tiistai 14. heinäkuuta 2009

Itkumuurilla

"Jokainen meistä kasvaa ja kehittyy
omalla ajallaan ja tavallaan
ja jokainen kukkii omalla ajallaan ja tavallaan.
Joskus tulee kasvuhäiriöitä,
mutta jokaiselle - myös itselle -
on annettava uusi mahdollisuus
uuteen kasvuun ja kukoistukseen."

Juuret hiekassa, juurimatka Juuri-ravintolaan punajuuri lautasella. Kotiintuomisina kaksi taidekirjaa "Colours of Arabia" ja "Saudi Arabia." Mistä olen kotoisin? Voihan juma, kuului torilla tutusta porukasta, kun musta mies seurasi valkoista naista. Voihan juma, kuului kalman haju nenässä hierojien pöydästä, kun vanha guru kertoi naisen hieronnan viimeistelystä. Kummassako on enemmän kommentoitavaa näkemästään ja kuulemastaan globaalissa maailmassa.
Voihan juma! Olen menettänyt hajuaistini. On terapeutin mielestä alzheimerin ensioire. Minä pidän sitä puolustusmekanismina. Sillä paska haisee pahemmalle, mitä enemmän sitä tonkii. Hyvät tuoksut tunnistan kuin tunteet. Kadulla tuli vastaan yönmusta mies. Miehen tuoksua en tuntenut, mutta kielen päällä oli hiekkaa ja Saharan kuiva tuuli ympäröi minut.
Näin junassa mainoksen alppimajasta lumen keskellä. Kuulin korvissani sulavan lumen sihinän hongikon hiihtoladulla aurinkoisena kevätpäivänä. Tämä on hiipivää hulluutta, jota synestesiaksi sanotaan. Se on kantanut minua tilanteesta toiseen.

Juutalainen Arnold vietti "etsikkoaikansa" sianpaskalla peitetyssä kuopassa. Poliitikot ovat piilossa perunakellareissa, jonka tuttu tuoksu, sopiva kosteus ja lämpötila palaa mieleen. Pitäisikö rakentaakin hyvin ilmastoituja perunakellareita työpaikoiksi, ettei sairastuttaisi homeongelmiin. Kerrostalojen sähköistetyissä kylmäkomeroissa ei perunat säily. Palataan pari piirua taaksepäin tästä akvaariota muistuttavasta piraijoiden täyttämästä sumpusta ja tullaan hyvinvointivaltion maanpäälliselle kaatopaikalle. Meillä on ruhtinaalliset olot verrattuna väkirikkaiden maiden slummeihin kaatopaikoilla.

Ei kommentteja: