torstai 10. joulukuuta 2009

Kaukaa sinua hain, nyt on pyyntöni vain, pidä minusta kiinni

Pakistanista kertoo aamukuuden tiedote, kun herään unesta. Helatorstaina tapaan pakistanilaisen perheen työnmerkeissä. Perheen äiti on väsähtänyt, olihan 3 tyttöä syntynyt niin nopeassa tahdissa kuin lapsia voi saada. Isä pahoittelee, että he tulevat pyhäpäivänä ja olen yksin. Enhän ollut yksin, kun he tulevat. Se oli riemullinen helatorstai. Talo oli muuten tyhjä. Hieronta tapahtuu suomalais-pakistanilaisen kulttuurin mukaan. Mitään perinteitä ei loukata. Minusta tuli heidän perheen mummo. Kolmannen kerran jälkeen tiemme eroavat, he jatkavat matkaa kaukana kotoa. 

Enbuske keskustelee Risikon kanssa sairaanhoidon laadusta. Seli-, seli-, konsulttisamarialaiset. Laupiaat toimivat toisella tavalla niin Samariassa kuin Suomessa. Meillä etuoikeutetut käyttävät kyynärpäitä päästäkseen jonoissa ensimmäisiksi kaikille tarkoitettuihin halpoihin hoitoihin. Sosiaalisena hierojana en ole mennyt halpaan, olen ylpeä itsenäisyydestäni omaishoitajana ja hierojana. Minulla sielussani soi Laulu Kuujärvestä. Se on kuin valaanlaulu, syntymässä saatu. Verkon pajapäivässä lopetettiin raha. Nyt on kulttuurin vuoro pää pölkyllä. Kiirehdin saada Kulttuuripaketin Kotiseudulta. Joulupaketissa oli yllätys vastakohtana laululle Kuujärvestä. 
Alkaa pienen pojan kasvatuksesta mieheksi. Mies ei itke, käyttää kyynärpäitä, muuten ei kunniankukko laula, kun matkaa teen. Mihinkä mies on mielensä hukannut. Tuusniemen joulupukki kehaisi ikäänsä, että kolme muoria oli kuluttanut loppuun. Oliko se sopiva joulupukin ikälisä. On päästy ajasta, jolloin avioliitto kesti keskimäärin 17 vuotta. Se päättyi synnytyskuolemaan. Leski otti uuden vaimon ja sama kohtalo oli edessä. Vielä kolmas äiti lapsille. 
Nyt uusioperheitä syntyy avioliittojen alkaessa ja päättyessä samalla ovenavauksella. SWOT-analyysin kolme kuvaa - vahvuuteni - heikkouteni - mahdollisuudet - on todeksi eletty. Uhat ovatkin sitten sisarusten, kunnan ja yhteiskunnan aikaansaamia, kun maailma on myllerryksessä. Kiittämättömyys on maailman palkka. Kun rahaa on riitävästi, siitä ei tarvitse puhua. Verotietoja julkaisemalla syylistetään ja syyllistytään kuolemansyntiin Syntisenlaulunmaassa. Ei voi vähemmän kiinnostaa, mitä te söisitte, joisitte ja päällenne pukisitte. Olisiko nyt kulttuurikuvan paikka hallintohimmelistä?

Ei kommentteja: