Arkkipiispa Mäkinen pyytää anteeksi homoilta – Sanoo kirkon syrjivän vähemmistöjä
"Silti mietin, millainen hirsi kirkon ja yhteiskunnan silmässä yhä on ja
mikä perintö sumentaa omaa katsettani. Julmuus on nyt hienovaraisempaa;
se hiipii asennemaailmaan, tapaan puhua "niistä" ja "niiden oikeuksista"
kirkossa ja yhteiskunnassa. Se on vaikeutta käsitellä, ohi katsomista,
torjuntaa, suoranaista tuomitsemista ja vaikenemista. Ei kovuus muuksi
muutu, vaikka se olisi näkymätöntä tai sitä perusteltaisiin
uskonnollisesti, perinteellä tai luonnonmukaisuudella tai vaikka se
peitettäisiin ylhäältä katsovaan suvaitsemiseen. Aina hirsi silmässä
estää näkemästä ihmistä. Sitä ei muuteta lainsäädännöllä.
- Näyttäkää niille! Mietin kuulemaani, kuulinko oikein vai jäikö se kuulijan vastuulle? Minihallituksen esittelyssä minulle jäi epäselväksi, mitä Presidentti tarkoitti sanoessaan.
- Näyttäkää niille! Ministeri Orpo toisti saman kohta ajankohtaisessa lähetyksessä, että olin kuullut oikein. - Näyttäkää niille! Minulle jäi vain epäselväksi, kenelle minihallituksen pitäisi näyttää. Olisin hyvin mielelläni kuullut. - Näyttäkää meille! Onhan hallitus nimitetty hoitamaan meidän yhteisiä asioita mukaanlukien Presidentti. Heillä on valta ja vastuu, mutta kuka siitä kiitoksen antaa. Näin maanantaina Arkkipiispan anteeksipyynnön. "Julmuus on hienovaraisempaa; se hiipii asennemaalimaan, tapaan puhua "niistä" ja "niiden oikeuksista" kirkossa ja yhteiskunnassa." Molemmista on kokemusta, kun puolustan arvoja koti, uskonto ja isänmaa. Vanhempani tarvitsivat apua kotona selviämisessä. Isä soitti hätääntyneenä ja ilmoitti äidin lähtevän lopullisesti laitokseen. Minulle soitto tarkoitti avunpyyntöä. - Minä tulen, lupasin isälle. Jouluksi 1990 ehdin tehdä järjestelyt ja olin heidän luonaan syntymäkunnassani. Minulle selvisi neljännen käskyn opetus; kunnioita isääsi ja äitiäsi. Jokainen saa omalla kohdallaan miettiä omien vanhempiensa kunnioittamisen tärkeyttä, minun vanhempani eivät heidän mielestään ansainneet edes oman tyttärensä kunnioitusta ja omaishoitoa. Isän kuoltua palasin takaisin pääsiäiseksi 2000. Osoitteen muutos liitti minut kaupunkiin, seurakuntaan, omaishoitajayhdistykseen ja Silmäasemaan. Kaikki tahot saivat yhden muuttovoiton kirjoihinsa, mutta mitä sain vastineeksi. Olisin halunnut toimintaan mukaan, mutta en ollut enää kenellekään mitään ja pyydettiin vaikenemaan, kun rahaa ei ollut kaikille jakaa. Kristitty lähetti potilasjärjestöön, sieltä omaishoitaja saa kaiken tuen. Löysin Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland. Halusin vaihtaa seurakuntaa pysyväksi, kun siihen asti heitettiin kuin hernepussia mahtumatta sisälle toimintaan. Sain piispakokelaalta pahoittelukirjeen osoitteen muutoksesta. Annoin palautteen. Minua loukkaa pahoittelunne, enhän luopunut lapsenuskosta. Maistraattii viimeisteli siirron liitäämällä "muuhun uskonnolliseen yhteisöön", kun Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland ei ollut allekirjoittanut Porvoon sopimusta. Kauas on kirkko etääntynyt, jos uskontunnustus saksaksi vaatii allekirjoituksia. Pääministerin linja on viedä Suomea EU:n liittovaltion suuntaan Nato-jäsenyyksineen. Olemme kohta kielivähemmistö jossakin tuntemattomassa EU:ssa kuin suomensukuiset kansat itänaapurin rajojen sisäpuolella. Heidät on unohdettu elämään omaa elämäänsä niin kuin meidätkin. Maanantaina menin päivystykseen lisääntyneiden oireiden takia. Seuraavana aamuna oli lääkäriaika 8.20. Olin hyvissä ajoin kysymässä, missä huoneessa lääkäri ottaa vastaan. Neuvonta ilmoitti, ettei yhtään lääkäriä ole ilmoittautunut tulevansa töihin. Odotusta ja vihdoin reppuselässä nuori mies eteni käytävää pitkin. Siirryin nimetyn huoneen oven taakse odottamaan. En osannut vastata lääkärin kysymykseen oikein. Hän tutki kuitenkin ja kirjoitti tietokoneelle kauan. - Nyt on lähdettävä sairaalaan, ymmärrätkö, nyt on lähdettävä sairaalaan. Hän toisti kun en osannut sanoa juuta enkä jaata ensimmäiseen kehoitukseen.
Se olikin menoa sitten Akuutin päivystyspoliklinikalle. Iltaan mennessä oli selvinnyt, että jään osastolle lisätutkimuksia varten. Tänään tulinkin kotiin lääkkeitten ja hoito-ohjeiden kanssa. Olin lopettanut verenpainelääkkeet itse sivuvaikutusten takia. Sanoin kuitenkin lopettamisesta lääkärillä käydessäni . - Mittaa paineita, on löydettävä sopiva lääkitys. Hänen ohjeensa mukaan elin hellekesää 15.7. asti. Lääkkeen sivuvaikutukset olivat hävinneet!!? Niiden tutkiminen on erillinen sairaus kuin olisi jonkun sivupersoonan oire minussa.
Jokainen sanoi "itse lopettamisesta", mutta sivuvaikutukset olivat hävinneet. Nyt on aika löytää oikeat lääkkeet, että en muuta ruokatottumuksia lääkkeen vaatimalla tavalla. Korkeasaaren eksoottinen eläin syö sitä, mikä on luontainen ravinto. Jos sitä ei tunneta, eläin kuolee vankeudessa. Kaksi verikoetulosta jännitti, kun en ollut ottanut kolesterolilääkettä. Lääkäri ei tarkistanut moittiessaan, että kolesteroliarvo oli kunnossa. Meni korkean verenpaineen mukana kaksi kärpästä yhdellä kertaa, mutta onko se muuttunut. Tulokset kuultuani sokeriarvokin oli normaali. Jatkan entiseen malliin terveellisesti.
Minullakin menee paremmin, kun Ruotsissa menee hyvin. Soitto sieltä lääkärille auttoi etsimään potilastiedoista geenivirheen. Sen löytyminen muutti lääkityksen loppu elämäksi.
Kotona aamulla en ehtinyt vastaamaan puhelimeen. Kohta soi toinen puhelin, tarkistussoitto ensimmäisen pyynnöstä. On vähän pitkä matka tehdä aamukierros, kuinka kotona sairastetaan. Päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti