Auriko nousi Rovaniemellä 6.6. ja laskee tänään 7.7. - hämäränkesto 25 min. On radiopsykiatrini nimipäivä. Kaikki loksahtaa kohdalleen ajassa. Mikä meidät tekee hulluksi? Elämme ainaista piinaviikkoa, vaikka "Isä meidän" -rukouksessa pyydämme "päästä meidät pahasta". Olen käyttänyt Eino Leinon sanoja lohduttaessani pahan kohteeksi joutunutta. 'Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.' Nämä sanat kohdistan uhrille, joka heikkouttaan juo ja hakeutuu toisten samassa tilanteessa rypevien seuraan. Jos tiedän juhlaseurueessa olevan alkoholistin, en nosta maljoja. Se koituu pahennukseksi. Olithan siellä sinäkin. Olen kohdannut pahat pojat viimeisen kerran järjestäessäni omalta kohdaltani sukupolvenvaihdosta mummolassa. Enemmistöpäätöksessä toteutui sukuun tuodun vankilakundin tahto. Hänen päämääränsä oli vanhempieni päämäärää vastaan. Koko tien katsoin loppuun ja viimeinen kysymykseni yhteiskunnan ylläpitämälle tuomaroinnille oli: - Mitä perkeleitä te luulette olevanne, kun lisäätte velvoitteita rakentaa uusia teitä?
Canossan matkallani kuljin mummolan ohitse tuntematta lämmintä läikähdystä lapsuusmuistoista. Työympäristön fengsui määritti, missä työntekeminen onnistuu. Pitää kiertää kaukaa tienristeykset, sähkö- ja voimalinjat sekä hautausmaat. Seitsemän ympärivuotisen savun aikaansaama tie päättyy rantaan. Puidenvarastoimispaikka on menettänyt merkityksensä ja siitä kiinnipitävät ovat varanneet sen Vihtaniemelle tulleitten muukalaisten hautausmaaksi. 68. syntymäpäiväni saa arvoisensa viettopaikan. Canossanmatkalla tunsin samaa kuin Äiti Teresa matkatessaan Albaniasta Kalkutan kaduille tekemään työtä kuolevien hyväksi. Siitä työstä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon.
Kuuntelen uutisia, joissa päällimmäisenä olevat herättävät minussa inhorealistisia tunteita. Pahat vahvistavat todellista pahaa. Minkä perkeleen voimat ovat liikkeellä? Onko Kevalla ja vakuutusyhtiö-Kansan konkurssilla mitään yhteistä? Ainakin minun lakisääteiset eläkevakuutusmaksut keräsi Kansa. Oli vaihdettava toiseen elossaolevaan vakuutusyhtiöön. Vielä kohtalokkaampi oli punapääoman konkurssissa ylivelkaisten pahan kosketus. Valkopää ministerinä myi velat ulkolaisen perinnän kohteeksi. Mitään ei ole opittu. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä kasvaessaan yhtä isoksi ja isommiksi, missä vaiheessa on romahtamisen aika. Kasvaa aina alaspäin niin kuin lehmänhäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti