Kirjoitin
tekstin sisällön paperille julkaisua varten, mutta oikolukuvaihetta en
voinut enää tarkistaa aamuhartaudesta, koska kuunteluaika oli päättynyt.
AH Yliopistopappi Laura Mäntylä, Helsinki
Talentit jakoon, 26. marraskuuta 2020
Muistatko
Matteuksen evangeliumin luvusta 25 tarinan talenteista. Jumalan
valtakuntaa verrattiin siihen, kun isäntä antoi orjille talentteja ja
lähti muille maille. Yksi sai 5, toinen 2 ja kolmas yhden talentin kukin
kykyjensä mukaan. Kaksi ensimmäistä orjaa tuplasi talenttinsa, mutta se
kolmas kätki sen maahan ja antoi sen takaisin tämän pitkän ajan päästä
tultua kotiin. Isäntä kehui kahta ensimmäistä ja tuomitsi kovin sanoin
viimeisen.
Tuo
kertomus on aina ollut minusta hyvin hämmentävä ja tuntunut epäreilulta.
Siinä kerrotaan siitä, miten ne joille on paljon annettu, saavat vielä
lisää. Ne joilla on vähän, viedään se vähäkin pois. Ei kuulosta kovin
kristilliseltä minun korviini.
Talenttihan
oli valtava määrä rahaa. Se oli 30 - 40 kiloa jalometallia. Yksi
talentti vastasi yhden työläisen koko elinijän palkkaa. Se ei ollut
mikään pieni summa, minkä isäntä uskoi orjilleen
Antiikin
aikana ajateltiin, että ahneus oli suuri synti. Ajateltiin, että
maailmassa on tietty määrä resursseja. Jos joku saa niitä enemmän
käyttöönsä, se on joltakulta toiselta pois. Silloin myös kunnia ja häpeä
olivat merkittäviä tekijöitä ihmisten elämässä, ainakin vapaiden
ihmisten.
Kertomuksen isäntä toimikin
ajalle tyypilliseen tapaan, eli antoi orjiensa hoitaa likaisen työn.
Heillä kun ei ollut kunniaa menetettävänään, vaikka he haalivat
rikkautta ökyrikkaalle isännälleen, ja siten veivät resursseja enemmän
niitä tarvitsevilta.
Minä
ajattelen, että se orja, joka ei suostunut tukemaan isäntänsä ahneutta,
oli oikeastaan aika rohkea. Hän näki, että isännällä oli jo tarpeeksi.
Hän säilytti saamansa talentin ja antoi sen ajallaan takaisin.
Yleensähän tätä kertomusta selitetään sillä tavalla, että kyse on
lahjoista, jotka pitää panna käyttöön, eikä kätkeä niitä.
Voihan
tämän tarinan sillä tavalla ihan perusteellisesti hengellistää. Mutta
minä ajattelen, että toisenlainenkin näkökulma on terveellinen ja
hyväksi meille tässä ajassa. Henkiset ja hengelliset lahjat eivät ole
rajallisia, vaan ne vahvistuvat, kun niitä käytetään. Ne on tosiaan hyvä
panna käyttöön. Meidän todellakin pitää panna lahjamme hyvään käyttöön
ja nimenomaan käyttää niitä kaikkien ja luomakuntamme hyväksi.
Silloin
se tarkoittaa todellisuudessa sitä, että me rikkaat emme haali lisää
maallista omaisuutta, vaan käytäisimme mitä me omistamme, että meillä
ihmisillä, eläimillä ja tällä koko maapallolla olisi mahdollisuus elää
ja selviytyä.
Planeettamme
kärsii ahneudestamme. Rikkaat haalivat itselleen aina vain lisää.
Ahneutta ei tunnuta pitävän edes syntinä. Ei, sen sijaan jaamme vuoden
sijoittaja -palkintoja ja ihailemme rikkaita, jotka lahjoittavat suuria
summia hyväntekeväisyyteen. Välillä tuntuu, että olemme matkustaneet
ajassa takaisin keskiajalle, joten rikkaat tarvitsevat köyhiä, jotta he
pystyivät osoittamaan näille laupeutta, antamaan almuja ja sitä kautta
osoittamaan olevansa hyviä ihmisiä.
Tarvitaan
reformaatiota. Meidän täytyy oppia tyytymään vähempään, elämään
kestävämmin, jakamaan resurssit tasaisemmin koko ihmiskunnan kesken.
Voihan
se olla, että talentin tulkitseminen henkisiksi lahjoiksi on
alkuperäiselle tekstille uskollisempi tulkinta. Silti ajattelen, että
sellaisen tulkinnan ongelma on se, että se ei haasta niitä
kapitalistisia rakenteita, jotka johtavat koko tämän maapallon
tuhoutumiseen ja ihmisen sen mukana.
Meidät
on kutsuttu viljelemään ja varjelemaan Jumalan luomistyötä, vaikka ei
olekaan muodissa kyseenalaistaa rikkaiden rikastumista. Mielestäni
kohtuus pitäisi nostaa arvoksi ylitse muiden ja ahneus repiä pois
jalustaltaan. Tällä hetkellä elämme kuin resurssit olisivat rajattomat.
Nyt
viimein planeettamme ja nuori sukupolvi sen sanoo meille. Ei, resurssit
ovat mitä ovat ja te olette käyttäneet enemmän kuin jaossa on.Teidän
on lopetettava. On aika tehdä parannus ja alkaa elää kestävällä tavalla.
Kuvaus siitä, miten jokainen jolla on, saa ylenmäärin lisää. Ja se jolla
ei ole mitään, menettää senkin, mitä hänellä on, on myös kuvaus
nykytilasta tässä maailmassa resurssien jakautumisen suhteen.
Jotkut
ihmise elävät maanpäällisessä helvetissä. Heillä ei ole mitään, kun
toisilla on ylen määrin. Mitä jos meidän pitäisikin oppia käyttämään
omat lahjamme niin, että koko ihmiskunta ja maapalomme voisi paremmin.
Eikö se viime kädessä olisi meille jokaiselle parempi niin.
Silloin
taivas koskettaisi maata. Jumalan valtakunta olisi meidän
keskuudessamme. Ja me kaikki eläisimme yltäkylläistä elämää. Sellaista
jakamisen henkeä rukoile meille kaikille.
Virsi 962 Jeesus metsän heleydessä
1.
Jeesus, metsän heleydessä,
rantaniityn rauhassa
nousee hätä sydämessä
kaiken kauniin puolesta.
Miksi lahjat Jumalamme
ahneudella tuhoamme.
Auta meitä.
2.
Anna meille ihmisille
muuttumisen tahtoa,
väärään rauhaan tyytyville
levottomuus lahjoita.
Jeesus, mielettömyyttämme
muuten tuskin ymmärrämme.
Auta meitä.
3.
Sinä itse, Mestarimme
näytit tietä nöyryyteen.
Auta, että tyytyisimme
vähään, yksinkertaiseen.
Valinnoissa, toimissamme
lisää vastuuntuntoamme.
Auta meitä.
4.
Kuule, Jeesus, huokausta
luomakunnan kärsivän.
Estä tuhon tulva musta,
ohjaa suuntaa elämän.
Parannusta tarvitsemme.
Tule sinä voimaksemme.
Auta meitä.
Jeesus, metsän heleydessä | Leena Ravantti 2007, 2014. | Sävelmä: Sheldon Ylioja 2007