"Elä vuan puota." Itsenäisyyspäivän saarnassa piispa varoitteli minun omalla tunne- ja äidinkielellä "elä vuan puota". Minun mielleyhtymänä on eduskuntatalon pylväikkö ja rappuset. Tähän asti ei edemmäs, on sinun ylpeitten aaltojesi raja; Kuka sinne on valittu äänillä tai suurella rahalla hoitamaan meidän yhteisiä asioita, hän lyö kynsille tai korville asiastaan puhuville. Lakimiehen vastauskirjeestä luen puheiden puuroutumisesta ja rönsyilemisestä istuntosalin kirnussa, se on meidän keskustelun ja kyselemisen tapa.Mutta halventaminen on kielletty. Kopioin kirjeen pienoisparlamentin pahimmille suunsoittajille palautteeksi. Jos he eivät itse ymmärtäneet puheitansa loukkaaviksi ja halventaviksi, niin avasin heidän silmänsä ja korvansa, että puheiden tarkoitus oli vain halventaa.
Olin tallannut liian suuria varpaita omaishoito- ja veteraaniasiassa. Tämän päivän lakimies sanoo, että kunnat voisi korjata tekemänsä virheet oma-aloitteisesti palauttamalla minulle omaishoidontuen, jonka kierrättävit isän kautta palvelumaksuna takaisin kunnan kukkaroon. Se oli minun työn arvostus, kun perittiin omaishoidontuki takaisin verona ja palvelumaksuna. Onko enää yhtään virkamiestä, joka ei ottaisi itselleen yhteisestä kukkarosta kukkaronvartijaksi päästessään.
Talousrikoksista on paljon takavarikoitua omaisuutta. Pankit ja vakuutusyhtiöt ovat hätää kärsimässä. Omaa osallisuutta olen pienentänyt. Katson vain tehtyjä töitäni ja käsiäni, tunnen niiden täyttyvän kyynelistä. En ole tullut kuulluksi, kun lopettamisilmoituksia ei ole otettu täydestä. Ulosottomies on kolkutellut maksujen perään.
Pikkujouluaikana kaikki ovat tillintallin taivasalla rapulassa, etteivät ymmärrä minun sanomaa. Se on loppu nyt. Vasta maksettuani huudan suureen ääneen. Minulle riittää. Se on loppu nyt. Sosiaalijohtaja kuulee huutoni. Hyssyttelee:
- Elähän nyt. Silittää päätäni. Kysyin tutultani, onko hän koskaan korottanut ääntänsä. Ei ollut uskaltanut. Kehoitin kokeilemaan asiansa puolesta. Politiikka ei hoida kuin omaa asiaansa. Yhteispeli puuttuu tässä pirstaloituneessa maailmassa. Palaan lapsuuskodin joulujuhlaan, kuolinpesällä ei ole edustajaa elossaolevien sisarusten joukossa. Kellariin meneminen kannatti. Varaston tyhjennys jatkuu. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti