Rakkaus sä kuvaksesi minut kerran tänne loit. Joulu 2009 on ulkoistettu minun tietämättäni. Kirjoitan kokemuksesta sunnuntaina loppiaisen jälkeen uutta oppiessani. "Kokemus on ankara opettaja, se pitää kokeet ennen ensimmäistä oppituntia." (Vernon Law, Hetkiä elämästä,SYDÄNVALOA) Suomen Turku julisti joulurauhan ja kehotti sitä viettämään Vapahtajan syntymäjuhlana. Sulo Saarits ei saanut enää laulaa perinteistä "Taas kaikki kauniit muistot, mun tulee mielehen, lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen."
Lumisia kuvauspaikkoja etsimme antarktisissa olosuhteissa heti loppiaisen jälkeen. Kameran käytöstä sain oppitunnin ja koe seurasi välittömästi lumenvalossa jäätyvin sormin minulle oudolla kameralla. Minulla ei ole ollut paljon mahdollisuuksia tehdä suuria tekoja. Tunnen myötätuntoa vuoden pakolaisnaista kohtaan nimen esille tullessa, kun sairas Ibrahim on ampunut ihmisiä.
Minutkin on vedetty julkisuuteen sisarena, äitinä, yrittäjänä, opettajana, uskovaisena, hulluna, kun näillä rintamilla joku tuttu kunnostautuu. Jouluaatosta tuli yhtä kiireinen esitys rauhantekijästä kuin joulupukille matkaan käydessään kaikkien kilttien lasten luo. Joulu on hyvien ja pahojen juhla yhtä hyvin kuin terveitten ja sairaitten. Minut on ryöstetty. Istun ja ihmettelen, missä ovat voimauttavat valokuvat. Vasta tänään jaksan purkaa laukut, olin niin väsynyt ja raihnas. Kuvat ovat tallessa ja eletty elämä filmillä.
"Näin muistot rakkahimmat taas elpyy uudelleen.
Ja sanat siunaavimmat taas lankee sydämeen.
Niitä lausu ei enää kukaan, mutt' niiden tunnelman.
Saan joka joulu mukaan tueks vuoden vaikean."
Mukana olleille kiitos. Minulle kokemukset ovat tätä päivää ja teille nuorille tulevaisuutta 40 vuoden kuluttua vietettäville opiston toveripäiville. Siihen asti teemme pieniä tekoja suurella rakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti