lauantai 25. syyskuuta 2010

Mä itkun, naurun tarvitsen, ollakseni ihminen

Jätän itselleni muistutukseksi sveitsiläisen ministerin, joka ei ole unohtanut naurua eikä kyynelehtimistä, kun on oikein hauskaa totisten torvensoittajien käsikirjoituksella.

Vetääköhän joku herneen nenäänsä ja vie asian käräjille tutkittavaksi? Onko luvallista nauraa, silloin kun naurattaa? Minulle on sattunut vastaavia tilanteita liian usein. Olet saanut olla sinä, mutta minä en ole saanut olla minä. Mikään asia ei maailmassa ole niin yksiselitteinen, ei edes keisarin uudet vaatteet muualla kuin meillä. Ne ovat uudet, jos poliitikko niin sanoo alastomasta keisarista ja hänen testivaatteistaan.

Ei kommentteja: