Olen joutunut kysymään monessa tilanteessa, eikö me puhuta samasta asiasta. Olemme poliittisessa keskustelussa ehdokkaan tukiryhmässä. On vain yksi ehdokas. Me äänestäjät kuitenkaan emme ole samanarvoisia arvoillamme edes yhden ilmaisen äänen verran. Mietipä sitä kenelle sen annan suoraan. En tarvitse äänestäjänä välikäsiä. Tämä on yksi esimerkki "niin monta mieltä kuin on miestä". Naisista ei sananlasku sano mitään eikä naisten mielipiteestä. Olen luullut, että edunvalvojaksi värvätty puhuisikin hierojan puolesta. Mutta en näe enää unta, olihan lääkäri hierojien leirissä hyötyäkseen hierojien rahoista. Ja mitä se hautausurakoitsijakin hommaili hierojien leirissä. Edunvalvoja paljasti poliittiset korttinsa pikatuomiolla. Hieroja hieroo kadulla periaatteella "kuka kysyy, kuka maksa". Se tuli harvinaisen selväksi. En tarvitse välikäsiä, nyt tarvitsen jalkoja äänestääkseni, että olen ymmärtänyt periaatteet rauhantekijää myöten. Zu Hause Pflegen on kotona hoitamista. Siihen tarvitaan hoitajan osuus, Hilfe für die Helfer. Meillä siitä tehdään politiikalla omaishoitamista ja saadaan tulokseksi se 10% osuus n. 30 000 tukeasaavaa omaishoitajaa. Kentällä heitä on virallisen ilmoituksen mukaan 300 000. Yhtä varmasti sitä julistetaan vuosivuodelta kuin joulurauhaa Suomen Turusta. Helfershelfereissä (kätyri, apuri) riittää. Kunnissa ei käytetä rahaa omaishoitajien tukemiseen, vaikka laitospaikat purettiin ja hoitovastuu siirtyi omaisille. Rahat on käytetty ryömimiskaistoihin, venepaikat viety maksullisiin satamiin, kentät rakennettu kaikilla mukavuuksilla kiertävää elämäntapaa noudattaville ja järvinäköalat kaljakajuutoiksi. Siinä on tärkeimmät.
Kela pahin kyykyttäjä. Voi teitä virkailijoita, eipä käy katteks, kun tarvitsette jo luodinkestävät turvakopit tehdäksenne kielteisiä päätöksiä. Joku sen sallii, niin on prosentuaalisesti tehtävä, että tilastot toteutuvat. Nyt iloitsen prinsseistä kuningaskunnassani. Tommy toppuuttelee: olkaa vapisematta kädet. Pekka kutsuttuna talousfoorumiin keskustelijaksi Tutun ja Norjan prinssin seurassa. Viimeinen prinssi, Kristian, vapauttaa minut teatteriesityksillään painolastista, jota minä hölmöläisen hevosena olen vetänyt. Silmät aukesi kuin kissanpojalle, kuinka nopeasti eläin tulee itsenäiseksi ja sukukypsäksi. Mihinkä ihminen tarvitsee 23 vuotta tullakseen itsestään ja tekemisistään vastaavaksi aikuiseksi. 29-vuotiaana myöhäsyntyinen hakiessaan ammattikoulutusta naimattomien naisten johtamista laitoksista.
Verkkokirjoitustaidottomana heitetty ulos ja leimattu varhennetuksi vanhukseksi 61>64 vuotiaana. Ikä ehdoton ja työhistoria yhtä ehdoton. Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittu aika ei kuulu työhistoriaan. Olinko silloin irtolainen, yhteiskunnan ulkopuoleelle suljettava. Elämä on toista kuin yöelämä, nettielämä ja poliitikon yksityselämä. Miina Äkkijyrkän romulehmä on taidetta ja sitä on isoisäni Dürkopp- merkkisen ompelukoneen nykyaikainen muotoilu. Mummonmökissä on isoisän ompelukone, jota Salomo kävi kyselemässä punaisen setäni kuoleman jälkeen. Onko sovintoon halukkuutta ja valmiutta. Maa on autio ja tyhjä syyllisistä ja syyttömistä. On vain yksi hullu veneenkeikuttaja Smedsin luvalla.
Äänestysikää ollaan alentamassa 16 vuoteen. Se palvelee lapsellisten puheiden jatkumista politiikassa. Minä lohdutan: sinä kulkija 16-vuotias, mikä särki sun sydämesi. Oli paha paikka minullekin kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet. Ne tulivat vastaanrimpuilemisesta, kun johtajaopettaja ja suutari - Jussin poika raahasivat minut juovuspäissään lampeen ehkä hukuttaakseen. Toisen va. opettajavuoden lopettajaismuistot syntisenlaulunmaassa ennen kyläkoulujen lakkauttamista. Missä olemme tänä päivänä. Valkolakkien välillä 40 vuotta. Opettaja hankkii koulutuksen. Opettajaan kohdistuvan väkivallan lisäksi on tullut työpaikan homeongelmat. Siinä on riskinottoa ja -sietokykyä tarpeeksi. Poliitikon konstit on monet, sanoi Rontti, kun mummoilla pöytiä pyyhki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti