Tähän asti on Herra minua auttanut

Matkalla vanhuuteen olen tehnyt henkilökohtaisen ratkaisun vastata myöntävästi isän ilmoitukseen avun tarpeesta: 
- Minä tulen. Se oli yhtä spontaani päätös kuin nuoruudessa saatu postikortti: 
- Ich komme. Lähdin postiin viemään vastausta. Hän olikin jo tullut ja törmäsin häneen tiellä. Kun hän palasi kotimaahansa, hän kirjoitti kauhistuneena valtaa käyttävien mahdista rakentaa Berliininmuuri. Jäimme onneksi muurin tälle puolelle. 
Osallistuin isän kanssa tiekunnan kokouksiin. Siellä pahempi Pekka ilmoitti: Maaoikeushan sen viime kädessä päättää. Oli vuosi 1986 ja kunnan pikkuvirkamiehet olivat päättäneet, että vanhempieni elämäntyö otetaan kunnan kautta yksityiseen käyttöön. 

Olen vieläkin sukupolvenvaihdoksen tiellä, että "Minun mummola, minun lasteni mummola on jonakin päivänä minun lastenlasten mummola." Olen sivusta seurannut asioiden etenemistä sen jälkeen kun pyytämäni tietoimitus päättyi joukkoraiskauskohtaukseen. Tilanne laukesi kuudelle ukolle esitettyyn kysymykseen: 
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne? Isäni jätti minulle yhteiskunnallisen tehtävän siirtää hiljaista tietoa seuraavalle sukupolvelle. Koskaan en enää ole kirjoissa enkä kansissa syntymäkunnassani. Tie Vihtaniemeen on viety julman jumalan vallan ja rahan mahdilla päätökseen. 

Pesäpuu itkee. Minua on puhuteltu aamuyön tunteina. Pappi, lääkäri ja Juudaksen evankeliumi on saanut aikaan julkaisun "Suuria sanoja pieniä askelia". Minulta se on vaatinut paljon pieniä askelia. Jäljellä on Veripelto, muukalaisten hautausmaa. 
Länsirannalla on ohjukset pantu laulamaan. Minun metsäni puhuu inhimillisesti. Peura on kiitollinen menneestä ja luottavainen tulevaan. Lehtipuu laulaa. Myyrä pistää saatuja joululahjoja nettimyyntiin. Tällainen on sirkuttajan ensimmäinen joulu vapaassa maassa 67 häkissä vietetyn joulun jälkeen. Jouluseimi on metsässä suutarinjoulukuusen suojassa rahapuiden ympäröimänä. Seimikätkyen vihreässä ruohossa ei kukaan ole nukkunut. Oravan käpytutti muistuttaa ajasta, kun olin pikkuinen vielä. Metsänseimi kertoo koko 2000-vuotisen elävän kulttuuriperinnön. 

En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut. Sitä voi jokainen minun elämääni sotkeutunut miettiä omalta kohdaltaan. Onko ollut ämpäri- vai susiruma jatkaessaan matkaansa pönttö päässä tai käsipuolena. "Käydäänkö pahemman Pekan viimeinen tuomionpäivä savolaisessa maaoikeudessa?" Oli suuri vääntö siitä, voiko valtakunnan vanhukselta saada allekirjoituksen eronpyyntöön presidentin tehtävästä. Rauhanruhtinas vahvisti edustajien laatiman lain valtaapitävien homman hanskassa pysymisen varalta. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Tämä kumoaa kaiken luterilaisen työmoraalin, ovathan kaikki työnimikkeet alasajettavia itsensä ja läheistensä elättämis(välittämis)elinkeinoja. Bisnesenkelillä ja radioateljeen bisnesenkelillä on ero. Kummatkin elävät samaa aikaa opintomatkalla kiinalaisessa helvetissä. Minä olen puoleni valinnut eikä minulla ole mitään syytä menettää mielenrauhaani.