torstai 18. joulukuuta 2008

Kutsulla ja kutsulla on ero

"Minä tulen." Kutsu kuului ja vastasin siihen näillä samoilla sanoilla kuin Äiti Teresa ja prinsessa Diana. Jouduin suurennuslasin alle. Kaikki mahdollinen tieto aikaisemmasta elämästäni kaivettiin esiin. "Älä tule meitä opettamaan" oli savolainen tervetulotoivotus. Sukupolvenvaihdokseen aikani päättyi. Jälkimainingit käyvät korkealla Länsirannalla tiekarttana. Maaoikeus sen viimekädessä päättää, asuvatko alkuperäiset Vihtaniemen asukkaat perintömaalla vai välitetäänkö kaikki uusrikkaiden venäläisten ja rahoitusyhtiön käyttöön. Siitä päätetään 30.12.2008. En tule kokoukseen halvennettavaksi, ovathan velhot lahjoneet mökkiläisensä enemmistöpäätöksen taakse. Sain kesällä kutsun suurlähetystön puutarhaan juhlimaan seurakuntani 150-vuotissyntymäpäivää. Iloitsin kutsusta ja ilmoitin tulevani. Jokuveli toivotti kaunista keliä juhlaan ja välitti juhlimisohjeen Leinolta.

Pöytälaulu
Kiitos ja kunnia vatsamme hyvän,
aiomme ottaa naukun nyt syvän,
kiittäen Luojaa kaikista töistä,
niin elon päivistä kuin elon öistä.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa!

Luojanpa jälkeen nyt luonnon on vuoro,
siis sitä kohden nyt kurkkumme kuoro,
kiitämme päivää, kiitämme kuuta,
myös kodin armahan pihlajapuuta.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa!

Laulakaamme vihdoin nyt luomakunnan kukkaa,
naista, mi miestään ei heitä, ei hukkaa,
ruusuja kasvaa ne rakkauden vuoret,
olkohon vaimomme vanhat tai nuoret.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa.

Viimeinen vihdoin on veikkouden malja,
olkohon eessämme viini tai kalja,
yhdessä istuen oomme me vahvat
kuin kädet, joissa on kalpojen kahvat.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa.

Äiti jätti siunauksen jälkeensä kuolinaamunaan ja tämä runo seurasi samaan ajankohtaan kesän alkaessa kirkon juhliin. Se mitä syntymäkunta minulle tarjoaa, muistuttaa ensimmäisestä joulusta. Itämaan tietäjät kyselivät vastasyntynyttä kuninkaalta, mutta menivät toista tietä takaisin kotimaahansa. Kuningas vihastui ja määräsi surmattavaksi kaikki alle 2-vuotiaat poikalapset. Samaa toteuttaa syntymäkuntani kuvitelluksi yhteiseksi(omaksi) edukseen. Laskeudun joulupaastoon ja tiedän jo harhoina näkemäni julman jumalan kiusaukset. Toistan kysymyksen: Mitä olen tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä, että minua näin kohdellaan? Ja kiusaajalle kysymys: Mitä perkeleitä te olette lisäämään maksuja ja sanktioita Mummonmökin kustannuksella? Olisin mielelläni tiettömän taipaleen takana Norjassa kuin uusrikkaana kunnanmökkiläisenä Vihtaniemellä lisäämässä mökkiin sijoitetulle pääomalle lisäarvoa. Voi käydä tässä huumassa kuin Islannille, että saari on myytävänä. Tai massaliike huutaa tullessaan: Urraaa!

Ei kommentteja: