Utsjoella 17.5. - 27.7.2009 aurinko ei laskenut eikä yötä tullut. Trubaduuri lauloi syntymäpäiväserenaadin viisi vuotta sitten. Enteilikö laulu tulevaa aikaa vai mennyttä. Aika ihminen hallitsee molemmat, menneen ja tulevan. Retkilaulu tuo muistot lapsuudesta tähän virtuaalimaailmaan sukupolvienketjussa.Retki meren rantaan
Edu Kettunen
Pitkin aamuöistä joenuomaa kulki perhe retkimuonaa repuissaan
kohti merenrantaa tutkimaan kukin haaveitaan.
Sisämaan rauha liukui pois, kun tuuli toi meren oudot äänet
kuultavaksi retkeläisten, poloisten.
- Isä oli väsynyt mies, väsynyt maailman tuskaan puuttumaan,
väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin vannomaan
nimeen jumalista julmimman.
"Meri on suurempi kuin luulin", sanoi äiti hymyhuulin,
suuteli siskon pientä otsaa, "se on suuri ja suolainen."
Me joimme kotona keitetyt kahvit, veimme leijat tuuleen tanssimaan.
Isä nautti tilkan tummaa murhettaan.
- Ja päivä kuuma yöksi kutistui, tuuli jatkoi lauluaan.
Ulapan kummitukset joivat kunniaksi
kaukomaiden sekä murheiden.
Isä jäi puuksi meren rantaan, meren raivopäisen rantaan,
isä jähmettyi ja juuttui, kunnes tuuleksi muuttui.
Minä perin kartanot ja kunnaat, perin joen kuivan uoman.
Pian kunniaani kuihdun, minäkin.
- Isä oli väsynyt mies, väsynyt maailman tuskaan puuttumaan.
Minäkin väsyn kohta, ja lähden meren rantaan haihtumaan.
Ja sinä poikani jäät.
- levyltä Lentäjän poika (1986)
Yhteiskunnan muutokset ravistelevat niin poikia kuin tyttöjäkin. Tytöt leikkivät koti- ja nukkeleikkejä. Pojille annetaan malli, etteivät isot pojat eivätkä miehet itke. Harrastetaan nopeita autoja ja leikitään sotaleikkejä. Miehet voivat huonosti. Naiset ovat enemmistönä kokoontumisissa. Missä ovat sodankäyneet miehet, heidän poikansa ja pojanpoikansa. Jälkikasvusta on tullut rintamakarkureita etsiessään vihreämpää ruohoa aidan takaa. Iloitsen siitä ainoasta miehestä, joka uskaltautuu koulutuspäiville. Iloitsen niistä papoista, jotka uskaltautuvat isovanhempien ja lastenlasten leirille mummojen joukkoon.
Kumpi on parempi: Ukki vai Pappa? Ukki, ei hyvä. Ja, Papa, sanoi Buddenbrookin Hanno vahtiessaan ovea, ettei kukaan häiritse kauppiassuvun isän testamentinlaatimisrauhaa. Nyt meille asetetaan edunvalvojat jo varhaisesta vaiheesta lähtien, kun äiti jää yksin lasten kanssa. On ammatilliset edunvalvojat, jotka eivät aja edustamansa ammattiryhmän etua, vaan vetävät välistä luentopalkkioita ja julistavat:
- Tämä ammattiryhmä joutaa työttömyyskortistoon. Lakkautetaan työpaikat kotimaassa ja otetaan hyöty halvasta lapsityövoimasta kolmansissa maissa. Tai viedään naiskaupan uhrina EU:n kiintiöihin rahakkaan ase- ja huumekaupan kolmiyhteyteen tuottamaan lisäliksaa julmalle jumalalle. Kun näistä edunvalvojista olen selvinnyt, on vielä käytävä läpi terveydenhoidonpriorisointi ja omien vanhempien avuttomuus vanhuudessa.
Miehuutensa päivinä isä katsoi jälkeensä seurakuntatalolle päin ja sanoi: "Eipäs tullut käytyä srk-talolla. Tekisin testamentin seurakunnalle omistamastani pienviljelystilasta." Se olisi ratkaissut minun elämäni suunnan 1986. Seurakunta olisi saanut huolehtia vanhempieni hoidosta ja olisin ollut vapaa perinnöstä. Minulla ei ollut mitään sanomista, vaan tilaisuus meni ohi.
Vanhemmillani ei ollut jatkajaa, vaikka meitä oli kahdeksan perillistä. Kunta mesoo omiaan:
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää.
Taloyhtiö mesoo omiaan kaventamalla asumisoikeutta omassa osakkeessa omaishoitoaikana. On vietetty kirkastussunnuntaita. Olen monesti kuullut hyvistä asioista. On hyvä, kun olet täällä. Siihen en tarvitse edunvalvojia. Se on perimän siirtämistä seuraavalle sukupolvelle. Tänään vielä "mummo on kova jätkä", kun tuotteesta en ole luopunut.
väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin vannomaan
nimeen jumalista julmimman.
"Meri on suurempi kuin luulin", sanoi äiti hymyhuulin,
suuteli siskon pientä otsaa, "se on suuri ja suolainen."
Me joimme kotona keitetyt kahvit, veimme leijat tuuleen tanssimaan.
Isä nautti tilkan tummaa murhettaan.
- Ja päivä kuuma yöksi kutistui, tuuli jatkoi lauluaan.
Ulapan kummitukset joivat kunniaksi
kaukomaiden sekä murheiden.
Isä jäi puuksi meren rantaan, meren raivopäisen rantaan,
isä jähmettyi ja juuttui, kunnes tuuleksi muuttui.
Minä perin kartanot ja kunnaat, perin joen kuivan uoman.
Pian kunniaani kuihdun, minäkin.
- Isä oli väsynyt mies, väsynyt maailman tuskaan puuttumaan.
Minäkin väsyn kohta, ja lähden meren rantaan haihtumaan.
Ja sinä poikani jäät.
- levyltä Lentäjän poika (1986)
Yhteiskunnan muutokset ravistelevat niin poikia kuin tyttöjäkin. Tytöt leikkivät koti- ja nukkeleikkejä. Pojille annetaan malli, etteivät isot pojat eivätkä miehet itke. Harrastetaan nopeita autoja ja leikitään sotaleikkejä. Miehet voivat huonosti. Naiset ovat enemmistönä kokoontumisissa. Missä ovat sodankäyneet miehet, heidän poikansa ja pojanpoikansa. Jälkikasvusta on tullut rintamakarkureita etsiessään vihreämpää ruohoa aidan takaa. Iloitsen siitä ainoasta miehestä, joka uskaltautuu koulutuspäiville. Iloitsen niistä papoista, jotka uskaltautuvat isovanhempien ja lastenlasten leirille mummojen joukkoon.
Kumpi on parempi: Ukki vai Pappa? Ukki, ei hyvä. Ja, Papa, sanoi Buddenbrookin Hanno vahtiessaan ovea, ettei kukaan häiritse kauppiassuvun isän testamentinlaatimisrauhaa. Nyt meille asetetaan edunvalvojat jo varhaisesta vaiheesta lähtien, kun äiti jää yksin lasten kanssa. On ammatilliset edunvalvojat, jotka eivät aja edustamansa ammattiryhmän etua, vaan vetävät välistä luentopalkkioita ja julistavat:
- Tämä ammattiryhmä joutaa työttömyyskortistoon. Lakkautetaan työpaikat kotimaassa ja otetaan hyöty halvasta lapsityövoimasta kolmansissa maissa. Tai viedään naiskaupan uhrina EU:n kiintiöihin rahakkaan ase- ja huumekaupan kolmiyhteyteen tuottamaan lisäliksaa julmalle jumalalle. Kun näistä edunvalvojista olen selvinnyt, on vielä käytävä läpi terveydenhoidonpriorisointi ja omien vanhempien avuttomuus vanhuudessa.
Miehuutensa päivinä isä katsoi jälkeensä seurakuntatalolle päin ja sanoi: "Eipäs tullut käytyä srk-talolla. Tekisin testamentin seurakunnalle omistamastani pienviljelystilasta." Se olisi ratkaissut minun elämäni suunnan 1986. Seurakunta olisi saanut huolehtia vanhempieni hoidosta ja olisin ollut vapaa perinnöstä. Minulla ei ollut mitään sanomista, vaan tilaisuus meni ohi.
Vanhemmillani ei ollut jatkajaa, vaikka meitä oli kahdeksan perillistä. Kunta mesoo omiaan:
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää.
Taloyhtiö mesoo omiaan kaventamalla asumisoikeutta omassa osakkeessa omaishoitoaikana. On vietetty kirkastussunnuntaita. Olen monesti kuullut hyvistä asioista. On hyvä, kun olet täällä. Siihen en tarvitse edunvalvojia. Se on perimän siirtämistä seuraavalle sukupolvelle. Tänään vielä "mummo on kova jätkä", kun tuotteesta en ole luopunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti