Mitä yhteyttä on Verkkokirjoittajan talolla ja Smeds Ensamble - teatteriryhmällä? Kaikki on ollut mahdollista. Olen ollut mukana Amazing Race - matkalla "80 päivässä maailman ympäri". Viime varikkopysähdykset antavat ymmärtää, että nyt on juostu tarpeeksi. "Olet ensimmäinen", ilmoitus lupaa jotakin ylimääräistä. Samoin vastaus Järvi-Suomen metsien verohakkuista. Se on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta tulevaisuuden uskoa valaa Obama. Suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Olen saanut yhtyä Desmond Tutun kanssa tanssimaan kadulla Nelson Mandelan vapautumista vankilasta. Hoitanut kuolevia kuin Äiti Teresa. Ja juhlinut Norjan Kuninkaallisten kanssa 7-kymppisiä. Seilannut Hurtigrutenilla Bergenistä Kirkkoniemeen. Kaikki tämä tapahtui tiettömän taipaleen takana. Kun kunta myy lapsuuskodin rantoja venäläisille, minä valmistelen muukalaisille hautausmaata.
Olen seurannut aikaani enkä ole jäänyt menneeseen. Saudien rakentamat lomarannat tyhjenivät 11.9. jälkeen amerikkalaisista turisteista. Siellä minulle ilmoitettiin, että äidiksi Amerikasta voi tulla suvuttomasti. Kotomaasta on leima lisääntyä huoraamalla, harjoittaa ammattia samalla leimalla. Tosiasiassa tunsin itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri tulee kotiini ei ovesta vaan radioaalloilla. Odotin aamuhartautta sängyssä, mutta muutoksen myötä tulija olikin pääministeri. En halua kuulla unenpöpperössä, että meiltä pitää lähteä turvaamaan rauhaa, vaikka henki menisi. Siperian opetuksiakaan en tarvitse pelotteluksi enää tänä päivänä. Ne ajat ovat olleet ja menneet, jos politiikka ei manaa niitä takaisin.
"Sen haavan purkaminen on iso yhteiskunnallinen kysymys, mutta sitä ei minun sukupolveni voi tehdä, koska ne eivät ole meidän kokemuksiamme, me olimme silloin lapsia." Ovatko syntymättömät syyllisiä tämän päivän töppäyksiin, vai peräti uhreja julmalle jumalalle, jolla ei ole äidin kasvot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti