Niin millä?

Nainen tapettu Tyrrllväällä, luki mies aamulehdestä. Siihen vaimo heräsi ja kysyi: Niin millä? Mitähän lie ajatetellut, vai ajatteliko peräti häräntappoasetta. Edellisen laman muistan Kansan konkurssista, pakollinen eläkevakuutusmaksu siitä muistutti. Työhuonetta herra ei rakentanut, vaikka arkkitehti sai aikaan kauniin Käsityöläisten talon. Nurkanvaltaajat kaatoivat ympäriltä seiniä, että koko siellä oloajan nielin betoninpölyä. Sitten pankki myy sen puolestani vuokralaiselleen, joka pakottaa minut luopumaan välimiesoikeudella uhaten. Nämä koukerot on käyty läpi omaishoidon onnistumiseksi rahallisesti. 

Hautausmaalla puhutteli minua joku, joka halusi haudata Suomi - Neidon. Hautajasia ei tullut, mutta sain osallistu siellä käydessäni Marian pappismessuun. Se oli jotakin se. Olin lähdössä pois perjantaina, mutta polvi oli lukossa. Lepäsin lauantain ja sunnuntaina Maria hoiti kaikki jumalanpalvelukseen kuuluvat papin tehtävät. Hänellä oli unelma. Jospa jonakin päivänä hän voisi olla edes ääni saarnastuolissa, kun ilman koroketta häntä ei sieltä näkyisi. Maria on lyhytkasvuinen, mutta sanomaa ja ääntä hänellä riittää.

Muotokuvia paljastetaan siellä ja täällä, mutta kuinka niitä katsoessani ne satelevat loukkauksia, joista seinälle nostetut muistuttavat. Minun seinillä on vain tarkkailijoita, joiden katseen hyräilen: Nuo silmät siunaten mua seuratkoon. Maailman nopein kansa ehtii laskuttamaan jo muistutuslaskulla palvelusta, jota ei vielä ollut kytketty. Odotan dna-puhelinyhtiön voittorahoja, jotka kuuluvat meille lankaliittymien omistajille. Pahaa pelkään, että rahat ovat hävinneet jonnekin tavoittamattomiin niin kuin monet rahastoihin kerätyt varat pahanpäivän varalle. Tässä on onnistuttu maalaamaan piruja seinälle. Rahastoissa on ilmoitusten mukaan varaa tapahtuipa mitä tahansa. Punaisella ristillä, sotaveteraaneilla jne luettelematta kaikkia rahajemmareita palautettavaksi käyttöön kohteen hyväksi. Mutta jemmarit pimittävätkin rahat saavuttamattomiin pahoina päivinä käytettäväksi. Ne pahat päivät onkin kukkaronvartijoiden päänvaiva. 

Jos en aukasisi radiota koko päivänä, en tietäisi pahoista päivistä mitään. Kaikkea hyvää on meillä vielä tallella. Jonakin päivänä pitää kaivaa ylös eduskunnan lisärakennuksen peruskiveen muurattu Hymyilevältä Apollolta lainattu kilpi "Tässä talossa tehdään työtä". Sen oikea tarkoitus on tulkittu käänteisesti ja toteutuu käänteisesti. Olisi muitakin kyrsiviä asioita ja ihmisiä oikaistava. Pitäisi ottaa vallanmerkit pois ja katsoa alastonta totuutta. Jospa jonakin päivänä muunnettu totuus oikaistaan. 
Omaishoidossakin puhuvat projektit omasta puolestaan. Omaishoitajat on ulkoistettu. Itse olen saanut ihania puhelinsoittoja julkisuuden äänellä, kun on ollut ehdotuksia omaishoitajien hyväksi tehtävästä työstä. Sävellahjan juontaja ilmoitti viimeisen tehtävän ennen eläkkeelle siirtymistään. Rekisteröimätön yhdistys ei voi kerätä rahaa. Uusi yhdistys rekisteröitiin ja se toteutti sävellahjakeräyksen. Liitto siitä minua informoi ja näytti ovea uuteen yhdistykseen. 
Epävirallinen organisaatio voi ratkaista arvaamattomia ongelmia omalla ajalla, omalla tavalla ja omalla kustannuksella. Ei tarvitse raportoida kenellekään. Tunnistin kyllä uhkauksen lehdessä. Jos vielä olisin mieltä jostakin omaishoitoon liittyvistä asioista, siitä tulisi poliisiasia. Kutsuttu sihteeriksi ulkopuolelta tekee yhdyshenkilöstä liiton ja yhdistyksen välille asiantuntijan. Siellä hän puhuu projektipäällikön pöydässä paikallisia asioita: "Kun me Joren kanssa käymme vanhan sukulaisen luona joskus päiväkahvilla, me olemme omaishoitajia." Hämmästyin kysymystä poliittisen puheenjohtajan ansioista: "Tuleeko siitä mitään?" Ei oltu samassa leirissä. Mutta iso-Paavon vaalitilaisuudessa hän valehteli silmää räpäyttämättä. Se näistä menneistä yskänymmärtäjistä. Paha yskä ja yhä pahenee. Jos Tuntemattomassa perkeleet puissa soi, sitä musiikkia kuulen omaishoitajan tilityksessä. Hän ei kiroa kohtaloaan, vaan ymmärtämättömyyttä, jota tulee joka tuutista.