keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Hätäpäivitys

Yhteiskunnassa on vakavasti otettava tietoturva-aukko. Meille kokemuksena on Siperian opetus. Mielipiteen takia vangittu kertoo siitä toteuttaessaan Leninin testamenttiä. Tuomion päätyttyä jää vielä leirille - työleirille. Siinä meille työllistämismalli. Tehtäväksi on annettu puhdistaa aukea kenttä lumesta. Lumi lapioidaan puiseen lumikolaan, jolla se siirretään pois. Työt pysähtyvät. Lumen alta paljastuu hautaamattomia ruumiita. Leiriläiset eivät halua jatkaa. Käsky kuuluu kerätä ruumiit pois. Tilalle tulee kaalipelto. Nälkiintyneille sanotaan, eikö kaalikeitto maistuisi. 
Toinen työkohde on puron puhdistaminen. Tois puol jokkee leiriläiset keräävät kivet kottikärryyn. Kuljettavat ne lankkua pitkin tois puol jokkee. Siellä toiset leiriläiset heittävät kivet takaisin puroon. 

Isäni osallistuminen hätäaputyönä ohitustientekoon oli nytkähdys eteenpäin. Se oli yhtä suuri apu hevoselle kuin Kiviset ja Soraset keksivät pyöristää kiven. Se liikkui paremmin kuin nelikulmainen kivenjärkäle. Isä hankki kumipyöräkärryt. Ne olivat käytössä pienviljelyksillä siihen asti, kun eteen tuli peltojen paketoiminen ja lehmistä luopuminen. Perunamaa sai tarkastuksessa tuomion liian suurena. 
Muilutetun jälkeläinen oli saanut kapon tehtävän valvoa annettuja ohjeita. Ei muistanut nälkäaikoja, jolloin sukulaiset tulivat maalle Karjalan kaupungista mielessä lapsuusmuisto, että torpassa isän kodissa oli ollut ruokaa. 

Kesä oli jo pitkällä, kellarikuopassa oli vielä vanhoja perunoita. Minun oli määrä niitä noutaa. Kääntyessäni ovea kohti näin saaren asukkaan seisovan oviaukossa. Pelästyin hänen ulkomuotoaan. En ollut nähnyt häntä aikaisemmin. Suuri perhe asui kunnanmökissä saaressa. Lapsia lie ollut ainakin 16. Siihen perheeseen upposi kaikki ylimääräiset perunat ja kalat. Perunamaata piti pienentää, ettei tule ylituotantona yli oman tarpeen jaettavaksi niille, joilla ei ollut perunamaata. 
Tämä kehitys on tullut tiensä päähän. Siitä kertoo hitaasti etenevä leipäjono kirkon ovea kohti kotikaupungissani. Minua eivät jäljet pelota. Maanmittaustoimisto on tehnyt tehtävänsä. Ilmoitti uudet venäläiset naapurit ja sijoitusyhtiön rasitetienkäyttäjiksi. 
Jos rajan takana joukkohautakiintiö on täynnä, niin Tuusniemen oekeet immeiset lähettävät hätäpäivityksen. Täällä on vielä tilaa, jos teillä on rahaa eväänä maksaa meille virkamiehille kynnysrahoja. Minulla on veripelto muukalaisten hautausmaaksi. 

Ruotsissa on ainakin 11 maailman luonto- ja kulttuuriperintökohdetta säästettäväksi tuleville sukupolville. Ruotsissa ei ole Siperian opetuksesta pelkoa, onhan Suomi-neito tyydyttänyt suurimman nälän luopumalla toisesta käsivarresta, vyötäröstä ja hameenhelmasta. Itsenäisyys säilyi melkein viimeiseen mieheen uhrattujen henkien hinnalla. Mitään ei ole opittu. Siitä pitävät tienliehtarit Räikkö Räähkinä huolen. Tarvitaan savolaenen koira, joka vähän voi viivyttää ennustettua maailman loppua. 

Savolainen koira Afrikassa

Ei kommentteja: