Hartauspuhuja puhuttelee

maanantai 17. elokuuta 2015 

Myönnetty arvonimi

"Minua ei niinkään auttaneet ne hyvää tarkoittavat ystävälliset ihmiset, jotka toivottivat voimaa ja pahimmassa tapauksessa sanoivat, että Jumalalla on omat keinonsa rakastaa lapsiaan. Minä saan voimaa siitä, että kirjoitan Tellelleni kopion yhdestä rakkauskirjeestä: Rouva Tellervo Kuronen, evakosa Afasiassa. Olkaa hyvä ja tulkaa heti pois sieltä evakosta. Piirsi teidän Matti J Kuronen. Lohdutukseksi lähden Miinan kanssa Pusupuistoon jo kaukaa kuuluu soittoa. Sanomme: Ähä..." 

Ympäri käydään, yhteen tullaan. Totean tänään, kun 30 vuotta kestävä omaishoitaja-aika on loppuselvitystä vailla. Perheneuvoja valotti ihmissuhteen alkua kokoomispuolelta remonttipuolelle, kun itse olin omaisena edelleen veljeni Kela-asioiden kaukohoitaja valtakirjalla. Olen evakossa sanan varsinaisessa merkityksessä. Tähän olen joutunut vanhempien veljelle antaman hallintaoikeustestamentin  perusteella kuolemaansa asti.

Asioiden hoidon helpottamiseksi ostin ½ osakkeesta isältä. Isä jakoi saamansa rahat sisaruksille, jotka luopuivat osuudestaan äidin kuolinpesään. Veli ei luopunut osuudestaan ja hän jäi asumaan kotiinsa. Ihmettelen lähtöjärjestys, kuinka lapsettomat sisarukset ovat kuolleet ensiksi. Me perheelliset olemme heidän perillisiään. 

Uudistunut holhoustoimi ryhtyi huolehtimaan perillisten etua. Veljeni tarkoitus oli hoitaa omat asiansa ja maksaa laskunsa omalta tililtä. Veli sai muistamattomuuskohtauksen 2018 ja joutui vuodeosaston kautta palvelukeskukseen. Valtakirjattomat sisarukset ryhtyivät hoitamaan veljen asioita palvelukeskuksen avustuksella. Kun perunkirjoitus on vielä tekemättä, en avaa enempää keskeneräistä asiaa. Yht'äkkiä olinkin syytettynä veljeni raha-asioiden hoidosta.

Yleinen edunvalvoja määrättiin asioita hoitamaan. Ensiksi hän oli myymässä osaketta ja toiseksi vaati osakkeen tyhjennystä vuokratakseen sitä. Siksi tunnen olevani evakossa ainakin yhtä paljon kuin rouva Tellervo Kuronen Afasiassa. Kaikki henkilökohtaiset tavarat ovat toivottavasti tallessa. Toivon vielä löytäväni Vihtaniemen Suomen lipun ja sukuviirin jostakin ja suuren Perheraamatun, joka sekin piti ottaa mukaan.

 

Hautausmaalla on kaikki järjestyksessä. En ole enää voittajana itseään pitävän veteraanijärjestön ohjeistuksen varassa. Hankin isälleni veteraanitunnuksen sotaan osallistumisesta hautakiveen.