Kotibileiden grammari valittaa - sä pois olet mennyt ja ymmärrän sen nyt. Muuta ei jäljellä rakkaudestain kuin hiekka vain. Kukaan ei ollut vielä tullut, ei voinut olla mennytkään. Olin hymypojan kanssa jäähyllä. Hän oli ollut varattu jo monta vuotta. Tuliko teinirakkaudesta koskaan totta, en tiedä. Elokuva "Kun tuuli hiekkaa kuljettaa" on kuvaus perheestä, joka lähtee etsimään vettä hiekkaerämaassa. Lähde oli kuivunut. Vihtaniemellä on vettä Juojärvellinen. Juojärven vedet ovat 11. suurimmat tuhansien järvien maassa. Yli sata vuotta sitten oli järvivesi juomakelpoista ja pitkälti vielä minun muistini mukaan. Saatiin tie Vihtaniemeen, järvi oli onnistuttu saastuttamaan. Haettiin juomavettä salmen takaa Luvelahdesta ja Rumpsajussin veljen maalla olevasta lähteestä. Lymyttiin viljapellon suojaan, ettei ankara isäntä huomaisi meitä. Hän vahti salorannalla mustikoitaan ja puolukoitaan. Havaitsi veneen rannalla, mutta ei marjamiehiä.
- Kuka uskaltaa tulla rannalleni? Annanpa heille opetuksen. Hän työnsi veneen tuuliajolle.
Marjamiehet näkivät karanneen purren pienenä pisteenä kaukana ulapalla saarien välissä. Wiljamille veneen noutaminen uimalla hyisessä vedessä vastasi Kanaalin ylitystä.
Seitsemän talvisavua on sammunut, tilalle on tullut yli sata lomakiinteistöä. Lapsuuskotini sai ansiottoman arvonnousun lomakiinteistörekisterissä. Maalle kepitettiin vesilinjapisteet. Kunnan uusrikkaat mökkiläiset eivät olleet lähteneet vedenhakumatkalle. Heidän motiivinsa oli lisätä hulppeisiin huviloihin sijoitetulle rahalle lisäarvoa aboriginaalien kustannuksella. Tiesin jo silloin, ettei maallemme tule keidasta eikä kameleille juottopaikkaa.
Nälkävuosina oli torppa ja siitä muodostunut pienviljelystila ollut sieltä lähteneiden viimeinen toivo. Siellä sai syödäkseen. Järvessä oli kalaa, metsässä marjoja ja puista saatu pettuleipäkin on osoittautunut vitaaliaineita sisältäväksi, arvokkaaksi luonnontuotteeksi. Lisäksi muutama lehmä, lammas ja pikkupossu karsinassa takasi syötävää ja hiukan myytävää kahvirahoiksi.
Kesäaikana ei ollut kävijöistä puutetta. Olivat täysihoidossa maksamatta ylöspidosta vieden vielä matkaeväät mukanaan.
Nyt on lapsuuskoti tyhjillään, onhan se vain vanha rakennuspaikka. Vanhempien kuoltua maa on autio ja tyhjä. Huolehdin lakisääteisistä maksuista, ettei niiden laiminlyönti antaisi kunnalle oikeutta pakkolunastaa koko maata. Omistajan oikeudella maksan puhelin-, tieyksikkö- ja metsäveromaksut. Kunta on varannut tienpäästä tarkoituksettomaksi jääneen puiden varastoimispaikan muukalaisten hautausmaaksi. Olen miljonääri-isän miljoonaperijätär virtuaalisesti. Kunta (me olemme kunta), on omalta osaltaan julistanut tiekokouksessa: "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. Me voimme ottaa koko maan." Sotaherrojen sodanjulistus vanhalle isälle on voimassa 200 vuotta Porvoon valtiopäivien jälkeen. Se siitä itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta.
Suomi sai autonomisen aseman v. 1809. Isoisä kunnanmökin asuttavakseen 1900. Setäni vangittiin punaisena, kuoli nälkään ja sairauteen 29-vuotiaana. Siitä seurasi jännitysvapina ja vaiettu häpeä Mummo-Marin heikoille hermoille. Minua on yritetty syyllistää sukupolvenvaihdoksen vuoksi. Sitä minä häpeän enemmän kuin torpparin sukulaisuutta, joka kuoli mestaamalla. Syntyperästään ei voi luopua. Adoptoidulle on häpeä salattu biologinen syntyperä, vaikka olisi saanut kodin aateliskartanossa. Syntyperästä on kysymys juurien etsimisessä. Kunnan jatkajat on haalittu lahjomalla Moskovasta.
Kannoin aikani punaista itsemurhaiskupommilaukkua. Olin menettänyt kaiken toivon. Islanti on myytävänä. Ostan sen eurolla aavan meren tuolle puolelle jääväksi satumaaksi. Rotat jättävät hukkuvan laivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti