"Näistä levyistä en luovu" sunnuntai-iltapäivässä sai aikaan yhteydenoton Suomen Isovanhemmat -yhdistykseen. Seuraavana keväänä sain kutsun Sininen hetki -konserttiin Temppeliaukion kirkkoon. Mannerheim-ristin ritari Pentti Iisalo oli konsertin suojelija. Henkilöhistoriaani kuuluva aika aukesi Talvisodasta. Tänään heitetään kuulopuheiden mukaan"Talvisodan hengessä" rauhan ajan sotkujen selvittäminen. Onhan siinä totta toinen puoli 'viimeiseen mieheen on meidän osallistuttava ja kestettävä'.
PHNetin nurkkauutinen 1944: Talin–Ihantalan taistelu päättyi palauttaa mieleen isän osallistumisen jatkosotaan. Posti tuo Monetan tarjouksen kerätä sota-ajan
valokuvia 24 karaatin kullalla päällystetyissä keräilyharkoissa. Kerään muistot omista ja suvun valokuvista, onhan meillä avoin yhteiskunta, jossa on suljetun yhteiskunnan säännöt muistamisessa, palkitsemisessa ja rahanjaossa.
Koskaan en tuntenut eriarvoisuutta lapsena 12-vuotiaaksi asti. Olimmehan kaikki sodasta elävänä palanneiden isien lapsia. Oppikouluaika vieraalla paikkakunnalla leimasi minut porvariksi naapurien mielestä. Tänä päivänä tiedän sen olleen alkavaa altzheimeria. Voi sitä itsekehun määrää omistuksessa ja menestyksessä. Samalle aaltopituudelle en päässyt koskaan.
Toinen suojeluskuntalaisuuteen perustuva paremmuus ilmeni sotapojasta opiskelun jälkeen tohtoriksi. Menestystä varjosti vaimon liikenneonnettomuus. Hän oli omaishoitaja, jolle vaimo aina lähtiessä muistutti.
- Omaishoitoa ei opeteta yliopistossa.
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan, sain sanallisen arvion halveksivan katseen seuratessa päästä varpaisiin 5-kymppisenä. Samalla palautettiin lähtötilanne torpparista, torpparin pojan kautta torpparin pojantyttäreen. Olin profeetta omalla maalla. Valkoiset veteraanit olivat vallassa jakaen kuntoutusrahoja keskenään. Järjestöön kuulumattomalle luvattiin minun kautta kuoltua havuseppele haudalle.
- Ehtiihän tuon sittenkin, totesi isä liikuttuneena.
Isä sai haudalle havuseppeleen sinivalkoisin nauhoin meiltä lapsilta. Se oli ennenkuulumatonta, ettei hautajaiskutsua tullut sotaan osallistuneille eikä hautakivessä koskaan tule olemaan merkkiä sotaan osallistumisesta.
Tärkeämpää oli hankkia nimellinen muistolaatta isän veljelle. Hänet oli vangittu torpparin poikana, joka kävi nuorten riennoissa työväentalolla. Näin isäni ilmoitti vangitsemisen syystä kysyessäni. Hän kuoli 29 -vuotiaana kidutettuna vankeudessa nälällä ja sairaudella. Muistolaatta on isovanhempien hautakivessä, kun ei saanut nimellistä hautapaikkaa.
Maailma oli sekaisin 1990 -luvulta, laitospaikkoja purrettiin, avopalveluja ei kehitetty, kunnan rahankäyttöä ei valvonut kukaan, oltiin lamassa. Tämä olotila ei ollut meidän aikaansaama. Tilalle on tullut uudet tuulet EU:n suunnalta ja uusi lama. Pääministeri ei kestänyt hallituskauden loppuun, odottelee korkeata virkaa kansainvälisissä tehtävissä.
Asenteet kovenee edunvalvojien taholta. Kavereita auttaessaan hierojien leirissä saa sanotuksi.
- Hieroja on kuin katuhuora, on hierottava "kuka kysyy, kuka maksaa". Tämähän toteutuu seksiturismina Brasiliassa. Tytöille on luvattu oikeata työtä, mutta se osoittautuukin seksityöksi. Keisarit kulkevat uusissa vaatteissa, siiryn kadun reunaan, että koko komeus mahtuu purjehtimaan ohi.
Eriarvoisuus on sairaus, jota itse ei huomaa. Jos tämä buumi jatkuu, olemme kohta kielivähemmistönä naapurin rajojen sisäpuolella. Oikea työ pitää meidät kuitenkin paikallaan, kun tuotteesta ei ole luopunut. Heinäpouta sai yrittäjät täyttämään ladon kuivilla heinillä. Nato vaihtoehtona niille, jotka eivät tarvitse tehdä oikeata työtä.
Söin raudanpuutokseen hautausmata vuosia sitten. Nyt aloitin uudelleen lääkkeillä aikaansaadun puutostilan hoitamisen kotimaisella hautausmaavalmisteella. Se loppui ja tanskalainen tuli tilalle. Muukalaisten hautausmaavaraus odottaa lapsuuskodin uimarannassa. Eroottinen hautausmaa muistuttaa ihmisten ymmärtämisen vaikeudesta. "Mikä sinä luulet olevasi?"
- Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtää ymmärtämisen väärin ja tunkee liian liki. Olkoot kukkapenkissä elävät muistot.
1942: Anne Frankin perhe piiloutui natseilta ullakolle Amsterdamissa.
Viisaaksi tulee elämällä viisaasti! Kenenkä viisaudesta oli kyse, kun piti piiloutua? Perheen isä vain selvisi elossa. Samaa kysyn altavastaajana YYE:n edessä. Olen odottanut jo 14 vuotta, että edes tuomarin virkaa käyttävä tekisi viisaita päätöksiä. Joukossa tyhmyys ja ilkeys ovat tiivistyneet. Se on alistamista, vallanhalua, jos on terveeksi todettu. Muistinsa menettäneille se on tullut sairaudeksi, eikä perässä hiihtäjät halua tunnustaa tosiasioita, onhan heidän omasta edusta kyse.
PHNetin nurkkauutinen 1944: Talin–Ihantalan taistelu päättyi palauttaa mieleen isän osallistumisen jatkosotaan. Posti tuo Monetan tarjouksen kerätä sota-ajan
Koskaan en tuntenut eriarvoisuutta lapsena 12-vuotiaaksi asti. Olimmehan kaikki sodasta elävänä palanneiden isien lapsia. Oppikouluaika vieraalla paikkakunnalla leimasi minut porvariksi naapurien mielestä. Tänä päivänä tiedän sen olleen alkavaa altzheimeria. Voi sitä itsekehun määrää omistuksessa ja menestyksessä. Samalle aaltopituudelle en päässyt koskaan.
Toinen suojeluskuntalaisuuteen perustuva paremmuus ilmeni sotapojasta opiskelun jälkeen tohtoriksi. Menestystä varjosti vaimon liikenneonnettomuus. Hän oli omaishoitaja, jolle vaimo aina lähtiessä muistutti.
- Omaishoitoa ei opeteta yliopistossa.
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan, sain sanallisen arvion halveksivan katseen seuratessa päästä varpaisiin 5-kymppisenä. Samalla palautettiin lähtötilanne torpparista, torpparin pojan kautta torpparin pojantyttäreen. Olin profeetta omalla maalla. Valkoiset veteraanit olivat vallassa jakaen kuntoutusrahoja keskenään. Järjestöön kuulumattomalle luvattiin minun kautta kuoltua havuseppele haudalle.
- Ehtiihän tuon sittenkin, totesi isä liikuttuneena.
Isä sai haudalle havuseppeleen sinivalkoisin nauhoin meiltä lapsilta. Se oli ennenkuulumatonta, ettei hautajaiskutsua tullut sotaan osallistuneille eikä hautakivessä koskaan tule olemaan merkkiä sotaan osallistumisesta.
Tärkeämpää oli hankkia nimellinen muistolaatta isän veljelle. Hänet oli vangittu torpparin poikana, joka kävi nuorten riennoissa työväentalolla. Näin isäni ilmoitti vangitsemisen syystä kysyessäni. Hän kuoli 29 -vuotiaana kidutettuna vankeudessa nälällä ja sairaudella. Muistolaatta on isovanhempien hautakivessä, kun ei saanut nimellistä hautapaikkaa.
Maailma oli sekaisin 1990 -luvulta, laitospaikkoja purrettiin, avopalveluja ei kehitetty, kunnan rahankäyttöä ei valvonut kukaan, oltiin lamassa. Tämä olotila ei ollut meidän aikaansaama. Tilalle on tullut uudet tuulet EU:n suunnalta ja uusi lama. Pääministeri ei kestänyt hallituskauden loppuun, odottelee korkeata virkaa kansainvälisissä tehtävissä.
Asenteet kovenee edunvalvojien taholta. Kavereita auttaessaan hierojien leirissä saa sanotuksi.
- Hieroja on kuin katuhuora, on hierottava "kuka kysyy, kuka maksaa". Tämähän toteutuu seksiturismina Brasiliassa. Tytöille on luvattu oikeata työtä, mutta se osoittautuukin seksityöksi. Keisarit kulkevat uusissa vaatteissa, siiryn kadun reunaan, että koko komeus mahtuu purjehtimaan ohi.
Eriarvoisuus on sairaus, jota itse ei huomaa. Jos tämä buumi jatkuu, olemme kohta kielivähemmistönä naapurin rajojen sisäpuolella. Oikea työ pitää meidät kuitenkin paikallaan, kun tuotteesta ei ole luopunut. Heinäpouta sai yrittäjät täyttämään ladon kuivilla heinillä. Nato vaihtoehtona niille, jotka eivät tarvitse tehdä oikeata työtä.
Söin raudanpuutokseen hautausmata vuosia sitten. Nyt aloitin uudelleen lääkkeillä aikaansaadun puutostilan hoitamisen kotimaisella hautausmaavalmisteella. Se loppui ja tanskalainen tuli tilalle. Muukalaisten hautausmaavaraus odottaa lapsuuskodin uimarannassa. Eroottinen hautausmaa muistuttaa ihmisten ymmärtämisen vaikeudesta. "Mikä sinä luulet olevasi?"
- Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtää ymmärtämisen väärin ja tunkee liian liki. Olkoot kukkapenkissä elävät muistot.
1942: Anne Frankin perhe piiloutui natseilta ullakolle Amsterdamissa.
Viisaaksi tulee elämällä viisaasti! Kenenkä viisaudesta oli kyse, kun piti piiloutua? Perheen isä vain selvisi elossa. Samaa kysyn altavastaajana YYE:n edessä. Olen odottanut jo 14 vuotta, että edes tuomarin virkaa käyttävä tekisi viisaita päätöksiä. Joukossa tyhmyys ja ilkeys ovat tiivistyneet. Se on alistamista, vallanhalua, jos on terveeksi todettu. Muistinsa menettäneille se on tullut sairaudeksi, eikä perässä hiihtäjät halua tunnustaa tosiasioita, onhan heidän omasta edusta kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti