"Minä päätin juuri nyt, että en halua kiistellä tästä asiasta. Jos sinä haluat niin tehdä, saat suoriutua siitä yksinäsi." -Jussi
Sukupolvenvaihdoksen nykytila. Tiekartta Länsirannalla ja Eedenistä itään Vihtaniemellä. Kävin sen selvittämässä Lauttasaaren Vattuniemessä hankkimalla yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen. Minusta on tullut luopuja, mutta ei luovuttaja. Omaishoitoajan olin jatkaja, mutta aika ei ollut minun puolellani. Siitä pitivät huolen seitsÄmÄt veljekset, jotka tunnistan Eino Leinon runosta.
Räikkö räähkä
Tuo turilas, Räikkö räähkä,
neuvoi tien viholliselle
kahden kallion lomasta,
syksy-yönä hiljaisena;
teki sen henkensä hädässä.
Polttivat kylän poroksi,
surmasivat suuren kansan.
Yks on pirtti polttamatta
se on pirtti Räikön räähkän.
Tuli toisen päivän ilta. -
Palasi paennehetkin
yksi sieltä, toinen täältä,
kurkistellen, kuuristellen,
puita pensaita pälyen
ruumiille veristetyille,
raunioille rakkahille.
Räikkö pirttinsä ovella
katselevi, kuuntelevi.
"Mitä etsit vanha vaimo?"
"Etsin kullaista kotia,
löysin suitsevat kypenet."
Räikkö pirttinsä ovella
kalpeana, kelmeänä.
"Mitä katsot kuoma kulta?"
"Katselen veristä veistä
liekö veikon, liekö langon?"
Räikön poika portahalla
itkeä vetistelevi.
"Mitä itket poika parka?"
"Itken orhia iloista,
löysin tiuvun tien ohesta."
Piili Räikkö pirttihinsä,
telkes ukset, sulki salvat,
istui pankkonsa perälle.
"Mitä tyttöni murehit?"
"Miestä kaunoista murehin,
syytä syntymättömäni."
Kuului jo salainen kuiske,
sisiliskona sihisi,
viikon vierren kyynä kulki,
kuun mennen karhuna mörisi.
"Yks on pirtti polttamatta,
miksi pirtti Räikön räähkän?"
Räikön vaimo valkeuinen
se sanan sanovi julki:
"Näytti tien viholliselle,
neuvoi Räikkö piilopirtit."
Räikkö röyhkeä ärähti:
"Sen varsin valehteletkin!
Vai onko näkijä ollut?"
Vaimo valkea todisti:
"On ollut näkijät vankat,
tähdet katsoi, kuuhut kuuli."
Ei evännyt enempi Räikkö,
hartiat alas jysähti,
tunsi ilmi tullehensa;
otti köyden orren päältä,
poikki permannon käveli,
astui raskaasti tuvasta
siltapalkin painuessa.
Kääntyi hän ovessa kerran:
"Vaimo, anna anteheksi,
kun sen tein, sinua muistin."
"Luoja armon antakohon."
Painoi kiini pirtin uksen. -
Seisahti etehisessä,
siitä siirsihe pihalle,
pihalta veräjän suulle,
veräjältä kaivotielle,
kaivotieltä korpitielle;
silmässänsä yö ikuinen,
mielessänsä murhe mykkä.
Kääntyi mies rajassa metsän. -
Näki hän kullaisen kotinsa
kuuli hän kesäiset äänet,
savun saunasta sinisen,
karjankellojen kilinän,
kaivonvintin vingahduksen,
tuvan uksen aukeavan,
emon aittahan menevän.
Sydän kiertyi synkän miehen,
elo kaunis kangastihe.
askar autuas inehmon
maan kovalla kannikalla;
seisoi hetken, katsoi kaksi,
metsäön korpehen katosi. Eino Leino
En tiennyt, mihinkä "Minä tulen" - lupaukseni isälle johtaa, kun oli kyse vanhempieni vanhuudesta ja heidän elämäntyönsä realisoimisesta. Lapsuuskodin sukupolvenvaidoksen esteeksi olivat tulleet "kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana". Heillä kaikilla on ollut oma lehmä ojassa. Minulle elämän jatkuminen mummolassa yli 100-vuotisen perinteen mukaan.
Monessa mielessä on sukupolvenvaihdoksen aika Suomi-neidon levitellessä käsiään käsipuolena, susirumana. Toinen käsi oli jäänyt velivenäläisen päänaluseksi ja Suomi-neidon oli järsittävä kätensä poikki päästäkseen vapaaksi naapuristaan. Pienellä Suomi-neidolla oli vielä uumalla ja hameenhelmassa luovutettavaa nälkäiselle naapurille. Miksi minusta aina tuntuu Suomen sotahistoriaa muistellessa, että olen vähintäänkin maanpetturi Otto Wille Kuusisen tytär Hertta Kuusinen.
Perimätieto etsii syyllisiä ennen syntymääni käytyyn kansalaissotaan. Minun on pakko kuunnella kutsuttuna vieraana. Rauhanpalkinto suomalaisesta rauhantyöstä ei tätä kahtiajakoa tule poistamaan, sillä näin on herra käskenyt puhua. Ei ole ennakkosensuuria, kun puhujalla on status ja kunniamerkit. Heidän ajatuksensa on toinen ajatellut ja pistänyt paperille luettavaksi. Tämä siitä oli seurauksena, kun lähetyskalenteri vaihtui eurolaskimeen. Milloin minun rauhani palaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti