"Kolmas kerta toden sanoo" lausahduksen olen kuullut aina uudelleen oppirahoja maksaessani. Itsenäisyyspäivän teemana on sovinto ja Itämeri. Palaan yksilötasolla piispa Riekkisen tervehdykseen rakkauden kaksoiskäskyn noudattamisesta. Jo itsenäisyytemme alussa oli julma jumala vaatimassa osaansa. Se oli aiheuttanut jännitysvapinan meidän mummo-Marin heikolle hermoille. Omalla ajattelukyvyllä en voi tuntea syyllisyyttä köyhän syntyperäni mukaan. Isovanhempien hautakivessä on setäni nimellä muistolaatta. Tämä on minun sovintoni sen ajan syytöksiin punakaartilaisena. Vasta verkkokirjoitustaito sen minulle avasi. Olen ferrarinpunainen Kimi Räikkösen tavoin. Hyydyin tietokoneen ääressä lähtöruutuun kuin Kimi uudessa tallissa. Sitten ampaisen viime sotaan katsomalla elokuvan "Tuntematon sotilas" ties monennenko kerran. Vielä tällä vuosituhannella avoimessa yliopistossa tutuksi tullut tohtori kehui suojeluskuntalaiseen taustaansa nojaten: "Mikä sinä luulet olevasi?" En luullut itsestäni liikoja, vaan tiesin henkilöhistoriani alusta alkaen.
Hän oli ollut sotapoika ja hänestä tuli sotaherra ja maanpuolustuksen asiantuntija ylennyksineen. Häneltä puuttui taustatuki tietämättään, kun ilmoitti olevansa ateisti. Tähänkö meidän isänmaanpuolustus perustuu. Sankareina kaatuneet kummisetäni tulivat rintamalta puupalttoossa suoraan kirkkomaahan saman kuorma-autonlavalla, jolla isäni tuli antamaan nimeä tyttärelleen.
Lomalla ja lomalla on suuri ero, mihinkä sen lomansa käyttää. Vanhempiemme tarkoitus oli pitää huolta lapsistaan. Isä tarvittiin kuitenkin maata puolustamaan. Liikuntakyvytön isoisäkin oli tärkeässä tehtävässä. Hän sai olla minulle vierihoitaja. Se on verenperintöä lähteä omaishoitajaksi, kun oli sen aika. Poliittisesti paluu vanhempien luokse osoittautui vielä kirjoittamattomaksi laiksi. Siinä asiassa ei ole tultu hullua hurskaammiksi eikä päästy pesäpuuta pidemmälle. Ei edes rauhanneuvotteluihin asti.
Mätäpaise pitää puhkaista eikä sitä tehdä sammutetuin lyhdyin vaan paljastamalla julman jumalan palvojien metkut. Pitäisikö heidät teljetä vuolemaan puu-ukkoja verstashuoneeseen kuin meidät on sidottu omaishoitoon. Ottakaa oppi Vaahteramäen Eemelistä. En enää elä Öllin isän oppivuosia. Tutustun nettilukioon ja muuhunkin verkon antamiin mahdollisuuksiin poistumatta kotoa. Nyt seuraan kuinka ystäväni mahtaa selvitä pyhiinvaeltajien saatanan kivittämisestä. On varauduttu rakentamalla 3-kerroksinen muuri, etteivät kivet osu ihmisiin. Minua yläkerran ukot ampuvat kovilla huomaamatta, että kivet palaavat bumerangeina osuen kuolettavasti heittäjäänsä. Tarkka-ampujakin makaa niin kuin petaa, armolahjoilla tai ilman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti