Kotona jälleen. Kirjoittajakurssilla muistot talteen oli sisäänhengitystä suustasuuhun menetelmällä. Tarvitsisin adrenaliinipiikin hengityksen palauttamiseksi luonnolliseen rytmiin. Olo on kuin pamautetulla paperipussilla, kyljessä ammottava repeytymä. Kukaan ei ollut käynyt poissaollessani järjestelemässä paikkoja. Kenelläkään ei ole siihen lupaa. Itse vastaan keräämästäni ja säilyttämästäni aineistosta. Se on ollut esityötä kirjoittamista varten. Kirjoittaminen on aloitettava, edettävä puolikaari huipentumaan ja sitten puolikaari loppua kohti. Projektissani käytän muuntamista työvälineenä ja hyppään pois omalle raiteelle ennen loppua.
Vaikeutena ovat tietokoneyhteydet harvaanasutulla maaseudulla. Yhteyksiä ollaan purkamassa maksuja korottamalla. Olen kuitenkin maksanut perusmaksut lankapuhelimesta sen päivän varalle, kun palaan mummonmökille. Siellä köllöttää sängyssä iso, paha susi. Käyn läpi perinteiset kysymykset:
Miksi sinulla on noin suuret silmät? - että paremmin näkisin sinut.
Miksi sinulla on noin suuret, karvaiset korvat? - että paremmin kuulisin sinut.
Miksi sinulla on noin suuri suu? - että paremmin voisin syödä sinut?
Miksi sinulla on noin suuret hampaat? - että paremmin voisin sinut pureskella.
Mitä perkeleitä, saan sanotuksi ja poistun paikalta.
Omaishoito on aikansa elänyt ja tilalle tulee kotihoito. Mummolan ovet avautuvat lastenlapsille, sisaruksille, sitten serkuille ja sieltä lähteneille kyläläisille. Muistatko vielä yhteiset juhannusjuhlat kokkotulien äärellä Eteissaaren päässä laakealla rantakalliolla? Juhannusjuhlia ei oltu ulkoistettu ry:lle rahasta. Nyt maksavat juhlijat kokoontuvat suljetuille tonteilleen tekemään taikojansa, kuinka saada maksumiehiä nostamaan heidän hirsilinnoihin sijoittamalleen rahalle lisäarvoa. Se on ollut takaisin luontoon ainoa motiivi. Fysiikanpäiviltä kuuluu kummia. Tietokone voi toimia valolla. Puusuksen tekijälle riittää töitä, vapaa on vain umpihanki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti