Oi, katso mikä aamu; yön varjot katoaa ja linnut pienimmätkin ylistää Jumalaa! Jumalan kunnia luonnossa kajahtaa. Siinä on nostetta. Olen tehnyt aamutoimet. Syönyt vuodeosastolla hampaattomille mummoille tarkoitettuja kuorettomia leipiä. Ne olivat ainoita juustovoileipiä. Minua ei tärisytä eikä horkka ravistele koko kroppaa. Olen valvonut yön kuolevan tätini luona. Yksijalkaisena täti asui kotona vielä kolme vuotta.
Kilistin aina kelloa avatessani oven. Täti aloitti paatoksella yöllisestä kivusta selvittyään. Ei ollut soittanut apua turvapuhelimella. "Jonakin aamuna löydätte minut kuolleena." Sitä jatkui kauan, kunnes sain suunvuoron. "Se on kunniaton kuolema, kuolla yksin. Minä tulen, kun sen aika on." Tätä lupaustani olin noudattanut tuona yönä. Täti jäi henkiin, kun aamuvuoro tuli töihin. Tuuspellossa jatkoin aamuaskareilla. Sitten tehtiin työnjako. Isä omaan sänkyyn lepäämään ja minä sohvalle yövuorosta toipumaan. TV oli auki hämäykseksi.
Naapurin Manu könyää sisälle omia aikojaan. Heittäytyy keinutuoliin ja aloittaa laahaavasti: "Tiällä sitä katotaan vuan hiihtoja. Minä en kato." Otin tyynyni ja poistuin isän huoneeseen puhumatta mitään. Suljin vielä oven perässäni. Manu poistui omia aikojaan. Kuinka ihmiset ovat ajattelemattomia naapurin reviirille tunkeutuessaan.
Saman päivän iltana tätini kuoli. Kaksi hautaustoimistoa kilpaili, kuka saa haudata. Manulla oli oma pitopalvelija, jota pyysin järjestämään tätini hautajaiset. Silloin Manu sanoi ohimennen: "Huomasin, että olit väsynyt. " Tämä oli alkusoittoa Manun ja perheen järjestämälle pillurallille, jota ajettiin vuorokaudet läpeensä Tuuspellon pihapiirissä 1993-2000.
Kuinka meidän roolimme milloinkin on ulkoistettu ja bumerangina kohdistuu omaishoitajaan, papin viittaan ja "kirkkoveneellä Kiinaan", kun ihan sitoutuneina yritämme olla tehtäviemme tasalla. Pitää kaivaa raiskauskriisikeskukselle lähettämäni kirje, jossa kerroin naiseen kohdistuneesta perheväkivallasta. Olen saanut nähdä TV:stä hedelmöittymisen ihmeen ja "Kätilöt" -sarjassa syntymän ihmeen. En tiedä mitään kauniimpaa. Hämähäkki väärinpäin ei kuvaa tuota tilannetta, jos on omakohtaista kokemusta syntymästä ja kuolemasta.
Kuumavesirebirthingissä palasin omaan syntymään ja vapaasti hengityssessiossa iho muisti. Se oli ihmeellinen kokemus. Tietokone on tämän päivän sairaan mielikuvituksen temmellyskenttä virallisissa yhteyksissä ilman roskapostisuodattimia. Media on seksikästä ulkoistettuna vai seksi(porno) mediaa sisäistettynä meille vitunmummoille kotiinkannettuna, josta pitäisi maksaa vielä veronluonteista mediamaksua tietokoneyhteiskunnasta kaikille. On pyydettävä audienssi tullakseen kuulluksi pääkallonpaikalta. Olen puoleni valinnut, oikealla, jospa se puhuttelisi sanoilla: "Katso ihmistä!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti