Kirjoitin
tekstin sisällön paperille julkaisua varten, mutta oikolukuvaihetta en
voinut enää tarkistaa aamuhartaudesta, koska kuunteluaika oli päättynyt.
AH Yliopistopappi Laura Mäntylä, Helsinki
Talentit jakoon, 26. marraskuuta 2020
Muistatko Matteuksen evangeliumin luvusta 25 tarinan talenteista. Jumalan valtakuntaa verrattiin siihen, kun isäntä antoi orjille talentteja ja lähti muille maille. Yksi sai 5, toinen 2 ja kolmas yhden talentin kukin kykyjensä mukaan. Kaksi ensimmäistä orjaa tuplasi talenttinsa, mutta se kolmas kätki sen maahan ja antoi sen takaisin tämän pitkän ajan päästä tultua kotiin. Isäntä kehui kahta ensimmäistä ja tuomitsi kovin sanoin viimeisen.
Tuo kertomus on aina ollut minusta hyvin hämmentävä ja tuntunut epäreilulta. Siinä kerrotaan siitä, miten ne joille on paljon annettu, saavat vielä lisää. Ne joilla on vähän, viedään se vähäkin pois. Ei kuulosta kovin kristilliseltä minun korviini.
Talenttihan oli valtava määrä rahaa. Se oli 30 - 40 kiloa jalometallia. Yksi talentti vastasi yhden työläisen koko elinijän palkkaa. Se ei ollut mikään pieni summa, minkä isäntä uskoi orjilleen
Antiikin aikana ajateltiin, että ahneus oli suuri synti. Ajateltiin, että maailmassa on tietty määrä resursseja. Jos joku saa niitä enemmän käyttöönsä, se on joltakulta toiselta pois. Silloin myös kunnia ja häpeä olivat merkittäviä tekijöitä ihmisten elämässä, ainakin vapaiden ihmisten.
Kertomuksen isäntä toimikin ajalle tyypilliseen tapaan, eli antoi orjiensa hoitaa likaisen työn. Heillä kun ei ollut kunniaa menetettävänään, vaikka he haalivat rikkautta ökyrikkaalle isännälleen, ja siten veivät resursseja enemmän niitä tarvitsevilta.
Minä ajattelen, että se orja, joka ei suostunut tukemaan isäntänsä ahneutta, oli oikeastaan aika rohkea. Hän näki, että isännällä oli jo tarpeeksi. Hän säilytti saamansa talentin ja antoi sen ajallaan takaisin. Yleensähän tätä kertomusta selitetään sillä tavalla, että kyse on lahjoista, jotka pitää panna käyttöön, eikä kätkeä niitä.
Voihan tämän tarinan sillä tavalla ihan perusteellisesti hengellistää. Mutta minä ajattelen, että toisenlainenkin näkökulma on terveellinen ja hyväksi meille tässä ajassa. Henkiset ja hengelliset lahjat eivät ole rajallisia, vaan ne vahvistuvat, kun niitä käytetään. Ne on tosiaan hyvä panna käyttöön. Meidän todellakin pitää panna lahjamme hyvään käyttöön ja nimenomaan käyttää niitä kaikkien ja luomakuntamme hyväksi.
Silloin se tarkoittaa todellisuudessa sitä, että me rikkaat emme haali lisää maallista omaisuutta, vaan käytäisimme mitä me omistamme, että meillä ihmisillä, eläimillä ja tällä koko maapallolla olisi mahdollisuus elää ja selviytyä.
Planeettamme kärsii ahneudestamme. Rikkaat haalivat itselleen aina vain lisää. Ahneutta ei tunnuta pitävän edes syntinä. Ei, sen sijaan jaamme vuoden sijoittaja -palkintoja ja ihailemme rikkaita, jotka lahjoittavat suuria summia hyväntekeväisyyteen. Välillä tuntuu, että olemme matkustaneet ajassa takaisin keskiajalle, joten rikkaat tarvitsevat köyhiä, jotta he pystyivät osoittamaan näille laupeutta, antamaan almuja ja sitä kautta osoittamaan olevansa hyviä ihmisiä.
Tarvitaan reformaatiota. Meidän täytyy oppia tyytymään vähempään, elämään kestävämmin, jakamaan resurssit tasaisemmin koko ihmiskunnan kesken.
Voihan se olla, että talentin tulkitseminen henkisiksi lahjoiksi on alkuperäiselle tekstille uskollisempi tulkinta. Silti ajattelen, että sellaisen tulkinnan ongelma on se, että se ei haasta niitä kapitalistisia rakenteita, jotka johtavat koko tämän maapallon tuhoutumiseen ja ihmisen sen mukana.
Meidät on kutsuttu viljelemään ja varjelemaan Jumalan luomistyötä, vaikka ei olekaan muodissa kyseenalaistaa rikkaiden rikastumista. Mielestäni kohtuus pitäisi nostaa arvoksi ylitse muiden ja ahneus repiä pois jalustaltaan. Tällä hetkellä elämme kuin resurssit olisivat rajattomat.
Nyt viimein planeettamme ja nuori sukupolvi sen sanoo meille. Ei, resurssit ovat mitä ovat ja te olette käyttäneet enemmän kuin jaossa on.Teidän on lopetettava. On aika tehdä parannus ja alkaa elää kestävällä tavalla. Kuvaus siitä, miten jokainen jolla on, saa ylenmäärin lisää. Ja se jolla ei ole mitään, menettää senkin, mitä hänellä on, on myös kuvaus nykytilasta tässä maailmassa resurssien jakautumisen suhteen.
Jotkut ihmise elävät maanpäällisessä helvetissä. Heillä ei ole mitään, kun toisilla on ylen määrin. Mitä jos meidän pitäisikin oppia käyttämään omat lahjamme niin, että koko ihmiskunta ja maapalomme voisi paremmin. Eikö se viime kädessä olisi meille jokaiselle parempi niin.
Silloin taivas koskettaisi maata. Jumalan valtakunta olisi meidän keskuudessamme. Ja me kaikki eläisimme yltäkylläistä elämää. Sellaista jakamisen henkeä rukoile meille kaikille.
Virsi 962 Jeesus metsän heleydessä
1.
Jeesus, metsän heleydessä,
rantaniityn rauhassa
nousee hätä sydämessä
kaiken kauniin puolesta.
Miksi lahjat Jumalamme
ahneudella tuhoamme.
Auta meitä.
2.
Anna meille ihmisille
muuttumisen tahtoa,
väärään rauhaan tyytyville
levottomuus lahjoita.
Jeesus, mielettömyyttämme
muuten tuskin ymmärrämme.
Auta meitä.
3.
Sinä itse, Mestarimme
näytit tietä nöyryyteen.
Auta, että tyytyisimme
vähään, yksinkertaiseen.
Valinnoissa, toimissamme
lisää vastuuntuntoamme.
Auta meitä.
4.
Kuule, Jeesus, huokausta
luomakunnan kärsivän.
Estä tuhon tulva musta,
ohjaa suuntaa elämän.
Parannusta tarvitsemme.
Tule sinä voimaksemme.
Auta meitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti