Otin kutsun vastaan lähteä viettämään joulua maalle. Aatto-aamuna heräsin, kun isäntä oli lähdössä eläinlääkärille Mossen kanssa. Palasi kotiin lääkehuumeessa vaisuna. Mosse oli riehunut metsäretkillä ja satuttanut itseään. Odotan joulurauhanjulistusta ja sen jälkeen "Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen, lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen". Sille ei ollut aikaa, kun edellisen vuoden rauhannobelistin kiireitä media piti tärkeämpänä kerrata. Toihan sekin muistoja mieleen, mutta ei niin kauniita omakohtaisena kokemuksena. On palattu perinteiseen rauhan palkitsemiseen. Se on vastakohta rauhanjulistukselle Joh. 14:27 "Rauhan minä jätän teille, minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Syntymäjuhlan viettäjä on juhlissaan Kuokkavieras pilapiirtäjä Karin oivaltamana. Joulusauna mökillä oli uutta. Perinteistä jouluruoka, juoma, lahjat, kynttilöiden sytytys haudalla. Kuuntelin lahjalevyt viimeisillä äänentoistolaitteilla ja hyvältä tuntui. Ennen lähtöä vieras oli viety lentokentälle. Laukku ei seurannut mukana, vaan pitää odotella, milloin kotiutuu.
Katsoin valokuvia omaishoitoajalta. Kuvat kertoivat jouluihin liittyvistä odottamattomista asioista, mutta lasten iloisten kuvien kautta 1990-luku kirkastui. Mehän selvisimme siitä, minäkin, surtuani sata vuotta. "Nyt kuulen äidin äänen niin hartain paatoksin, hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin. Mitä ymmärsin, sit' en tiedä pyhätunnelman muistan vain. Sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain."
Onko tultu toistamiseen kylmän sodan aikaan asevarusteluineen.
"Arbeit macht frei" -kyltti uskotteli miljoonalle juutalaiselle tulevaisuudesta muuttuneessa maailmassa. Osaavat ja työteliäät juutalaiset olivat tulleet silmätikuksi pienelle, hassulle Hitlerille. Elän samaa aikaa sanan käänteisessä merkityksessä. Vapautta työnteolla en koskaan ole tavoitellut. Se on itsestään selvyys sotimalla soditun itsenäisen isänmaan äänioikeuden ensimmäisenä maailmassa saaneelle naiselle.
Poliitikolta aina kyselen: "Mitä olen jättänyt tekemättä, että poliitikko voi minua valistaa?"
- Kun huolehdimme vanhuksista ja lapsista, ei meillä työtätekevillä ole mitään hätää. Ääntenkalastelusta on kyse. Minun ilmainen ääni on yhtä pieni ja mitätön kuin silakka joulukalaksi. Suolasilakkana se kuitenkin oli riitävä Tuntemattoman kiljujuhlien jälkeen. Varoituksella ettei siitä huudella sen pidemmälle. Omistaminen ja raha on kuitenkin ylpeilyn aihe rauhanruhtinaalle, kun optiot ja palkinnon on saanut voitelurahoiksi. Maailmanrauhan palkitsemisessa ollaan menossa perinteiseen palkitsemiseen sotien lopettamiseksi. Ammattitutkinnon suorittaneena hierojana olen saanut kollegan rauhanhierojana ja tuoksuihin vetoavana aromahierojana. Rauhanhierojalla on monta rautaa tulessa seilatessaan maailmalla. Etsiikö hän paikkaansa jouduttuaan pakolaiseksi omassa maassaan?
Äiti Teresan rauhanpalkinto tuli kuitenkin kuolevien hoitamisesta Kalkutan kaduilla. Rauhan minä jätän teille, oman rauhani. En minä anna niin kuin maailma antaa. Minkä olette tehneet yhdelle vähimmistä, sen te olette tehneet minulle. Olen täyttänyt tämän käskyn. Se riittää minulle tässä ajassa, jolloin ei mikään riitä rahamaailman julmalle jumalalle eikä sen edessä kumartelijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti