|
|
Puolustusvoimain komentajan päiväkäsky 31.7.2014
Viisivuotinen
toimikauteni puolustusvoimain komentajana päättyy tänään. Siirtyessäni
reserviin päättyy samalla 44 vuoden pituinen palvelukseni
puolustusvoimissa. Luovutan 1. elokuuta 2014 puolustusvoimien
komentajuuden kenraali Jarmo Lindbergille, ja tiedän jättäväni sen
hyviin käsiin.
Kiitän puolustusvoimien henkilöstöä erittäin hyvästä palveluksesta ja
työstä kaikkien näiden vuosien aikana. Kiitän reserviläisiä ja
varusmiehiä arvokkaasta panoksesta Suomen sotilaallisen puolustuksen
hyväksi. Niin ikään kiitän puolustusvoimien yhteistyötahoja
kokonaismaanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden alueella. Kaikkien
työtä tarvitaan.
Työni painopiste viime vuosina on ollut puolustusvoimauudistuksessa.
Sen edetessä ja tilanteiden muuttuessa on koko ajan vahvistunut käsitys
siitä, kuinka välttämätön uudistus on puolustusvoimien tulevaisuuden
kannalta pitkällä tähtäyksellä. Kiitän uudistuksen suunnittelussa,
valmistelussa ja toteutuksessa työskennelleitä erittäin hyvästä työstä.
Tämä kaikki on ollut mahdollista henkilöstömme muutos- ja
uudistumisvalmiuden ansiosta. Henkilöstön kykyä uudistua tarvitaan, ja
se on kehittyvän organisaation merkki. Uudistus koskee suoraan tai
välillisesti puolustusvoimien koko henkilöstöä. Kiitän kaikkia siitä,
että puolustusvoimien tehtävät on kyetty täyttämään samanaikaisesti, kun
uudistus on vaatinut valtavasti työtä ja huomiotamme.
Ihmisillä on taipumus helposti nähdä tulevaisuus lähimenneisyyden
suorana jatkumona, ja kulloinkin vallitsevaa tilannetta pidetään usein
kovinkin pitkäaikaisena ja pysyvänä. Kuitenkin Euroopan
turvallisuustilanteen kehitys viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan
aikana ja varsinkin aivan viime aikoina osoittaa, että tulevaisuus on
täynnä muutoksia, jotka ovat vaikeasti ennakoitavia, yllättäviä ja usein
odotustemme vastaisia. Tätä taustaa vasten Suomen linja on ollut oikea,
kun puolustusvoimien päätehtävänä on säilynyt kotimaan puolustus ja kun
sotilaallisesta puolustuskyvystä on tähän asti huolehdittu.
Toivottavasti myös lähivuosina kyetään tekemään viisaita päätöksiä,
joilla turvataan puolustusvoimille välttämätön rahoitus materiaalisen
puolustuskyvyn ylläpitämiseksi.
Sotiemme veteraaneja on keskuudessamme noin 30 tuhatta. Yhteiskunnan
velvollisuus on huolehtia heistä järjestämällä heille tarpeellista
tukea. Mutta me kaikki voimme myös kansalaisina tehdä työtä veteraanien
hyväksi arvostuksen osoituksena veteraanisukupolvelle heidän ansioistaan
Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä.
Kenraali Ari Puheloinen
- En siedä yhtään sinun pensselijuttuja. Yhtään. Kekäläisen kesäduunin avustaja nainen.
Tuhannelta on kysytty, mitä minä haluan kuulla. Jotakin sentään jäi jäljelle.
Näyttelijä Elsa Saisio lukee Raamattua, Johanneksen evankeliumin 19. ja 20. luvusta. (Joh. 19:38- Joh. 20:31)
Naisen heinäkuun aamuhartaus: Raamatun naisia
Rukoushetkessä viikon alkaessa puhuu pastori Jaana Räntilä, Helsinki.
Hartauden musiikki: "Onnin kehtolaulu", Markus Asunta (puuhuilu), Miika Asunta (kontrabasso)
Virsitutkija
Suvi-Päivi Koski, Helsinki.Virsi 451: säkeistöt 1,2,4,5. Virsi alkaa: "
Sinulle kiitos, isä lahjastasi." Jakaranda-yhtye, johtajana Pekka
Nyman.
Hakemaani tekstiä ei löytynyt 18.2.2015, jolloin tuli tieto nuoren Juha Sipilän pojan kuolemasta.
Aamuhartaus to 06.11.2014
Mari Leppänen, Pastori, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Helsinki
Yksinäisyys
Maisema on pimeä. Katuvalot häikäisevät ja märkä asfaltti kiiltelee
valossa. Aamussa kulkee tummia hahmoja. Siellä täällä maassa on vielä
keltaisia lehtiä. Kaiken elämän kiireen keskellä, kaiken hyvän keskellä,
pimeän maiseman valo osuu johonkin sisälle. Tekee mieli suojautua,
mutta valo paljastaa yksinäisyyteni. Sen kohdan, jota en haluaisi nähdä,
tuntea. Se on jonkinlainen musta möykky rinnassa, surua, jonka sisällä
on kaikki hylkäämiset, hylkäämisten synnyttämä kipu ja yksinäisyyden
haju.
Samassa pieni poikani mottaa minua kylkeen, juuri siihen kohtaan, jossa yksinäisyys asuu ja hihkaisee: ”Keltainen auto”.
Näin meillä päin lapset tekevät. Ovat tehneet jo pitkään (aina silloin kun keltaisen auton näkevät).
Jotakin surusta murtuu, kun pienen pojan käsi osuu, rakkaus koskettaa.
…
Yksinäisyys tappaa ihmisiä, niin kuin köyhyys tai nälkä.
Tässä maassa ja maailmassa on ihan liian paljon niitä, joilla ei ole ketään, ei mitään.
Tässä maassa on liian paljon mummoja, jotka katsovat ikkunasta ulos
maailmaan, niin kuin näytelmää, katsomosta. Ihmisiä, joille omasta
kodista on tullut vankila ja ovisilmästä pieni ikkuna lähellä olevien
ihmisten kaukaiseen todellisuuteen. Ihmisiä, joilla ei ole ketään, jolla
olisi aikaa.
Mutta tässä maassa on myös liian paljon niitä, jotka elävät täyttä
elämää monien läheisten keskellä, ja silti kokevat etteivät tule
nähdyksi. Elämän täyteyden sisällä on tyhjää, josta ei saa oikein
itsekään otetta. Tyhjää, jonka saa täytettyä tekemisellä.
Ja sitten on meitä, jotka kyllä nähdään, mutta joita ei kuitenkaan
haluta nähdä, vaan väärien mielipiteiden tai erilaisuuden vuoksi
määritellään ulkopuolisiksi omissa yhteisöissämme.
Yksinäisyys taitaa olla ihmisen osa ja silti jokainen meistä haluaa
tulla nähdyksi, jokainen haluaa kuulua johonkin ja jokainen kaipaa
toisen ihmisen kosketusta.
…
Erillisyyden kokemus ja yksinäisyys eivät tietenkään ole vain huonoja
asioita. Se, että osaa olla itsensä kanssa on yksi elämän perusjuttuja.
Moni meistä kaipaa ja etsii yksinäisyyttä, kehon ja mielen sisäistä
hiljaisuutta, sielun levollisuutta ja rauhaa.
Elämässä on monia kysymyksiä ja tilanteita, joiden edessä ihminen on
yksin. Joskus käy niin, että elämä vain pysäyttää lupaa kysymättä.
Joutuu tilanteeseen, johon ei ole osannut mitenkään varautua, saati
valmistautua. Ne ihmiset, joiden luulit olevan aina lähellä, ehkä
etääntyvät tai vaikenevat. ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit”,
kysyy myös ihminen. On katsottava sisäänpäin ja on kestettävä ne kaikki
kysymykset. Myös ne, joita ei voi jakaa.
”Oletko unohtanut minut?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni (ja sydäntäni jäytää tuska?)
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle,
Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo”, pyysi psalmilaulaja jo tuhansia vuosia sitten. (PS 13:2-4)
…
Olen saatellut pienen pojan perille. Ulkona tihkuu vettä. Pimeässä
maisemassa ei näe kauas, mutta maailman äänet kuuluvat kuitenkin hyvin:
autojen ja ihmisten liike. Jos malttaa kuunnella tarkkaan, hiljaisina
kuuluvat myös luonnon äänet.
Sadepisarat tuntuvat kylmiltä poskilla. Siinä hetkessä oma pienuus
jotenkin hyvällä tavalla riipaisee; minulla on vain tämä kohtani tässä
iankaikkisuudessa.
Huomaan, että kaipaan hengityskohtia, jossa on erilainen rytmi.
Onko kaipuun taustalla ihmisen yksinäisyys tässä kaikkeudessa vai
yksinäisyys Jumalan edessä? Onko se sellaista sisäistä yksinäisyyttä,
joka tuntuu kyllä pahalta, mutta on lopulta myös hyvää?
Tämä taitaa olla se ihmisen kaikkein yksinäisin matka. Matka, jossa niin
mielellään tukeutuisi toisiin, liittyisi seuraan, uskoisi niin kuin
joku vahva vierestä sanoo?
Mutta ihmisen matka Jumalan luo on yksinäinen ja kahdenkeskinen matka.
Samalla kun koko kristikansa rukoilee maailman puolesta ja äiti lapsensa
puolesta, on ihminen Jumalansa kanssa kaksin.
…
Yksinäisyyttä vastassa on yhteys. Lupaus siitä, että Jumala näkee. Näkee
ja tuntee perimmäisen yksinäisyyden ja ikävän, jakaa sen ja muuttaa
maiseman. Kaikkein yksinäisimmällä matkalla et olekaan yksin;
Jumalanvaltakunta murtaa ihmisten ja aikojen rajat.
Jeesus kuoli ristillä koko sinun elämäsi puolesta. Saat uskoa kaikki
syntisi anteeksi. Uskoa ja luottaa, että Jumala on puolellasi.
Anteeksianto parantaa suhteita läheisiin. Katso armollisesti myös
itseäsi.
Meidän ei tarvitse elää omin voimin. Ihminen on luotu yhteyteen, Jumalan yhteyteen ja ihmisten yhteyteen.
…
Kirkko on perimmältään olemassa sitä varten, ettei ihmisen tarvitse olla yksin maan päällä ja taivaan alla.
Tulevana sunnuntaina valitaan seurakuntiin uudet päättäjät. Heidän varaansa uskotaan paljon.
Nämä ihmiset tekevät päätöksiä myös siitä, miten voisimme vähentää
yksinäisyyttä. He tekevät tekoja sen puolesta, että meidän olisi parempi
elää. He luovat mahdollisuuksia sille, että voisimme pysähtyä tai
saisimme apua hätään. He mahdollistavat meille hengityskohtia, joissa
Jumala on erityisellä tavalla läsnä.
Nämä ihmiset tuovat osaltaan Jumalan todellisuutta tähän maailmaan.
Jumala ei unohda ihmistä. Hän antaa kirkolle mahdollisuuden uudistua ja
myös heitä, jotka tekevät tätä muutosta. Jumala kutsuu seuraansa ja
antaa rohkeuden uuteen päivään sinulle, minulle, kirkolle.
Rukoilemme:
Auta muistamaan, että ”sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.”
Ps. 139: 7: 12
Virsi: 318
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti