Sokaisuyritys

Heinäkuun 30. päivä. Multamäen Simo on kiivennyt kirkon parvelle, Hän lajittelee vinolle virsikirjalaudalle hautausmaalta ottamansa saatananpalvontarekvisiitan. Kaivaa lopuksi peilin taskustaan ja heijastaa auringonsäteet suoraan saarnapapin silmiin. 
On tullut aamu, jolloin minunkin luukkuun paistaa aamuaurinko. Se on epätodellista tulla häikäistetyksi näin aikaisin, paistaahan minulle aurinko vasta iltapäivästä auringonlaskuun. Säteet antavat valomerkin muistutuksena. Syksyllä alkaa voimauttava valokuva -kurssi. Jos mahdun vielä mukaan on se viimeinen kurssi, jolle osallistun. Tähän asti valokuvaoivallukset ja ajatukset ovat toimineet woodoo - taikakaluina tietämättäni. 

Näin koulujuhlien aikaan heräävät varhaismuistot eloon halventavien sanontojen kautta: "Sinä olit pentuna kova suuttumaan." Kiirehdin kotiin katsomaan sitä ainoata valokuvaa alakoulusta, jossa 1. vuosiluokka ja sivuoppilaat istumme apaattisina kuvaajan edessä. Meidän kahden sukulaislapsen välillä on hajurako. Ei ollut tilaa istua tytön vieressä, vaan olen nurkassa pelästynyt tyttö. Tämä sama kuva on julkaistu Kyläkalenterissa omaishoitoaikanani. Se on paljonpuhuva voimauttava valokuva 60 vuoden takaa meistä maailman ihanimmista tytöistä.

Puhelinmyyjä on avulias laskeskellessaan maksamastani lankaliittymästä kuukausimaksuja. Hänellä on halvempi vaihtoehto. Kuinka voin tehdä päätöksen extemporee, kun en tunne asiaa. En tunne nykyistä systeemiäkään, sen muutoksia ja sillä rahastusta. Minulla on puhelinyhtiön jäsenkirja vuodelta 1979. Hankin työtä ja ajanvarausta varten kotipuhelimen. Kotoa hoidin ajanvaraukset enkä käyttänyt maksavan asiakkaan aikaa kuunnellen ovella toisen ihmisen sairauskertomuksia. Onhan näitä etuoikeutetussa asemassa olevia, jotka luulevat syrjäyttävänsä ajanvaranneen ajan. Minusta tuli sosiaalinen hieroja, varhennettu vanhus, pennusta, joka olin kova suuttumaan. 
Bergman yritti sopeutua perättömiin puheisiin menemällä sairaalaan lääkehoitoa varten. Huomasi tuloksen, ettei voinut hyvin. Hän suuttui ja teki omat ratkaisunsa. Onko hänen käsityölleen käyttäjiä, sitä hän seurailee tuonpuoleisessa. Mitäs me käsityöläiset, onko tuotteellemme kysyntää yhteiskunnan painostamatta. Perheprofessuurin haltija on tehnyt tehtävänsä. Professuuria ei enää täytetä. Nyt on "Maailman ihanimmille tytöille" kysyntää. Tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin. Jos et sitä tee, tulen postiluukullesi huutelemaan woodoo-taikasanoja kuin Levengood Suomesta.