Kuolemaan tuomitun päiväkirjasta

Viijjees ukkaasi on vanhempi kuin ihmisoikeuksien julistus. Julistus on vielä viittä vaille alaikäinen. Kun täytit 61 vuotta vanhan lain mukaan, oli ikäraja ehdoton. Silloin lakia sovellettiin minun työhistoriaan yrittäjien, maatalousyrittäjien, perhehoitajien ja omaishoitajien kanssa. Uusi laki nosti ikää kolme vuotta 64 vuoteen. Sama kohderyhmä. Tänään alkaa suuren suomalaisjoukon työtön yö. Lain allekirjoittaja palkitaan ja poika nimitetään toimitusjohtajaksi. Olen noudattanut elämässäni neljättä ukkaasia lapsenuskolla. Nyt olen arvonimeltä "Varhennettu Vanhus" ja siirryn päivän juhlaan viijjennellä ukkaasilla: Elä tapa.

"Tappoo voep usseemmallae konstilla. Tappamista eijjoo hengen ottaminen toesalta, vuan tappoo voep paljo vähemmälläe. Sitä suattaa sannoo lojjaattoo pahasti taekka tehhä' viäryyttä toeselle, nolata ja mitätöejä toesta. Sammoo tappamista se on sekkii." 
Nyt kuulen äidin äänen omalla äidinkielellä. Onneksi kieleni on vierasta, savolaisten vammaisten omaa kieltä, joka on liian vaikeaa tämän päivän kapulakielitaitoisille. 
Päiväkirjassani on v 1918, punaisen syntyperänsä tähden vangittu ja kuollut setäni ei saanut nimellistä hautapaikkaa. Isä oli silloin 12 v. Isoisä kuuli talollisen suusta: Olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika. 
Isoisä oli isän kanssa kutsuttu räätäliksi isoon taloon kylmä kuin hollitupa. Sotaanlähtökutsua souti itkien tuomaan 12 -vuotias kauppa-apulainen puhelimen äärestä. Meitä oli kolme pientä ja liikuntakyvytön isoisä ja äiti. Isän oli lähdettävä. Isä kertoi tehtävänjaosta. Oli uhka joutua sota-oikeuteen, kun ei ollut kansalaiskuntoisuutta syntyperänsä mukaan. Pääsi kirjuriksi ja myöhemmin lääkintämieheksi. 
12-vuotiaana lähdin opintielle kauaksi kotoa. Viideksikymmeneksi vuodeksi lakkasin olemasta "unessa useasti kadullas koulutie". Palasin kotiin vanhempieni hoitajaksi. Koko kylä eli vielä uhmaikäistä elämäänsä. Myöhemmin minulle selvisi, mitä puberteetti tarkoitti muualla maailmassa. Se on suomennettu mieskuntoisuudeksi. Siinä on sen sanan vitsi, meillä tarkoittaa murrosikäistä ja muualla aikuiselle kuuluvaa mieskuntoisuutta. 
Tämän sain kokea kansankynttilänä toisen vuoden lopussa. Johtajaopettaja juomakaverinsa avustuksella ottivat minut kiinni ja raahasivat lammelle. Onneksi siellä ei ollut krokotiilejä. Olen hankkinut uuden kirjoitustaidon, maksulliset pelivälineet rahastusta varten. Saan lukea netin turvatalossa suvun kuolemaan tuomittujen päiväkirjaa 12-vuotiaan lapsen silmin. Minulla on taito hyppysissä käydä neuvotteluja. Se on hengityspiste kaulakuopassa. Olen kokeillut sitä muutaman kerran hellästi painamalla sormenpäällä. Siihen on aivopesu ja virkayskä loppuneet. Turvatalossa on kolme summeria, jotka eivät yöllä toimi. Sisälle pyrkijät hautaan eroottiseen hautausmaahan parvekkeella. 
Tyhjän saa pyytämättä nainen, jolle myönnettiin äänioikeus ensimmäisenä maailmassa. Onneksi meillä on puberteetti-iässä olevia miehiä. Minulle Obama on oikeanvärinen ja -ikäinen, Amerikan uusi presidentti. Perästä kuuluu, sanoo torventekijä simultaanitulkin välityksellä ihmiseltä ihmiselle.