Perintövero

Onko äiti kuollut? Kysyn varovasti isältä syytä hänen aikaiseen soittoonsa. 
- Ei, hän haluaa siirtää lapsuuskodin perikunnalle. Emme vain tiedä, mitä pitäisi tehdä. Lupasin kysyä lakimieheltä, kuinka perikunnalle siirto tapahtuu. 
- Kuka on kuollut, kysyy lakimies. 
- Ei kukaan ole kuollut. 
- Perikuntaa ei voi olla, jos kukaan ei ole kuollut. Vanhemmat voivat antaa lahjakirjalla omaisuutensa lapsilleen. Aviopuolisot jäivät lahjan ulkopuolelle.
Vedetäänkö tänään päätös perintö- ja lahjaverosta hatusta vai vitusta? Kukaan ei ole kuollut, mutta verottaja sovelsi syksyllä 2009 kiinteistöveroprosenttia hatusta vetämillään arvostuksilla tyhjillään olevan mummonmökin kohdalla. Verottajalla ja maistraatilla on erilaiset rekisterit kuin olisi kaksi eri mummonmökkiä toinen Virossa, toinen Vihtaniemellä. 
Heti halkomistoimituksen jälkeen kunnan velho lahjoittuine mökkiläisineen veti vitusta, olihan kokemukseni kuin joukkoraiskauskohtaus. Olen katsonut Kotikatsomon tuotantoa kuin tuotantoa. Vittua käytetään välimerkkinä. Olen vitun käytön jättänyt ajatuksen asteelle, mutta nyt pitää sanoa rumat sanat niin kuin ne on. 
- Haista vittu!

Pysähdyin kuuntelemaan painokasta kehoitusta kesäisenä lauantai-ilta tyhjällä kaupungin kadulla. Sieltä kulman takaa he ilmestyvät, naapurin rouva ja minulle tuntematon seuralainen. Rouva ei kulkenut kadun aurinkoisella puolella. Se oli valintakysymys, johon perheväkivalta oli syynä. 
Oli marraskuu, summeri soi vaativasti puolen yön kieppeillä. Oli katsottava, kuka soittaa summeria keskellä yötä eikä lopeta. Herättää koko kerrostalon. Oven takana seisoo ilkosenalaston naapurin rouva. Hän saa vaivoin sanotuksi, mitä kotona oli tapahtunut. 
Rouva oli tullut matkalta, herra oli ollut asemalla vastassa. Nukkumaan käydessä herra oli käynyt käsiksi kuristaen rouvaa kurkusta. Hän kiemurtelee irti yöpaidasta, joka jää herran käteen. Rouva pakenee ulos ja muistaa meidät, olinhan samassa työpaikassa rouvan kanssa. Kohta soi uudelleen summeri, poika pääsee sisälle. Vielä kolmas summerinsoitto. Siellä herra on kyselemässä karkulaisia.
Poika hyppää parvekkeelta alas ja juoksee soittamaan poliisille puhelinkopista. He tulevat paikalle ja puhuttavat herraa ulkona, joka vakuuttaa, ettei ollut mitään hätää. Herra poistuu paikalta ja isänsä kanssa poika palaa kotiin. Rouva jää meille yöksi. Katsoin sohjossa paljaiden jalkojen jälkiä ja kysyin, miksi naapuri turvautui yksityiseen perheeseen hakiessaan apua. 
- Olisit juossut paloasemalle, jos siellä olisi ollut päivystäjä paikalla. 
Rouva hakee tavaroita kotoa ja vauhtipussi ilmestyi meidän nurkkaan. Siirtyi toiseen osoitteeseen ja jouluksi ollaan taas kotona. Vielä hän tuli kerran sairaalasta tikattuna, herra oli heittänyt jollakin terävällä esineellä. Haava oli hoidettu, mutta kotiin ei uskaltanut mennää. Mustasukkaisuus ja viina olivat syynä avioeroon. Rouva oli velkaantunut koko osuutensa jaetusta omaisuudesta. Hän joutui hunningolle miessuhteissaan. 
Minäkin sain kuulla saman kehoituksen, mutta siihen oli syynä perinnönjako. Minun puolesta jokainen voi haistaa, mitä haluaa. Mitä enemmän tonkii, sen pahemmalta haisee varsinkin laillisuuden perään huudettaessa perintöasioissa.