"Kissa istuu ikkunalla, kutoo pientä sukkaa. Älä itke kissarukka, itkus menee hukkaan." On aamiaisen aika. Avaan oven, sytyttelen valoja ja toivotan hyvät huomenet. Missä, missä se Väinö on? Kun saan havainnon, Väinö istuu sohvan selkänojalla, katsoo ulos ikkunasta, luulin niin. Mutta kissa katsookin ikkunalaudalla olevia perhekuvia, äitiä, tyttöä ja itkee.
Olen oppinut kissojen kieltä. Ei maistu ruoka, ei muistu leikki mieleen. Olen viikon kissavahtina. Lentolakko peruuntui onneksi, että herra ja rouva tulevat takaisin sovittuna päivänä. Muuten olisi tulleet uudet järjestelyt harkittavaksi. Kissa koriin ja uusioperhe saisi ottaa vastaan uuden kissakaverin. Vielä ei toteutunut rippilapselle luvatut alpakat. Kerroin siitä ja sain hyväksyvän vastauksen. Mosse tykkäisi niistä.
Luoja ei kiellä suuria ajattelemasta. Sen tekee maan hallitus ja kunta. Yhteiskunnassa ei mikään kannata. Minulla on omat polkuni. Tuli vapaaehtoinen eläkevakuutus. Kävin neuvottelut, sain lääkärintodistuksen ja minulle se myönnettiin. Maksoin sitä ne vuodet, jolloin olin täystyöllistetty yrittäjä. Omaishoitajana olin täystyöllistetty, mutta en saanut kokoon rahaa, että maksamani eläke söi itseään kuolemanvaravakuutuksena. Omaishoitaminen ei ollut vakuutuksen irtisanomisen syy. Siihen piti olla työttömyys. Isän pienen eläkkeen lisäksi minun oli tehtävä ansiotyötä. Minulle maksettu omaishoidontuki otettiin isältä palvelumaksuna sosiaalilautakunnalle. Se kiersi meidän kautta maksajalle takaisin eikä lisännyt pennin vertaa meidän käytössä olevia rahoja.
Työhuone vuokratiloissa meni myyntiin. En enää jatkanut uudessa tavaroiden varastossa hierontaa. Minusta tuli työtön. 220xtyötön tuli täyteen ja nostin maksamani eläkevakuutusrahat käyttöön. Lottovoittoa ei tullut. Näin jälkeenpäin ajattelen käänteitä, kuinka selvisin 90-luvun lamasta. Nurkanvaltaajien yritys kammeta rehelliset työtötekevät ihmiset maksamaan heidän velkojaan kääntyikin minun onneksi. Sain rahat yhteisistä neliöistä, eihän työhuoneeseen ollut ilmasiltaa, vaikka asiakas kiipesi huteria tikapuita pitkin toiseen kerrokseen sanoen:
- On tänne vaikea tulla. 11.9. loukkuun jääneiden luokse pääseminen oli varmasti yhtä vaikeaa. Välimiesoikeuden uhka kiirehti päästämään irti omasta työhuoneesta. Sain siitäkin rahaa jatkaakseni isän hoitajana. Kaikkella on ollut siunaus. Nyt on uusi köydenveto käynnissä. Kummanko paidassa kaulus kestää? Vai joko sidostesukkakin repeää, kun koirat vetävät samaa sukka erisuuntaan äristen ja muristen? Minun omaani kunta on myymässä venäläisten eduksi.
Katson Silkkitietä, mitä siellä on jäljellä. Ne ovat mahtavien hallitsijoiden hautapaikkoja. Jokainen muistettakoon omista saavutuksista, kenellekään en suo sitä kunnianosoitusta, että minä rakentaisin heille mausoleumeja. Kajo puhuu maskotistani virtahevosta. On kasvissyöjä, mutta tappaa eniten ihmisiä. Kun hymy on hyytynyt, olisi kadulla narussa kävelytettävä alligaattori kestohymyineen muistutus siitä. Ken viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa. Kelaan filmiäni ja siellä on paljon naurunaiheita.
Valtakunnan pappa puhuu miehen hymystä pojilleen. "Sinä olet minun rakas poikani, johon olen mielistynyt." Miehet eivät itke eivätkä naura. Hymy on hyytynyt, joten pitää puristaa tekonaurua nauruterapialla. Ilo kuuluu elämään, mutta nyt onkin hullun ilo halpaa terapoimalla. Projektirahalla se tuottaa palkkaa terapeutille, jos on vielä kirjanmyyntikampanja kylkiäisenä. Se on tunnetila olla Euroopan omistaja, miljonääri ystävyydestä, miljonääri-isän miljoonaperijätär. Ympärillä ihmiskunta tekee itsemurhaa. Kuinka Amerikan leipäkori muuttui pölypilveksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti