torstai 30. heinäkuuta 2009

Sokaisuyritys

Heinäkuun 30. päivä. Multamäen Simo on kiivennyt kirkon parvelle, Hän lajittelee vinolle virsikirjalaudalle hautausmaalta ottamansa saatananpalvontarekvisiitan. Kaivaa lopuksi peilin taskustaan ja heijastaa auringonsäteet suoraan saarnapapin silmiin. 
On tullut aamu, jolloin minunkin luukkuun paistaa aamuaurinko. Se on epätodellista tulla häikäistetyksi näin aikaisin, paistaahan minulle aurinko vasta iltapäivästä auringonlaskuun. Säteet antavat valomerkin muistutuksena. Syksyllä alkaa voimauttava valokuva -kurssi. Jos mahdun vielä mukaan on se viimeinen kurssi, jolle osallistun. Tähän asti valokuvaoivallukset ja ajatukset ovat toimineet woodoo - taikakaluina tietämättäni. 

Näin koulujuhlien aikaan heräävät varhaismuistot eloon halventavien sanontojen kautta: "Sinä olit pentuna kova suuttumaan." Kiirehdin kotiin katsomaan sitä ainoata valokuvaa alakoulusta, jossa 1. vuosiluokka ja sivuoppilaat istumme apaattisina kuvaajan edessä. Meidän kahden sukulaislapsen välillä on hajurako. Ei ollut tilaa istua tytön vieressä, vaan olen nurkassa pelästynyt tyttö. Tämä sama kuva on julkaistu Kyläkalenterissa omaishoitoaikanani. Se on paljonpuhuva voimauttava valokuva 60 vuoden takaa meistä maailman ihanimmista tytöistä.

Puhelinmyyjä on avulias laskeskellessaan maksamastani lankaliittymästä kuukausimaksuja. Hänellä on halvempi vaihtoehto. Kuinka voin tehdä päätöksen extemporee, kun en tunne asiaa. En tunne nykyistä systeemiäkään, sen muutoksia ja sillä rahastusta. Minulla on puhelinyhtiön jäsenkirja vuodelta 1979. Hankin työtä ja ajanvarausta varten kotipuhelimen. Kotoa hoidin ajanvaraukset enkä käyttänyt maksavan asiakkaan aikaa kuunnellen ovella toisen ihmisen sairauskertomuksia. Onhan näitä etuoikeutetussa asemassa olevia, jotka luulevat syrjäyttävänsä ajanvaranneen ajan. Minusta tuli sosiaalinen hieroja, varhennettu vanhus, pennusta, joka olin kova suuttumaan. 
Bergman yritti sopeutua perättömiin puheisiin menemällä sairaalaan lääkehoitoa varten. Huomasi tuloksen, ettei voinut hyvin. Hän suuttui ja teki omat ratkaisunsa. Onko hänen käsityölleen käyttäjiä, sitä hän seurailee tuonpuoleisessa. Mitäs me käsityöläiset, onko tuotteellemme kysyntää yhteiskunnan painostamatta. Perheprofessuurin haltija on tehnyt tehtävänsä. Professuuria ei enää täytetä. Nyt on "Maailman ihanimmille tytöille" kysyntää. Tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin. Jos et sitä tee, tulen postiluukullesi huutelemaan woodoo-taikasanoja kuin Levengood Suomesta.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Hellyydestä

"Kätesi on niin pieni
ja epämukavasti ylöspäin
kun kävelemme käsi kädessä.
Puristat lujasti. Sehän on hyvä,
sinähän tässä minua talutat." Mikko Kilpi

Veikko ja Pappa
Isovanhempien ja lastenlasten leirillä 20.7. - 24.7.2009

"Kun heräät aamulla
hymyilemme."
Huone 6, "Mummo on kova jätkä" ja kiltit jättiläiset.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Painovirhepaholainen

Miltä musta tuntuu katsoa yöllä Pavarotin konserttia ilman ääntä toisten nukkuessa viereisessä huoneessa. Sitä voi kuvailla vain mututietona. Minussa ei muuta tietoa olekaan kuin mutua. En lue ääneen sähköpostia. Kun siitä kirjoitan, saa painovirhepaholainen aikaan kirjoitusvirheen, mikä johtaa sanataiteessa kiehtovaan alueeseen "taide ja taudit". Private krankenversicherung: Ende der klassischen Arztpraxis? Simultaani hakee sanalle Art(ist)praxis vastinparia Arztpraxis lopputulos mutuna "taide ja taudit". 

On mies ja poika, joka sanoo miestä isäkseen. Mihinkä sähköinen passi tunnistetietoineen perustaa isyyden, jos äidin antama sähköinen matkustuslupa henkilötunnuksineen isän kanssa ei riitä lähtöselvityksessä. Vaaditaan syntymätodistus, joka johtaa alkutekijöihin siittämishetkestä. Suomen kansalaisuus myönnettiin suurelle joukolle venäläisiä. Meillä on ydinperhe hukassa. 
Olin omaishoitajatyttärenä toissijainen tuhlaajasisaren jättämän lesken suhteen. Isän eläessä pyysin leskeä luopumaan kuolinpesäosuudesta vanhempieni osakkeeseen. Mutta vastaus oli odotettu: Miksipä minä luopuisin. Hän on äidinkuolinpesässä 1/8 kuolinpesän omistaja meidän 7/8 elossa olevien sisarusten kanssa. Yhteiskunta on muuttanut perimysjärjestyksen ulkopuolisen perijän tullessa ensisijaiseksi ja ydinperheen perijät ovat toisijaiset perilliset lesken kuolemaan asti. 

Elämän ehtoopuoli on mielenkiintoinen, kun neljääs ukkaasi kunnioittamisineen on päättynyt ja lupaus kauanelämisestä alkaa piäsnuatikoiden harjoitellessa lapsellisina omakohtaista vanhuutta. Siinä laki poikineen sorvataan uusiksi. Sosiaalijohtaja kehui virassaan, että he lapset hoitavat ulkokuntalaisen isänsä ja maksavat vielä tarvittavan hoitajan. Tähän totesin: 
- Sinun isän hoidolla ja minun isän hoidolla ei ole keskenään mitään tekoa. 
Sosiaalijohtaja lisäsi omaa omaisuuttaan lupaamalla lähihoitajalle kunnassa työpaikan, jos rantatontti siirtyisi sosiaalijohtajalle. Voin vain kuvitella, kuinka monen rantatontin arvoinen olen itse ollut kouluajoista lähtien. 

Olin jo 18 v, kun Saunaniemen koulupiiri sai koulurakennuksen. Nyt se juhlii 50. syntymäpäiväänsä tyhjillään. On tullut kutsu, mutta jätän väliin kuin slummien miljonääri. Minulle syntymäkuntani anti on 5 luokkaa kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan maalaistalojen tuvissa ja kamareissa. Siinä on ollut luksusta, joka mahdollisti hautaan asti jatkuvan opintieni Syntisenlaulunmaassa. Siihen mahtuu rahanpuutetta, mutta vielä enemmän järjenköyhyyttä. Jos syntymälahjaksi ei ole kuin lusikalla saanut, niin ei voi kapustalla vaatia. Kuinka omaishoidolla edellisen laman aikana isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljoonaperijätär. Samaistun slummien miljonääriin, joka osallistui "haluatko miljonääriksi" -kilpailuun. Kilpailun järjestäjällä ei ollut rahaa maksaa voittosummaa. Siksi häntä kidutettiin, että tunnustaisi vilppinsä kilpailussa. Saman joutuu kokemaan omaishoitaja säästäessään yhteiskunnan rahoja. 

Ajankohtaista kuitenkin on vaalirahasotku. Sen paljastaa runoroskiksen lehtikeräykseen heitetyt pankkitositteet vaalirahoista. Kaatopaikkajäte paljasti nuoren Tuhkimon koko maallisen omaisuuden, joka kerättiin muovipussiin rahoineen, huumeineen ja lukollisine kassalippaineen.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Retki meren rantaan

Utsjoella 17.5. - 27.7.2009 aurinko ei laskenut eikä yötä tullut. Trubaduuri lauloi syntymäpäiväserenaadin viisi vuotta sitten. Enteilikö laulu tulevaa aikaa vai mennyttä. Aika ihminen hallitsee molemmat, menneen ja tulevan. Retkilaulu tuo muistot lapsuudesta tähän virtuaalimaailmaan sukupolvienketjussa.


Retki meren rantaan

Edu Kettunen


Pitkin aamuöistä joenuomaa kulki perhe retkimuonaa repuissaan
kohti merenrantaa tutkimaan kukin haaveitaan.
Sisämaan rauha liukui pois, kun tuuli toi meren oudot äänet
kuultavaksi retkeläisten, poloisten.
- Isä oli väsynyt mies, väsynyt maailman tuskaan puuttumaan,
väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin vannomaan
nimeen jumalista julmimman.

"Meri on suurempi kuin luulin", sanoi äiti hymyhuulin,
suuteli siskon pientä otsaa, "se on suuri ja suolainen."
Me joimme kotona keitetyt kahvit, veimme leijat tuuleen tanssimaan.
Isä nautti tilkan tummaa murhettaan.
- Ja päivä kuuma yöksi kutistui, tuuli jatkoi lauluaan.
Ulapan kummitukset joivat kunniaksi
kaukomaiden sekä murheiden.

Isä jäi puuksi meren rantaan, meren raivopäisen rantaan,
isä jähmettyi ja juuttui, kunnes tuuleksi muuttui.
Minä perin kartanot ja kunnaat, perin joen kuivan uoman.
Pian kunniaani kuihdun, minäkin.
- Isä oli väsynyt mies, väsynyt maailman tuskaan puuttumaan.
Minäkin väsyn kohta, ja lähden meren rantaan haihtumaan.
Ja sinä poikani jäät.
- levyltä Lentäjän poika (1986)

Yhteiskunnan muutokset ravistelevat niin poikia kuin tyttöjäkin. Tytöt leikkivät koti- ja nukkeleikkejä. Pojille annetaan malli, etteivät isot pojat eivätkä miehet itke. Harrastetaan nopeita autoja ja leikitään sotaleikkejä. Miehet voivat huonosti. Naiset ovat enemmistönä kokoontumisissa. Missä ovat sodankäyneet miehet, heidän poikansa ja pojanpoikansa. Jälkikasvusta on tullut rintamakarkureita etsiessään vihreämpää ruohoa aidan takaa. Iloitsen siitä ainoasta miehestä, joka uskaltautuu koulutuspäiville. Iloitsen niistä papoista, jotka uskaltautuvat isovanhempien ja lastenlasten leirille mummojen joukkoon. 

Kumpi on parempi: Ukki vai Pappa? Ukki, ei hyvä. Ja, Papa, sanoi Buddenbrookin Hanno vahtiessaan ovea, ettei kukaan häiritse kauppiassuvun isän testamentinlaatimisrauhaa. Nyt meille asetetaan edunvalvojat jo varhaisesta vaiheesta lähtien, kun äiti jää yksin lasten kanssa. On ammatilliset edunvalvojat, jotka eivät aja edustamansa ammattiryhmän etua, vaan vetävät välistä luentopalkkioita ja julistavat: 
- Tämä ammattiryhmä joutaa työttömyyskortistoon. Lakkautetaan työpaikat kotimaassa ja otetaan hyöty halvasta lapsityövoimasta kolmansissa maissa. Tai viedään naiskaupan uhrina EU:n kiintiöihin rahakkaan ase- ja huumekaupan kolmiyhteyteen tuottamaan lisäliksaa julmalle jumalalle. Kun näistä edunvalvojista olen selvinnyt, on vielä käytävä läpi terveydenhoidonpriorisointi ja omien vanhempien avuttomuus vanhuudessa. 
Miehuutensa päivinä isä katsoi jälkeensä seurakuntatalolle päin ja sanoi: "Eipäs tullut käytyä srk-talolla. Tekisin testamentin seurakunnalle omistamastani pienviljelystilasta." Se olisi ratkaissut minun elämäni suunnan 1986. Seurakunta olisi saanut huolehtia vanhempieni hoidosta ja olisin ollut vapaa perinnöstä. Minulla ei ollut mitään sanomista, vaan tilaisuus meni ohi. 

Vanhemmillani ei ollut jatkajaa, vaikka meitä oli kahdeksan perillistä. Kunta mesoo omiaan:
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. 
Taloyhtiö mesoo omiaan kaventamalla asumisoikeutta omassa osakkeessa omaishoitoaikana. On vietetty kirkastussunnuntaita. Olen monesti kuullut hyvistä asioista. On hyvä, kun olet täällä. Siihen en tarvitse edunvalvojia. Se on perimän siirtämistä seuraavalle sukupolvelle. Tänään vielä "mummo on kova jätkä", kun tuotteesta en ole luopunut.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Ken tietä käy on tiensä vanki

Vapaa on vain umpihanki. Tuhoavien tuliukkojen armeija on piirittänyt minut joka puolelta. Nyt täytyy luottaa lupaukseen. Vielä se lumiukko löytyy sinullekin. Toivossa on hyvä elää, onhan Rölli jo löytänyt Lumimiehen jalanjäljen.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Nettipaasto

Viikko on vierähtänyt ilman sanomalehteä, ilman yhtään radiouutista, ilman tv:n ajankohtaisia tai uusintalähetyksiä, ilman tietokonetta nettiyhteyksineen. Ainoa tekstiviesti: 
- Hej fru mamma, bättre sent än aldrig... Gratulera på födelsedagen! Ha en trevlig vecka i herrgården! Hälsa Katariina. Hej, hej.... 
Puheluun vastasin. Huoltomies oli menossa kotiini tarkastamaan vuotavaa kattoa. Sekin vielä. Viikko kaukana kavalasta maailmasta antoi etäisyyttä katastrofeihin, joilla meidät pidetään pelossa ja herrannuhteessa. Meillä oli ihan muut jutut hiukan poiketen edellisten kesien leireistä. 

Kerrankin isovanhemmat olivat tärkeässä tehtävässä lastenlasten kanssa leirillä. Itse olen ottamassa etäisyyttä, kun on välimatkan kasvattamisen aika, ettei mummosta tule läheisriippuvainen. Kerta vielä kilttien jättiläisten mummona ja sijaismummona. Kaikilla lapsilla ei ole mummoja elossa. Olen onnekas, kun 15 vuotta on kulunut kohtalokkaasta joulusta. Pieninkin kilteistä jättiläisistä sanoi voivansa hyvin. On kaunis rusketus ja hymy herkässä. Satusuomalainen jatkuu jossakin Muumitalon ja Röllin töllin välimaastossa nettiyhteyden päässä. Minun rakas mummola on tyhjillään oleva Mummonmökki, jonka paikalle kunta näki kohoavan oman lomakiinteistönsä. Maksan jo heidän mielikuvistaan tieyksikkömaksuja lomakiinteistön mukaan. Maaoikeudesta yksipuolisesti haettua lopullista päätöstä odotellessa lapset käyvät lähempänä Ötönkodoksi nimittämässään mummolassa. 
Sukupolvenvaihdos on vaiheessa, kun lähetän jatkajat tiekokoukseen puolustamaan perintöoikeuttaan minulle perintönä kuuluvaan lapsuuskodin uimarantaan. Sonera toteuttaa tietoyhteiskunta kaikille -lupausta omalla rahastusliikeidealla. Kerää lankapuhelinkaapeleita pois, jos lakkaa maksamasta korotettuja perusmaksuja. 
Vaikka maksut on maksettu he viestintäministeriön suostumuksella tekevät niin kuin ovat kaavailleet. Nyt tapetaan jo viimeisetkin lypsylehmät. Heimo selviää kuivasta kaudesta nautalauman turvin. Otetaan verta suoraan kaulasuonesta ja juodaan se muun nesteen puuttuessa. Rahastajista on tullut pelottava verenimijäsukupolvi. Kuppaavat kuoliaaksi. Siitä kertovat laajenevat hautausmaat valkoisine risteineen. On aika tehdä retki merenrantaan.

Rölli voimistelee

Leirikokemukseni kiteytyvät musiikillisiin teemoihin. Retki Merenrantaan, Leipuri Hiiva jättikokoisena, Leipuri Hiiva minimaalisena, Leijonan metsästysretki
- Pete, mitä tänä vuonna?
- Hevi Metallicaa. 
Kolmena aamuna Fröbelin Palikat tahdittivat mankalta aamujumpan. Lauluilta kitaran säestyksellä sai pienimmät mukaan, mutta hamppuvarpuorkesteri loisti poissaolollaan. Iltamat olivat sitäkin vauhdikkaammat. Pori on raskaasti sekaisin metallista. Olen turvallisesti kotona. Kuulostelen paljon aktiviteettia sisältäneen viikon vaikutusta kropassani. En käynyt mustikassa, siitä ei jäykkyys voi johtua. Kaikesta muusta liikkeelläolosta. Minä olen kohta ihan solmussa. Kautta likaisten varpaitteni, nyt tämä voimistelu saa riittää.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Kingdom - kuningaskunta

Puutarhassa tuoksuu ruoka tanskalaisittain. Maajussi keräsi rentunruusun kevätversoja ennen horsman kukintaa kaupunkilaisille parsaksi. TV:stä on tullut tosi-tv, kun valikoi katsottavansa. Derrick lähetti kirjeen ja Peter Kingdom:in lakitoimisto saa selvittää minunkin kuolinpesän. Se on totuus perinnöstä. Kun kaikki velat on maksettu ja pesästä omankädenoikeudella osansa vaatineet ovat päässeet lakisääteisiksi toimitusmaksujen kerääjiksi, niin loput saan pitää nimellisesti. En muuten. 

 Pesänhoitaja ottaa ensiksi kaiken irtaimen radioista mehupulloihin. Mehujen keittäjällä ei ollut edes tekijänoikeutta kuolleen rouvan kellarissa säilytettyihin mehuihin. Muistuu ja maistuu varmaan samalta tunnelmoidessa, kuin juutalaisen ihosta tehty lampunvarjostin valaisee pyhimyskehiä. Klovni on roolissaan mietteliäs, mitähän nyt esittäisi ja millä naurattaisi työuskollisia sorvinhoitajia. Onneksi on tullut valikoiva kuulo. Enkeli on ruvennut sulkemaan korviakin, että aikaisin aamulla uutiset menevät ohi. Mitä minun tarvitsee tietää kaukaisista ja läheisistäkään asioista, kun en millään tavalla ole vaikuttanut joukkomurhiin. Obaman äänen kuulen aina vierailuilta, Afrikastakin. Meidän toimijat Bushin ajalta voisivat mennä itseensä ja vetäytyä maksamilleen eläkepäiville maatiloilleen, kartanoihin tai siivoamaan jälkiänsä käyttämiensä toimistojen todistusaineistosta. Mikä on salaista, mikä muutettavaa ja mikä poltettavaa. 

Totuudesta kertovat jäljet eivät pala tulessakaan. Islanti on samassa tilanteessa hingutessaan EU:hun kuin Suomi edellisen laman aikana. EU:hun kuuluminen tai kuulumattomuus ei pelasta kansoja. EU:sta on saatu syntipukki, kaikki johtuu siitä. Meillä ei enää päde syyn ja seurauksen laki. Eu sanoo: 
- Tule tänne syyparka, täällä on niitä entisiäkin.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Itkumuurilla

"Jokainen meistä kasvaa ja kehittyy
omalla ajallaan ja tavallaan
ja jokainen kukkii omalla ajallaan ja tavallaan.
Joskus tulee kasvuhäiriöitä,
mutta jokaiselle - myös itselle -
on annettava uusi mahdollisuus
uuteen kasvuun ja kukoistukseen."

Juuret hiekassa, juurimatka Juuri-ravintolaan punajuuri lautasella. Kotiintuomisina kaksi taidekirjaa "Colours of Arabia" ja "Saudi Arabia." Mistä olen kotoisin? Voihan juma, kuului torilla tutusta porukasta, kun musta mies seurasi valkoista naista. Voihan juma, kuului kalman haju nenässä hierojien pöydästä, kun vanha guru kertoi naisen hieronnan viimeistelystä. Kummassako on enemmän kommentoitavaa näkemästään ja kuulemastaan globaalissa maailmassa.
Voihan juma! Olen menettänyt hajuaistini. On terapeutin mielestä alzheimerin ensioire. Minä pidän sitä puolustusmekanismina. Sillä paska haisee pahemmalle, mitä enemmän sitä tonkii. Hyvät tuoksut tunnistan kuin tunteet. Kadulla tuli vastaan yönmusta mies. Miehen tuoksua en tuntenut, mutta kielen päällä oli hiekkaa ja Saharan kuiva tuuli ympäröi minut.
Näin junassa mainoksen alppimajasta lumen keskellä. Kuulin korvissani sulavan lumen sihinän hongikon hiihtoladulla aurinkoisena kevätpäivänä. Tämä on hiipivää hulluutta, jota synestesiaksi sanotaan. Se on kantanut minua tilanteesta toiseen.

Juutalainen Arnold vietti "etsikkoaikansa" sianpaskalla peitetyssä kuopassa. Poliitikot ovat piilossa perunakellareissa, jonka tuttu tuoksu, sopiva kosteus ja lämpötila palaa mieleen. Pitäisikö rakentaakin hyvin ilmastoituja perunakellareita työpaikoiksi, ettei sairastuttaisi homeongelmiin. Kerrostalojen sähköistetyissä kylmäkomeroissa ei perunat säily. Palataan pari piirua taaksepäin tästä akvaariota muistuttavasta piraijoiden täyttämästä sumpusta ja tullaan hyvinvointivaltion maanpäälliselle kaatopaikalle. Meillä on ruhtinaalliset olot verrattuna väkirikkaiden maiden slummeihin kaatopaikoilla.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Kiristystä ja konnakuoroa

"Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä."Tämän kehoituksen sai kuulla maurit työn tehtyänsä, palata sinne mistä olivat tulleeetkin. Niin Purnun Mauri palasi vankilaan ja itse sinne mistä olin tullutkin. Maurin lehtileikkeestä tuli minulle ihmeitä tekevä ikävien kirjeiden säilytyspaikka. Otin lehtileikkeen talteen ja se on "vihreä verka" tai se matto, jonka alle lakaisin kiristyskirjeet tekeytymään. Välillä olen muistanut, välillä ollut muistamatta. Näyttökansiossa sukupolvenvaihdosyrityksestä on oleelliset asiat järjestyksessä. Näyttötutkintomestari antoi omat arvionsa "inhorealistisen kriittisestä" ja "kansainvälisessä rikostutkinnassa käytettyjen menetelmien valossa". Näin on.

Lukutaitoni on parantunut sitä mukaa kun kuullun ymmärtäminen on heikentynyt. Radiopsykiatrini sanoo "mikä meidät tekee hulluksi". Siitä tulee draamaa. PC:n kanssa olen sinut dna:n ostettua PHNetin liiketoiminnan rahastaakseen meitä. PHNet oli kunnossa, mutta dna sorkki sivujani. Pikavalikossa dnan käynnistä on puumerkki: 
- 401 Ei käyttöoikeutta. 
Eikö minulla ole omille sivuille asiaa vai dnako itselleen merkkasi eston, se ei vielä ole selvinnyt. Asiakaspalvelusta olen yrittänyt sitä selvittää. Kerran otin modeemin kainaloon ja liikkeessä se selvisi, että laitteet eivät olleet yhteensopivat. Toisen kerran olisin joutunut modeemin lisäksi ottamaan mukaan digiboksin välttyäkseni tarkastusmaksulta, mutta siitä kunniasta kieltäydyin. Vika oli jossakin kellarin ja kerroksen välillä. Siitä soitettiin "on korjattu, onko yhteys palannut?" Minulla olisi ostatettu uudet laitteet, kun vika on jossakin muualla. 

Kotisivut muistuttivat oppilastyönä valmistumistaan odottavia kokeiluja. Arvostelu sivuista kohdistui minuun, vaikka olin vain työntilaaja ja maksaja. En vieläkään ole pyytänyt vapautusta tietoyhteiskunta kaikille -lupauksesta, vaikka minusta on tullut kallis kyykytettävä. Ja päinvastoin, kuinka kalliiksi omavastuut muodostuvat, en viitsi edes laskea. Valtakunnan papalle lähetin terveiset Sinisestä hetkestä Temppeliaukion kirkossa. Hän oli heti sinisessä hetkessä mukana: 
- Sinistä vettä sataa siniseltä taivaalta siniseen Saimaaseen. 

Katsoin kalliolta Ainolassa salmella kulkevaa valkeata vaahtovanaa. Olisiko sen alkuperä ollut lähtöisin kimppakuseskelusta Pahkasalon saaressa jätevesilaitoksella. Nokialla johdot olivat ristissä ja epidemia oli valmis. Ei voi sanoa, että pojat yksikseen keitti soppaa, vaan naiset ovat vielä pahempia. Se näkyy erikoisesti politiikassa. Pitää polvistua mustassa hunnussa paavin eteen omista lähtökohdista ja jatkaa samaa hömppää pääkallonpaikalla. Voi aikoja, voi tapoja. Olisiko minulla tämän jälkeen enää mitään uutta kirjoitettavaa. Palaan alkuun: Sinun ei koskaan olisi pitänyt tulla hoitamaan vanhempiasi. Tulin kuitenkin. Entäs sitten? Joten kaikki on vanhan kertausta. Toinen yrittää pistää paremmaksi, mutta erityisosaaminen on vielä hakusessa. Loppuelämäni 1. syntymäpäivä häämöttää. Kun olen kuollut, kesä jatkuu. Kesä.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Halkometsä silmässä ja valoa säkillä Hölmölässä

Kannustus on taitolaji. Kiitoksen antamiseen sisältyy peräkaneetti... jos ei kiitoksesta pilaannu. Pitää koputtaa puuta. Kriitikko on jo vaaravyöhykkeessä pudota omaan kuoppaansa, jos ei näe halkoja omassa silmässä, vaan etsii ja löytää niitä vain toisten silmistä ja elämästä. 
Ite-arviointi osoitti heikkouteni tiimityöskentelyssä. Loppuseuranta jäi tekemättä, kun olin jäänyt yksin virallisissa organisaatioissa työskentelevien palkansaajien joukkoon. Mikä tässä elämässä mättää, kun kollektiivisuus astuu kuvioihin mukaan. Sinkku joutuu silmälläpidon alaiseksi pärjätessään. Se on turhaa. Jokaisen sukupuusta löytyy hulluja ja huoria, kun puuta vähän ravistaa. 

 Kiinalainen kauppavaltuuskunta solmi sopimuksia, joista yksi koski hoivayritysketjun tuomista Suomeen. Tässä toteutuu "kateus vie kalatkin vedestä". Poliitikot ovat menneet halpaan ryhtyessään meidän verorahoilla ohjailemaan, kuka saa tehdä työtä ja kenenkä työ korvataan ulkolaisilla, minimipalkkalaisilla. Fysioterapeutit ratsastivat aikansa asiakkaalle annetulla Kela-korvauksella. Hoitoon ohjataan omaan hoitolaitokseen saamaan hoitoa 45x/vuosi (3x15 käynninsarjana). Hoidon hinta nousi pilviin, kun asiakas sai vähän takaisin Kelasta. 


Hieronnan kysynnän ja tarpeen uskottiin loppuvan. Hierojista katuhuoria EU:n naiskaupan alalle! Vastineeksi uudet johtajat ovat tuoneet aasialaisia naisia, jotka hierovat alasti. Tästä luin mainoksen lehdessä 2000 tullessani takaisin lähtöpaikkaan. Sairaanhoitajat ovat lähteneet ulkomaille tekemään oikeata työtä, josta saavat palkkaa elääkseen. Meillä mentiin pätkätöihin. Se on sairaanhoitajien oma vika suostua palkanmaksajan kotkotuksiin. Kaikki kaaokseen johtaneet syyt kunnissa ovat paluuta vanhaan johtamiseen. Jos virkamies on koko ikänsä samassa virassa, käy kuin Kekkoselle. Alzheimer tulee jäädäkseen. 

Aivotutkijakin pimeni tutkimusrahojen käytössä oman elämänsä turvaamiseen vankilan uhalla. Parkinson oli toinen tutkittava ja tutkijalle kävi samoin. Liekö yhtään puhdasta yhdistystä, jos tilintarkastuksia suoritetaan. Vai kuinka sisäpiiri reissuaa ilmaiseksi yhdistyksen rahoilla eikä yhtään osallistu muiden jäsenten matkakuluihin. Mutta reissatkoot vaikka bisnesluokassa, kun ovat niin tärkeitä mallia antaessaan meidän omaishoidosta. Vaaliraha- ja optiosotkussa summaset sotkeutuivat omiin housuihinsa. Toinen lahje nurin toinen oikein eivätkä osaa enää pukea housujansa oikeinpäin. Nokka tarttuu, pyrstö irtoaa. Pyrstö irtoaa, nokka tarttuu. Varikset ovat tervatulla sillalla eikä terva ota kuivuakseen.

Olin aamulla aikaisin hereillä. Keitän kahvit ja juon katsellen vainajien sanansaattajia kattoteatterissa. On punaisena vangitun, nälkään ja sairauteen kuolleen setäni kuolinpäivä. Katolla istuvat varikset siitä muistuttavat. Kolmion kärjessä varis nojaa toiseen lohduttaakseen murheellista. Pysyn kohtuudessa ja palaan pistetaulukkoon, mitä pitää syödä laihtuakseen ja ollakseen terve ja energinen. Harjoittelen tätä viikon kotona. Seuraavalla viikolla on pöytä katettu aamusta iltaan. Kakkukahvit juodaan syntymäpäivänä iltapäivällä. Olisi ollut maalla tuplajuhlaan aihetta suvun kesken, mutta tällä kertaa vietän 68. syntymäpäiväni tutussa paikassa tänään tuntemattomien seurassa. Kuka järjestää juhlia, kuka kutsuu juhlavieraita, kun minun kutsumana ei kukaan halua tulla. Ilmoittavat liputtavansa puolitangossa. 

Olen juuri haudannut Popin kuninkaan ja kruunannut Amadeuksen tangoilla kohtaloni mukaan matkan päästä. Kaukomammalla on kuitenkin ystävät lähellä. Määränpääni on kuin vuori, jos en voi mennä luo, se lähtee liikkeelle ja tulee minun luo. Tulette hämmästymään viimeisen juhlani vieraslistaa, kun aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Syksy
Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.

Ruskea on rinta kaisliston
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.

Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar, lähti", sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.

Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy.
Sataa hiljaista on. Hämärtyy

yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.

"Täytyy tästä ...". toinen havahtuu
lentoon verkkaisesti valmistuu.

"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata." Lauri Pohjanpää

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Mitron kaapu ja Oulun kirkkovene

Oi, katso mikä aamu; yön varjot katoaa ja linnut pienimmätkin ylistää Jumalaa! Jumalan kunnia luonnossa kajahtaa. Siinä on nostetta. Olen tehnyt aamutoimet. Syönyt vuodeosastolla hampaattomille mummoille tarkoitettuja kuorettomia leipiä. Ne olivat ainoita juustovoileipiä. Minua ei tärisytä eikä horkka ravistele koko kroppaa. Olen valvonut yön kuolevan tätini luona. Yksijalkaisena täti asui kotona vielä kolme vuotta. 

Kilistin aina kelloa avatessani oven. Täti aloitti paatoksella yöllisestä kivusta selvittyään. Ei ollut soittanut apua turvapuhelimella. "Jonakin aamuna löydätte minut kuolleena." Sitä jatkui kauan, kunnes sain suunvuoron. "Se on kunniaton kuolema, kuolla yksin. Minä tulen, kun sen aika on." Tätä lupaustani olin noudattanut tuona yönä. Täti jäi henkiin, kun aamuvuoro tuli töihin. Tuuspellossa jatkoin aamuaskareilla. Sitten tehtiin työnjako. Isä omaan sänkyyn lepäämään ja minä sohvalle yövuorosta toipumaan. TV oli auki hämäykseksi. 
Naapurin Manu könyää sisälle omia aikojaan. Heittäytyy keinutuoliin ja aloittaa laahaavasti: "Tiällä sitä katotaan vuan hiihtoja. Minä en kato." Otin tyynyni ja poistuin isän huoneeseen puhumatta mitään. Suljin vielä oven perässäni. Manu poistui omia aikojaan. Kuinka ihmiset ovat ajattelemattomia naapurin reviirille tunkeutuessaan. 

Saman päivän iltana tätini kuoli. Kaksi hautaustoimistoa kilpaili, kuka saa haudata. Manulla oli oma pitopalvelija, jota pyysin järjestämään tätini hautajaiset. Silloin Manu sanoi ohimennen: "Huomasin, että olit väsynyt. " Tämä oli alkusoittoa Manun ja perheen järjestämälle pillurallille, jota ajettiin vuorokaudet läpeensä Tuuspellon pihapiirissä 1993-2000.  

Kuinka meidän roolimme milloinkin on ulkoistettu ja bumerangina kohdistuu omaishoitajaan, papin viittaan ja "kirkkoveneellä Kiinaan", kun ihan sitoutuneina yritämme olla tehtäviemme tasalla. Pitää kaivaa raiskauskriisikeskukselle lähettämäni kirje, jossa kerroin naiseen kohdistuneesta perheväkivallasta. Olen saanut nähdä TV:stä hedelmöittymisen ihmeen ja "Kätilöt" -sarjassa syntymän ihmeen. En tiedä mitään kauniimpaa. Hämähäkki väärinpäin ei kuvaa tuota tilannetta, jos on omakohtaista kokemusta syntymästä ja kuolemasta. 

Kuumavesirebirthingissä palasin omaan syntymään ja vapaasti hengityssessiossa iho muisti. Se oli ihmeellinen kokemus. Tietokone on tämän päivän sairaan mielikuvituksen temmellyskenttä virallisissa yhteyksissä ilman roskapostisuodattimia. Media on seksikästä ulkoistettuna vai seksi(porno) mediaa sisäistettynä meille vitunmummoille kotiinkannettuna, josta pitäisi maksaa vielä veronluonteista mediamaksua tietokoneyhteiskunnasta kaikille. On pyydettävä audienssi tullakseen kuulluksi pääkallonpaikalta. Olen puoleni valinnut, oikealla, jospa se puhuttelisi sanoilla: "Katso ihmistä!"

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Käärme vatsassa

Puoli vuotta kävin harjoittelemassa hierontaa Juntusen yksitysessä hieromaopistossa. Se toimi asiakasperiaatteella. Oppilastyönä hinta oli halvempi asiakkaille, jotka olivat tottuneet käymään Juntusella kurssien vaihtuessa. Vanhat patut tulivat opettamaan nuoria naisia. Ikä suojeli minua, etten joutunut kuin hierojagurun kohteeksi, jolla oli oma mielenkiintonsa asiakkaisiin. Nukuin kotona lääkärikirja kainalossa, sillä anatomia ja terveystieto hierojan tarpeisiin piti päivittää. Minut rekisteröitiin laillistettuna hierojana lääkintöhallituksen luetteloon laillistettujen lääkäreiden ja fysioterapeuttien joukkoon. 

Vanhaa tietoa lukiessani ihmisestä törmäsin käärmeeseen vatsassa. Paksusuoli oli se käärme, jolle ei tiedetty tehtävää. Siksi se käärme joutaisi poistaa. Nyt eletään tätä aikaa. Mikä on muuttunut ja sairastuttanut paksusuolen, että sitä pitää typistää peräsuolesta lähtien aina ohutsuoleen ja vatsalaukun pienentämiseen asti. Liikalihavuudessa ohitetaan vatsalaukku, ettei niin paljon voisi ahtaa itseensä roskaruokaa. 
Tähdet kertovat sen. Kiinalaisessa horoskoopissa olen käärme. Lääketieteellinen astrologia jakaa kehon osat tähtimerkeille; rapu - vatsa ja kohtu.
Sitä suuremmalla syyllä minulla on käärmeen suolisto. 1. ruokatorvi, 8. mahalaukku, 13. suolisto, joka päättyy peräaukkoon. Muistuttaa Vihtaniemen tietä ennen kunnan uusrikkaiden mökkiläisten tuloa. Käärmeen häntä ilman tietä liuruaa sinne tänne. Nyt sille on tullut hoitokunta, joka hoitaa Rantalan tietä. Tårtta på tårtta on pakållisen heinäkuun tuotetta. Nimikilvet muistuttavat venäläisinä punaisesta heinäkuusta. Itse jäin Vysotskin kautta, kanssa ja hänessä tien vangiksi.

Itämaissa ihmistä ajatellaan kokonaisuutena, kun taas länsimaissa ihminen pilkotaan osiin. Tämä edustaa jälleen sanataiteessa minun vahvuuttani - "Taide ja taudit". Kun hieronta aloitetaan varhaisessa vaiheessa, tulee siitä persoonallisuutta vahvistava tottumus ja tärkeä yhteyttä pitävä linkki vanhempien ja lapsen välillä. Kun yhteys toimii, lapsi saa helpommin kerrottua vanhemmille elämänsä eri vaiheissa mieltä painavista asioista. Onko vaiva selässä vai mahassa, ota siitä selvää ja tee rätinki.
Tästä alkaa "11 kirjaa rakkaudesta". Enempää rakkauksia ja kytköksiä ei elämääni mahdu.

Sullakin on sadan metrin suolet

"Suolistoa kuvataan usein sielun äänitorveksi. Siksi on tärkeää, että stressaavassa arjessa osaa ottaa aikaa rentoutumiselle. Näin myös suolisto rentoutuu. Aterioista ja vapaa-ajasta tietoisesti nauttiminen edistää toimivaa ruoansulatusta."

Rebekan sukkanauhan löytäjälle oli luvassa ministerin vaatimaton virka, puolet valtakuntaa ja tietysti prinsessa. Mutta ottiko Rellu lahjukset vastaan, - jatkoi maantien tallaamista. Sama laulaja laulaa "aivoista kasvaa karvat pään ja sullakin on sadan metrin suolet." Suolia en sekoita vatsahieronnassa, mutta olen törmännyt poikkeamaan, että umppari onkin vasemmalla puolella ja kaikki muukin peilikuvana sisäkaluissa. Täytyy ottaa huomioon vatsahieronnassa hieronnan suunta. 
Tulevaisuuksien ennustuksissa on käytetty sisäelimiä, mutta en syvenny nyt siihen, vaan katson, mitä tähdet kertovat. Isäni on kiinalaisessa horoskoopissa villihevonen, siksi tämä hevosen suolistokuva. Alkaa kaurapussista hevosella. A. vatsa (vellipussi), B. ohutsuoli (ohukaissuoli alkuosa), C. umpisuoli (paksusuolen loppu umpisuoli, jossa matomainen umpilisäke), D. koolon, E. pieni koolon F. peräsuoli.

 Kunnan osuus Vihtaniemen yksitystiestä oli puuttuva suolen osa. Talvisavuilla oli kotinsa tien varrella. Miehuutensa päivinä asukkaat olivat saaneet tien aikaan. Tuli viihde- ja vapaa-aika, tuli jakajankäsi. Oli vuosi 1986, isä otti yhteyttä tietoimituksen jälkeen, kun kunta vei juosten kustuja jälkiä tien puolelleen Pahkasaloon. Se otettiin omankädenoikeudella. Heillä oli lapsuuskodin uimarannalle parempaa käyttöä. Se toteutuisi kunnan pienellä ja EU:n suurella rahalla. Isäni oli jo vanha, sairas mies, joka ei ollut tottunut sanelupolitiikkaan. Kirjoitti minulle pettymyksestään. Valitettiin ja maksettiin viulut tyhjästä tuloksesta. Eduskunnan oikeusasiamiehen vastaus kirjeeseeni noudatti tämän päivän poliittista linjaa. Jos viitsisin, ottaisin yhteyttä ympäristö- ja liikenneministeriöön, mutta tyydyn seuraamaan tilannetta kansainvälisen rikostutkinnan valossa. 
Kolmen vuoden kuluttua isälläni todettiin peräsuolisyöpä ja hän sai avanteen navan vierelle mahanahkan läpi. Tien pää on tukossa, vaikka tiekunta on yrittänyt pakkokeinoilla pitää sitä auki. Naisena se on tuntunut joukkoraiskaukselta. 6 kunnan luottovirkamiestä ja minä altavastaajana. He olivat toteuttamassa veneluiskaansa tienpäähän omalla oikeudella lahjotun avustajan äänellä. 
Villihevosen tarina on yksi kuudesta miljardista muusta tarinasta. Kunnan toimenpiteet käsitellään aikanaan siellä, missä muutkin aluevaltaukset. Siitä minulla on varma tieto. En noudata rahoittajan ohjetta, että ottaisin 4H-kerhon yhteistyökumppaniksi. Villihevonen ei sairastunut kaasu- eikä hiekkaähkyyn vaan stressistä johtuvaan suolitukokseen, jota syöväksi sanotaan. Se on suomi Levengoodin mielestä. Nivus - ja napatyrä saattaa tuottaa vatsahaavan tyrijöille.
Linkolasta ei tullut yliopistomiestä, kun hän ei välittänyt ymmärtää lehmän ruoansulatusta. Hänestä tuli kalastaja. Herra Huu laulaa hevosenhoitokirjaa, joten siirryn taustakuoroon.
Suolisto toimii autonomisesti eli ihmisen tahdosta riippumatta. Olet mitä syöt.
Isäni hoiti avanteensa itse äidin eläessä. Tyhjentäessään pussin hän polvistui WC-pytyn viereen päästäkseen tarpeeksi lähelle. On näitä turhempiakin polvistumisia nähty. Sitten pussi vaihtui kertakäyttöiseen maanantaikappaleeseen. Isälleni ei ollut varaa antaa ehyitä pusseja apuvälineeksi. Tätä showta katsoessa tulin ajatuksiin, että isän olisi pitänyt kuolla 1989 minun harjoitteluaikana. Olisi säästytty kaikelta nöyryytykseltä. Kun isä joutui vuodeosastolle, hän valitti mahanahkan kirvelyä. Hoitaja katsoi, mikä oli vialla. Sairaalassa ei oltu puhdisteettu pussin alta, vaan iho veresti ja alkoi mädäntyä. Kotona ei koskaan tapahtunut tällaista. Hoitaja sanoi, ettei heillä ollut avannehoitajaa. Minäkö olin ollut kouluttamaton avannehoitaja. Mietipä sitä "leipäpappi", jolla on työaikalaki turvanaan, palkka tulee tilille, eläke kertyy, lomapäivät juoksee ja lomaltapaluuraha odottaa. Organisaatiossa pitäisi olla koulutetut hoitajat hoitamaan avanteita. Tai priorisointiin vedoten annetaan syöpään kuolla leikkaamatta.
Samanaikaisesti olin euroopanomistaja, kun hoidin yhteistä lahjakirjalla saatua omaisuutta. Sitäkään en osannut hoitaa. Kunta tiesi paremmin oikeutensa vanhempieni jättämään perintöön. Haudankaivaja oli onnistunut saamaan lapsettoman pariskunnan omaisuuden lupaamalla vanhuuden hoidon. Heidät hoidettiin eläkkeellään laitoksessa. Haudankaivajalle kohosi hulppea huvila ja omakotitalo kirkonkylän keskellä. Jokainen kunnassa halusi olla edunsaaja "kuolleitten sielujen" metsästäjänä. Tähdet kertovat sen.

60 V

Huomionosoituksena 60-vuotiaalle annetusta lahjapakkauksesta yritän keksiä jotakin käyttöä. Kampa on 6 ja taikapeili 0 ja toinen kampa markeeraa omaishoitajan puupäätä. Puupäähattu on sarjakuvapiirtäjän vuosittain jaettava tunnustuspalkinto, mutta omaishoitajaa lennätetään vain kerran kuin leppäkeihästä. Kun yhdistyksen puh.johtaja täytti vuosia, hän käytti parkinson- ja omaishoitajayhdistystä vaalirahoituskanavana. Sitä kautta kertyi hiukan rahaa, ei yhdistyksen hyväksi, vaan erilaisten poliittisten pyrkimysten rahoittamiseksi. 
Hän oli kaukaa viisas. Valitsi yhdistyksen projektille koordinaattorin. Ilmoitti ennen projektin lähtölaukausta antavansa yhdistyksen rahoista joululahjarahaa lupaavalle valitulle. Syntymäpäivillä tämä selvisi. Olimme omaishoitajien pöydässä, mutta nuori koordinaattori oli sijoitettu vanhojen miespoliitikkojen pöytään ensiesittelyksi. Minulle valkeni pian, mistä oli kysymys. Hänestähän tulisi poliitikolle henkilökohtainen avustaja. Niihin aikoihin otteet kävivät ripeiksi. 
Nimellisen johtokunnan kokouksen jälkeen ravintolassa söimme ja joimme yhdistyksen piikkiin. Koko muu ravintola kabinetteineen pullisteli vaalirahalla järjestetystä kestityksestä ja pukupakkoa noudattavista osallistujista. Se oli uutta minulle, olinhan aina käynyt äänestämässä sen enempää parveilematta etu- tai jälkikäteen. Äimistyin kysymystä, kun valtuutettu kysyi ko henkilöstä: 
- Tuleeko siitä mitään yhdistyksen puheenjohtajan osalta? 
Asiat etenivät nopeasti. Tilinpäätös osoitti tilillä olevan 8 rahaa jäljellä. Johtaja oli vaihtunut lahjapakkauksen välityspaikasta ja syrjäytetty johtaja pyysi johtokunnalta tulla valituksi yhdistyksen projektityöntekijäksi. Minulla oli oma hömppä menossa yhdistyksessä, kun olin aktiivinen toimija, jolla ei ollut enää hoidettavaa eikä tällä rahoitusalueella ollut koskaan ollutkaan. Olin etsimässä vertaistukiryhmää, johon osallistuminen olisi omakustanteista, mutta kirkko tuki ryhmää, jota veti palkallinen johtaja. Minua kiellettiin puhumasta omaishoidosta edellä mainituista syistä. Kaikki omaishoitajat eivät saisi kokea olevansa omaishoitajia, kun kaikille ei ollut varaa maksaa omaishoidontukea. 

Minun vapaaehtoistyö on etsinyt kohdetta ja nyt voin iloita sellaisen löytymisestä. Liian monet mielenterveyden kustannuksella itsensä elättäneet ovat hurahtaneita omaan psykologiaansa, että heidän toimestaan potilasjärjestön kustannuksella valitaan vaikka presidentti. Notre Damen kellonsoittaja kertoo siitä kansanosasta ja sen menetelmistä. Poliittiset kärhämät eivät uppoa minuun, että suostuisin EU:n naiskaupan työntekijäksi. Sitä kokeili kaupallinen lähetystö diplomaatin koskemattomuuden suojassa. Työntekijä joutui kuitenkin vankilaan. Totuus on tarua ihmeellisempää politiikassakin.

Vihtaniemen umpipussi

Viimeaikaisten poliittisten rahasotkujen valossa palaan Vihtaniemelle aikana, jolloin siellä oli seitsemän talvisavua. Onko se ollut kuin seitsenjalkaisena syntynyt vasikka. Siltä puuttuu osa suolesta. Jokaiseen ihmisasuntoon oli oma sisäänkäynti järveltä. Maalla tiet olivat karjapolkuja ja tieuriksi muodostuneitä reittejä hevosen vetämille ajopeleille tiluksille ja metsään. Ei ollut traktoreita autoista puhumattakaan. 

Ruposen ruskeat ajoivat kaupunkiin ja takaisin nimismiehenkiharoita kurvaillen. Voin aina pahoin näillä matkoilla. Tervaleijonaa purren ja seisoen yritin seurata pudotuksia ja mutkia, mitä tuleman piti. Olin kiitollinen, kun matka päättyi ja sain poistua autosta. Kotiin oli vielä kävelymatkaa Kantturamäen karjapolkuja laidunten läpi. Sitten rantaan, jossa noutaja odotti. Enoni paluu Vihtaniemelle pika-asutustilalle ratkaisi tieongelman sillä kertaa. Eno valitsi vesireitin vaihtoehdoksi rakennettavalle maantielle. Aika matelee eteenpäin. 12 vuotta ei minulla ollut ongelmia käydä koulua, soutaa veneellä verkkoja veteen ja lähteä jäätä pitkin aina umpihankeen kirkolle tai kyläreissuille. 

Olin ollut poissa jo kauan, kun nämä seitsemän epämuodostuneen vasikan jalkaa ryhtyi puuhaamaan maantietä Vihtaniemelle, kunta suurimpana maanomistajana. Niemenkärki oli rekisteröity Pahkasaloksi. Kunta voisi olla vaikka pahkasika, mutta se on osoittautunut epämuodostuneeksi vasikaksi, jolta puuttuu osa suolesta. Seitsemän jalkaa edustaa vakituisia asumuksia. Suolisto on mielenkiintoinen elävällä kuin elävällä. Vihtaniemi sairastui umpipussitautiin. Kunta ei silloin tarvinnut tietä Pahkasalon puolelle, vaan tie päättyi meidän lapsuuskodin uimarantaan. Täältä alkaa la stradan tarina. "Tie mittaamaton, edessäin on. Tie elämän halki vie." 

- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää, on tämän tarinan nykyaikainen versio, kun käräjöiminen on tullut kalliiksi. Kaikki päätökset huitaistaan läpihuutojuttuina. Annetaan valitusosoitus ja maksatetaan laillisesta ryöstöstä toimituspalkkiot. Toistaiseksi järjestetyt F1-venekisat meidän rannassa saavat odottaa. Sekin on mahdollista opintomatkalla kiinalaisessa helvetissä viihde- ja vapaa-aikana.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

6.6.2009 - 7.7.2009

Auriko nousi Rovaniemellä 6.6. ja laskee tänään 7.7. - hämäränkesto 25 min. On radiopsykiatrini nimipäivä. Kaikki loksahtaa kohdalleen ajassa. Mikä meidät tekee hulluksi? Elämme ainaista piinaviikkoa, vaikka "Isä meidän" -rukouksessa pyydämme "päästä meidät pahasta". Olen käyttänyt Eino Leinon sanoja lohduttaessani pahan kohteeksi joutunutta. 'Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.' Nämä sanat kohdistan uhrille, joka heikkouttaan juo ja hakeutuu toisten samassa tilanteessa rypevien seuraan. Jos tiedän juhlaseurueessa olevan alkoholistin, en nosta maljoja. Se koituu pahennukseksi. Olithan siellä sinäkin. 

Olen kohdannut pahat pojat viimeisen kerran järjestäessäni omalta kohdaltani sukupolvenvaihdosta mummolassa. Enemmistöpäätöksessä toteutui sukuun tuodun vankilakundin tahto. Hänen päämääränsä oli vanhempieni päämäärää vastaan. Koko tien katsoin loppuun ja viimeinen kysymykseni yhteiskunnan ylläpitämälle tuomaroinnille oli: - Mitä perkeleitä te luulette olevanne, kun lisäätte velvoitteita rakentaa uusia teitä? 

Canossan matkallani kuljin mummolan ohitse tuntematta lämmintä läikähdystä lapsuusmuistoista. Työympäristön fengsui määritti, missä työntekeminen onnistuu. Pitää kiertää kaukaa tienristeykset, sähkö- ja voimalinjat sekä hautausmaat. Seitsemän ympärivuotisen savun aikaansaama tie päättyy rantaan. Puidenvarastoimispaikka on menettänyt merkityksensä ja siitä kiinnipitävät ovat varanneet sen Vihtaniemelle tulleitten muukalaisten hautausmaaksi. 68. syntymäpäiväni saa arvoisensa viettopaikan. Canossanmatkalla tunsin samaa kuin Äiti Teresa matkatessaan Albaniasta Kalkutan kaduille tekemään työtä kuolevien hyväksi. Siitä työstä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. 

Kuuntelen uutisia, joissa päällimmäisenä olevat herättävät minussa inhorealistisia tunteita. Pahat vahvistavat todellista pahaa. Minkä perkeleen voimat ovat liikkeellä? Onko Kevalla ja vakuutusyhtiö-Kansan konkurssilla mitään yhteistä? Ainakin minun lakisääteiset eläkevakuutusmaksut keräsi Kansa. Oli vaihdettava toiseen elossaolevaan vakuutusyhtiöön. Vielä kohtalokkaampi oli punapääoman konkurssissa ylivelkaisten pahan kosketus. Valkopää ministerinä myi velat ulkolaisen perinnän kohteeksi. Mitään ei ole opittu. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä kasvaessaan yhtä isoksi ja isommiksi, missä vaiheessa on romahtamisen aika. Kasvaa aina alaspäin niin kuin lehmänhäntä.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Kun lähellä on niin puskee, kun kaukana on niin ammuu

"Läähätät ja läkähdyt eh-eh-eh, hikoilet ja hengästyt eh-eh-eh. Tunne vähän tolkuton, polvissas on." - Kun mua potkaisi polle päähän, mä sanoin määhän siitä hevoinen. Vaan mitään tässä ei sanat auta jo jukolauta mä tiedän sen.
Läähättäminen on suotu vain harvoille ja valituille tunnetilojen purkamiseksi. Se taitaa olla johtajaharjoitteilijan tauti. Kotimainen oppi johtamisesta tapahtuu ulkoisen minän alueella. Sisäinen minä pitää mölyt mahassaan. Kouluttautuminen tulee kalliiksi kuin kalle tappisen samba. Siihen upposivat viimeisetkin siemenperunat. Meillä lähdetään merta edemmäksi kalaan läähättelemään. Mediakokeilu antaa mahdollisuuden jakaa tunnetiloja, kun "kielensä on nielaissut, ovenpieliin nojaillut, saanut akupunktion, sydän jo on". 

Olen lähdössä viimeiselle Canossan matkalle syntymäkuntaani. En suinkaan pyytelemään anteeksi keneltäkään, jotka vetivät herneen nenäänsä minun tullessani omaishoitajaksi kesä-heinäkuuksi 1989. Silloin päätin, etten palaisi. Mutta vuoden kuluttua lupasin isälle: Minä tulen. 20 vuotta hoitosuhdetta ja niistä selvittelemistä 9 vuotta. Minun paikkani ei ollut seurata vanhempieni jalanjälkiä. Siitä läähättäjät ja läkähtyjät ovat pitäneet huolen. Jotkut vastarannankiiskit ovat lähteneet opetuksensa mukaan autuaammille metsästysmaille, mutta ketään en nirhannut pois päiviltä. Jotkut vielä keikkuvat toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla, mutta siinähän miettivät tekojensa seurauksia tulevaisuudessa. 
Obama arvioi Putinilla olevan toisen jalan menneessä ja toisen tulevassa ja siitäkin Putin älähtää. Lahjattomien laulukilpailu sattuu samalle päivälle, mutta Canossan matka on vietävä päätökseen uuden oven auetessa projektia muuntamalla.

"Mä hehtaari pellon raivaan ja lyön sen huomenna pakettiin." Kaikki meni uusiksi, organisaatio, yhdistykset, seurakunta. Zu Hause Pflegen on aina ollut ja tulee olemaan. Toisen omaishoitajan työ ei vie toisen omaishoitajan työn arvoa. Yhteiskunnassa on kahtiajako merkittävien ja vähemmän merkittävien omaishoitajien välillä. Se on kokeilujen tulosta projektirahalla. En välitä tietääkään tässä elämässä, mitä ihmiskokeeet saavat aikaan. 

Minulle riittää juutalaisen Arnoldin tarina. Säästääkseen henkensä Arnold teki diilin paikallisen asukkaan kanssa. Sianpaskalla peitetyssä kuopassa Arnold vietti aikaansa. Leiväntuoja sopimuksensa mukaan toi leipää pimeällä. Kun vaara oli ohi, leiväntuoja sai Arnoldin maat. 
Olen ollut kuopassa kuin Levengoodin arkeologit. Käyttänyt kaikki omat rahat elämiseen yhdessä vanhempien kanssa, mutta kuka on ottamassa lapsuuskodin uimarantaa. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana. Siinä on tämän päivän arvidin, leiväntuojan ja leivänsyöjän tarina.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Paljon porua, vähän villoja

Bä, bä vita lamm, har du någon ull?
Ja, ja kära barn jag har säcken full.
Heldagsrock åt far och söndagskjol åt mor.
Och två par strumpor åt lille, lille bror.

Aasinsilta alastomaan totuuteen tietoyhteiskunnasta ja mediamaksusta kaikille. Tästä alkaa ajanlaskumme uusi jakso 2000-luvulla. Koko maailma on verolle pantava ja veron uhalla pantava. Kiinassa vietetään kulttuurivallankumouksen vuosipäivää, talousvallankumouksen jatkuvuutta juhlitaan, kun länsi sukeltaa ja seksivallankumous on tullut jäädäkseen. Kaikki tämä on minulle tuttua 20 vuoden kokekemuksella zu Hause Pflegen ajasta. Radioateljee kuvasi sitä opintomatkana kiinalaiseen helvettiin. Olen sieltä paluumatkalla ja lainaan uutista MTV3 - STT 18.8.2006 08.03 viestintäministerille tiedoksi, kuinka sama asia on toteutunut Amerikassa ja millä aikataululla. 


Minulta on kysytty kaapeliyhteyksiä luodessa: "Etkö sinä ymmärrä?" En ole ymmärtänyt hoitaa asioita, kun kaikki on viety www-sivujen taakse. Olen oppinut uuden kirjoitustaidon - verkkokirjoitustaidon. Tullut siihen tulokseen, että siitä on tullut huijareiden mellastustanner. Olisiko minulle apua viagrasta tai pornofilmeistä. Valkokankaalla kärpäsen lentäminen povipommin rinnuksille sai pojan lankkupenkillä hihkaisemaan: Nyt kärpänen lensi naisen tissiin. Sen verran emännättömän talon ainoa poika tiesi naisen anatomiasta. "Yksi lensi yli käenpesän" saa nimekseen elokuvakylässä. "Kärpänen lensi naisen rintavarustukseen ja katkaisi kärsänsä" ja kaikki sen tietävät, että vastassa oli tekosellainen silikonikumpu.

FBI maksoi 170 miljoonaa toimimattomasta atk-systeemistä.
FBI:n agentit joutuvat edelleen turvautumaan vanhanaikaisiin paperiarkistoihin, jotka olivat käytössä jo 1920-luvun gangsterijahtien aikana.

Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI maksoi 2000-luvun alussa noin 170 miljoonaa dollaria uudesta atk-järjestelmästä, joka ei toiminut ollenkaan.
Epäonnistuneen hankkeen seurauksena FBI:n agentit joutuvat edelleen turvautumaan vanhanaikaisiin paperiarkistoihin, jotka olivat käytössä jo 1920-luvulla gangsterijahtien aikana, kertoo kertoo Washington Post.
FBI havahtui tietokonesysteemiensä puutteellisuuteen 2000-luvun alussa ja ryhtyi suurisuuntaiseen projektiin tilanteen korjaamiseksi. Vaikka pian saatiin viitteitä siitä, ettei järjestelmästä tulisi mitään, jatkoi FBI silti rahan syytämistä kehittäjäyhtiölle.
Lopulta alkuvuodesta 2005 valmistuneessa raportissa FBI totesi, että järjestemä oli epätäydellinen, riittämätön ja niin huonosti suunniteltu, ettei sitä voitaisi ottaa käyttöön. Syypäitä löytyy sekä ohjelmistoyrityksen että tilaajan puolelta. Hanke haudattiin vähin äänin.
Myöhemmin samana vuonna FBI aloitti uuden järjestelmän kehittämisen. Sen hintalappu on yli 420 miljoonaa, ja sen uskotaan valmistuvan vuonna 2009. Epäilijöitä kuitenkin riittää.
- Saatamme olla 22. vuosisadalla ennen kuin saamme edes 21. vuosisadan tekniikkaa, kommentoi senaattori Patrick Leachy.

Saatamme olla ja olemmekin Amerikassa, jolloin Ahtisaari korvaa Obaman ja Suvi Lindenin mediamaksu on käytössä kaikkialla maailmassa. Minä vain tiskaan astioita, ja luudalla lakasen lattioita, mitä nyt välillä tarkistan paperiarkistoista elämän jatkuvuutta, missä ollaan menossa. Viimeinen ponteva päätös on riisuutumispakko työpaikalta lähtiessä. Eikä se koske vain kurkkukivun syynäämistä paidan alta. Monellako johtajalla on ollut omankädenoikeus kajota alaisiinsa. Siitä on kirjoitettu Niskavuoresta lähtien esitettäväksi tämän päivän kesäteattereissa. (Kone haluaa alleviivata lisäyksen.)

torstai 2. heinäkuuta 2009

Musta pilvi murjottaa, savinen pilvi sataa

Istun aatoksissani yksin, tuijotan tyhjyyteen. "Miksi mummo murjottaa" -kysymys pudottaa minut maankamaralle, kylmälle ja kovalle. Kelin mukavuus riippuu siitä, kenen vieressä istut. 

Sain kuulla yöllisissä soitoissa sairaalloisesti masentuneen omaishoitajan valitusta ja pyristelyä pysyä pinnalla. Oli jo alkaneet viimeiset vaiheet. Yöllistä opiskeluaan hän puolusti sublimaationa raskaalle kotona hoitamiselle. Sivistyssanakirja ei antanut selitystä sublimaatiolle, suomensin sen korvikkeeksi, omanelmänpuutteen korvaushoidoksi. Minun 54 omaishoidon miestyövuotta olivat takana. Oli alkanut oma aika. Siitä on kulunut 9 vuotta. Nyt on tutkittu tieto käytettävissä omaishoitajan selviämisestä. 
Sadetta kuvahakuna etsiessäni törmään sublimaatioon härmistymisen vastakohtana. Kuinka se sopiikaan omaishoitajan turhautumiseen. "Härmistyminen on olomuodonmuutos suoraan kaasusta kiinteäksi ilman nestemäistä välitilaa. Härmistymisen vastakohta on sublimoituminen, muutos kiinteästä kaasuksi. - vesihöyry kuurankukiksi, joita turhaan Joel hamusi viereltään, - hiilihappo hiilihappojääksi, vuoroin sublimoituu takaisin kaasuksi." 

Tämä tieteellinen pohdinta meni yli ymmärryksen eikä sitä edes käsitelty kuin omaishoitajan sublimaationa - korvikkeena. Kun en suostunut korvikkeeksi sanan varsinaisessa merkityksessä, minut pudotettiin korkealta, kun ensiksi oli vaativa puhelinsoitto saanut minut ylös sängystä. Kuulin jo kankeasta puheesta, että soittaja oli jo sublimoitunut kaasuksi konjakin voimalla. Hyödyttömät yölliset jorinat loppuivat siihen, enkä enää vastannut soittoihin, kun olin siirtynyt yöpäivystyksestä normaaliin päiväjärjestykseen. 
Tapasin kerran kadulla kuullakseni, kuinka tohtorin torjunta oli ottanut älälle. Pidin sitä tervehtymisen merkkinä, kun ymmärsi suuttua kieltäytymisestäni. Vielä enemmän minua ilahdutti saadessani vastata hierontapyyntöön. 
- Olen lopettanut, olen eläkkeellä. Sen pituinen se. 
Mutta jatkoa saan lääkäri/edunvalvoja/hautaisurakoitsija-tasolta. Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa, kuka kysyy, kuka maksaa. Tätä julistetaan eduskunnassa vaihtoehtohoitojen kieltämiseksi lainvoimalla. Kiinassa on vasta meneillään seksuaalivallankumous, kulttuuri- ja talousvallankumouksen lisäksi. Meillä ovat enot pudonneet veneestä ja puheemme leimataan demareiden kanssa puoluepoliittiseksi räksytykseksi, kun Keva vei eläkerahalla edustajiaan päättäjän paikoille tarjoustalojen tavarataivaisiin. 
Jos vielä viranhaltijalla on loma, lomarahat, joilla kehuskelevia olen tavannut omaishoitajana terveydenhuollossa, mutta jauhaako toukka rahaa eläkepäivien varalle? Punapääoma teki konkurssin, mutta tappiota saattaa tuottaa pyramiidihuijauksiin sijoitetut kahisevat, riihikuivat rahat. Se kaasuuntuminen on jokaisen käytävä läpi omakohtaisena kokemuksena. Haukkuva koira ei pure, oletko varma? Joskus se kopsahtaa omaan nilkkaan, se uhoaminen ja itsensä ylentäminen.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Jäähyväiset aseille

Palasin tavaroitteni säilytyspaikkaan pitkän kuuman kesän jälkeen. Juhannuksesta heinäkuun alkuun. On hyvä mieli työtätekevien puolesta. Heinäpaalit ovat ladossa ja toinen mokoma isoissa pyöröpaaleissa katon alla. Meillä oli heinäpouta. Sain tehdä oikeata työtä, kun Luojan kunniaksi on laskettava säät ja ilmat heinäntekijöille. 

Rauhanruhtinas jossittelee, jos saisi alkaa elämänsä alusta, hän opiskelisi lakia. Minä synnyin keskellä sotaa heinänsevästyksen välillä. Isä oli sodassa ja Äiti kotona raskaana piti huolta kotirintaman töistä, mitä heiltä vaati maa. Olin lapsista kolmas ja minun jälkeen syntyi vielä viisi. Lukiessani legendaa rauhantyöstä töpeksin kuin mustalaiseukko sinne tänne, joten siitä ei hyvä seuraa. Välillä pistäydyin katsomassa kaupungissa onko tietoliikenneyhteydet kunnossa. Pankkiin en päässyt sillä kertaa, olivat ehkä pankkia siirtämässä uuteen toimipaikkaan. 

Pinottiin kuivia puita liiteriin. Sain osallistua tekemään tilataidetta monta pinoa. En tiedä mitään sen lämmittävämpää näkyä kuin hyvin ladottu halkopinon julkisivu. Tulee mieleen Korpelan Setä-Olli. Muistutti maahista harmaissa vaatteissaan. Oli kyllästynyt naisasioihin ja sai tehtävän huolehtia talon polttopuiden pilkkomisesta. Työ oli aina kesken kuin japanilaisen puutarhassa, josta tarhuri on juuri poistunut. Valmiista työstä täyttyi suuri halkovaja suorinen pinoineen. Setä-Olli oli aina hyvällä tuulella. Ei koskaan marissut olosuhteita: 
- On se niin perin onnetonta,  kuin rauhanruhtinas joka näkemässä voivotteli. Minä synnyin heinäntekoaikaan ja olen vielä kiitollinen, että sain olla heinäpellolla, kun täytän 68 vuotta. Päivääkään en vaihtaisi pois. On olemassa muut tahot, jotka haluavat päiväni vaihtaa toisiksi. En mahda mitää tunnekuohulle, kun laajakaista ei toimi enkä pääse pankkiin. Juuri selvisi, että laitevika yhteyksissä on korjattu, mutta digidigi-tv ei saa signaalia. Kännykkä on minulla turvapuhelin, että minusta huoltakantavat voivat tarkistaa tilanteen soittamalla. 

Puhelinmyyjät ovat keksineet, että hänelle, joka odottaa tärkeätä soittoa, tulee pettymys soittajan taholta. On vajottu näin alas, että lehtimyyjät leipänsä eteen soittelevat jo kaikkiin mummojen turvapuhelimiin. Annetaan rauhanruhtinaalle toinen tilaisuus kiinalaisessa helvetissä, sillä siellähän ei tiedä kuolleensa vaan jatkaa samaa rataa kuin eläessä, jos nyt vähän lakia opiskelisi pykälistä, joihin voi vedota ja vaimentaa omantunnon äänen ja käytännön maalaisjärjen. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." On samantekevää, mitä teet täytettyäsi 64 vuotta. Se on ehdoton ikä. 
Sain arvonimen "Varhennettu Vanhus" osamaksulla, joka mitataan ennakkoon eläkkeestä kuolemaan asti. Onko vielä tulossa jotakin lisämaksua elämästä sadannen ikävuoden jälkeen. 

Elli täytti 90 vuotta. Sai Kelalta kutsun tulla käymään toimistossa. Oli palattuaan vihainen, sillä Kela-kortti vain uusittiin. Ellillä oli yksi poika työssä ulkomailla ja pojanpoika. Elli oli yksin, mutta ei yksinäinen. Samoin minä elonpiirin pienentyessä en lähde saarnamatkoille, vaan tekemään vapaaehtoistyötä, kun tuotteesta en ole luopunut. 
Ranskalainen nunna, 75 v, joutui eläkkeelle opettajantyöstä, hän lähti Kairon kaatopaikalle opettamaan lapsia lukemaan ja pyysi miehiltä lupauksen, etteivät viikkoon hakkaa akkaa. Mikä on rauhanruhtinaan opetus kun alkaa jossitella alanvaihdosta, sen hän saa itse pähkäillä. Minäkin olisin lukenut lakia elämää varten, kun kaikki päätökset joutuvat valituskierrokselle eikä siitä tule sen selvempää. Enemmistöpäätöksillä viedään kaikki huijaukset läpi, kunnes joku totuudentorvi möläyttää: 
- En minä ainakaan ilmoittanut kaikkia vaalirahoja julkisesti. 
Joku heittää pankkitositteet roskikseen kaikkien tutkailtavaksi. Olen jo pitkaan toivonut vaalitarkkailijoita meille samoin kuin meiltä ollaan avuliaita tarjomaan vaalitarkkailijoina laillista apua sinne, missä ollaan vähän temperamenttisempiä kuin flegmaattiset, harmaat ja värittömät julkisuomalaiset. Syksy alkaa juhannuksesta.