lauantai 11. syyskuuta 2010

Mansikkakakkua, mahlahallia ja Ilmari

Syyskuun 11. päivä ei jätä minua kylmäksi. Jos eilen olisin ollut vedossa, olisi koti puunattu kattoa myöten. Olin vetämättömässä mielentilassa. Tutkin sukua mustan lampaan näkökulmasta. Hänen elämänsä oli sattumalta saatua isättömänä. Äidistä on merkintä kirkonkirjoissa.

On aika käydä läpi suuret kirjekuoret, joihin olen yrittänyt saada järjestystä aikaan kiinnittämällä liimalapun aihealueesta. On päivityksen aika, kun en ole historioitsija. "H-moilanen ja muut kuolleet" -lapulla varustettu kirjekuori pitää tyhjentää. Siihen liittyvät muistot on kuopattu eroottiseen hautausmaahan. On aika keskittyä vielä elossaoleviin.

Säilytettäviin kuuluu muukalaisten hautausmaahan liittyvät tietoimitukset, joukkoraiskauskokemukset, sukupolvenvaihdoksen esteet ja miljonääri-isän jättämän perinnön pelastamiseksi maksetut laskut.

Viestintävirasto nostaa lupamaksua, kun lehtimaksutkin nousevat. Tämä on pakkosyöttöä, olenhan käynyt läpi puhelinmyyjien kamppanjan lehtitalojen tarjouksista ale-hinnoilla ja mahtavilla kylkiäistarjouksilla. Kiitos, ei - ja soitot ovat loppuneet ilman omaisten puuttumista lehtitilauksiini.

Asiakaspalvelupalautteet ovat viimeinen kompastuskivi. Puhelinääniä koulutettiin konsernin sivuhuoneessa, kun itse osallistuin oppisopimuskoulutukseen Yrittäjän ammattitutkinto mielessä. Puhelinmyynnissä on tulevaisuuden työpaikka. Minulle inhorealististen tunteiden pintaannousu on ollut syy perua lehtitilauksia. En halua nähdä draculahampaisia presidentintekijöitä mielenterveysseurasta livenä enkä kuvina.

Viimeksi otin talteen pääministerin kakkosmorsiamen edustavista polvista lehtiesitteen. On ajankohtainen ex-pääministerin polvileikkauksen onnistumisen kannalta. Eikö pojasta polvi parantunutkaan? Meidänhän pitäisi olla terveempiä kuin sodasta selvinneet vanhempamme. Heidän selviytymistarinaansa on meidän elämämme hiljaa kätketty. Minunkin koulunkäyntini ei koulua vaan elämää varten.

Haluan tulla kuvatuksi Otavan kampuksella. Se on verkkoympäristö, josta tuli pelastukseni ja pelastajani. Olin ulosheitetty mytty omaishoitoa sivuavalta keskustelupalstalta. Kävi oikein puhdistus omaishoitajien keskuudessa. Toiset on palkittu, toiset eivät ansaitse tulla edes tervehdityksi. Mitäpä tuosta, kun hukkuva tarttuu ojennettuun oljenkorteen ja on kuivilla lukulehtineen KKN:n virtuaalisella levikkialueella.

Tohmajärvellä on kohonnut uusi uljas rakennus. Minulle se näyttäytyy salaperäisenä hautamuistomerkkinä. Taj Mahal Intiassa ja presidentti Habib Bourguiban moskeija Tunisiassa ovat olleet esikuvana. Lahdessa Käsityöläistalo oli samaa luokkaa arkitehdin suunnitelman mukaan, kaunis, kaunis niin. Siellä oli opas esittelemässä uutta taloa ja käyttötarkoitusta. Kaupungin herrojen marjamatkan jälkeen en tiedä, mitä talossa on tapahtunut sijoittajien ja nurkanvaltaajien toimesta. Se on talon alennustila, moneen kertaan rakennettu uudelleen.

Slummien miljonääri heittäytyi oppaaksi Taj Mahalissa ja rahasti kierroksesta ulkolaisia turisteja. Onko mahlahallissa oppaanpaikka auki? Voisin tutustua Tohmajärven nähtävyyksiin viipymällä hetken oppaana. Ei sitä kauan kestä, kun alkuperäinen suunnitelma karahtaa kiville. Google kysyy: Tarkoititko 'mahla halli'? Kuvahakuna kauhistuin apilanlehtilogolla varustettua kuvaa. Ihan puistattaa, muuten mahla viittasi vironkieleen.

Ilmari, Ilmari putkahtaa esiin ortodoksisen aamuhartauden musiikin esittelyssä suvisine sukunimineen. Lauloimme duettoja koulun konventeissa. Viimeinen kuva on penkkaripäivän yhdessäolosta. Olit niin pikkuinen vielä, että istuit syliini hetkeksi. Eikä se ole unta, käytiin koulua samaan aikaan ja soviteltiin ääniä yhteen. Muistoihin ei liity juhannusöitä.

Ketjukirjeristeilyn Juhani halusi istua syliini unessa, kun oli aivan pieni. Voin olla yhtä aikaa vanha ja nuori, nuori ja vanha. Viime aikoina ihan lapsuusmaisemissa sisarusten kanssa. Siitä sain vahvuuteni tämän päivän SWOT-analyysin nelikenttään.

Ei kommentteja: