Ihmisen torso jouluna

Koko aamun olen saanut elää maailmaa sata vuotta sitten. Viimeisinä joulu- ja juhlapyhinä isä poistuu tavoittamattomiin sota-ajan juhlapyhiin. Valmistelin joulua ottaen isän huomioon päivän mittaan. Isä söi äänettömästi ja kaikki tapahtui aavemaisesti. Kaksi viikkoa kului aikaa pyhityksestä. Isä palasi takaisin sanoen: Sellainen oli sotajoulu. Olin neuvoton hänen suhteensa. Eikö siitä sodasta voida puhua arkena? Sotahan on leikkiä, sanoi isäni kokemuksesta, kuinka lapsellisesti valtiovalta ja kunta kohteli sotaveteraanejaan. 75-vuotiaan Suomen kunniaksi isälleni annettiin lupa pilkkiä Juojärvellä ilmaiseksi. Ja monta muuta torsoa tunnustusta. 

Hautajaiskulkueessa sureva ystävä pyysi poistamaan Stalinin kuvan kadun varrelta. Hänen takiaan oli vainaja viettänyt 25 vuotta vankileirillä. Eino Leino heinäkuun lapsena tunsi samoin kuin minä nähdessäni päivänvalon punaisessa heinäkuussa. Loppuikäni voisin samaistua katsomalla Leninin testamenttiä Varlam Shalamovin tuntemuksilla luita ja ytimiä myöten. 
En jaa tunnetiloja kuunnelessani tunnelmamusiikin toivekonsertteja. Siellä kertojat välittävät omia tunteilujaan niin korkealta ja kovaa, että en kuule, mitä he sanovat. Politiikkaan pyrkivän "mahtavaa" huuto saa minun korvatulpat laukeamaan, kun mitään en ymmärrä. Mitä kuvien poistaminen minussa saa aikaan. Olen tilannut hienoja lehtiä puhelintyrkytyksenä. Ensimmäisen lehden saatuani peruutan sen kiireesti, onhan siellä oravahampaisen eläkkeläisen kuva. Sitä ihmistä en halua nähdä koskaan, en edes kuvissa, elävissä enkä kuolleissa. 

Monet vastaväittäjät ja halventajat vaihtavat jo kadun toiselle puolelle minut nähdessään. Tunnistan heidät läpinäkyvistä, negatiivinruskeista pallopäistä, kun he valitsevat kiertotien. Valheiden verkko kiristyy ympärilläni, kun perustetaan uusia lautakuntia päämäärien loppuunviemiseksi. Kannattajat saadaan lahjomalla enemmistöpäätöksen taakse. SetsÄmÄt veljekset-veljeskunta paisuu kuin Marjan pikku sammakko syötyään hiivapalan. Oikein pulskaa joulua, ökyrikkaille ähkyä. Olen onnellinen, kun vanhempani ovat kuolleet. Eivät tuntisi tätä aikaa joulunajaksi. Tänään aika seisoo ja nytkähtää kukonaskelin kevättä kohti. Taivas itkee kuin Jeesus ne harvat mainitut kerrat, kun Lasarus oli kuollut.