Käpytikkametsän joulu

"Entiset lapset esiintyvät livenä" lupaa tämän vuoden joulukalenteri positiivisesti. Isä taantui juhlapyhinä sota-aikaan. En saanut häneen puheyhteyttä, yritinpä miten tahansa. Joulukorttien kirjoittamiseen hän vielä  osallistui, sitten tuli hiljaisuus. 
Niistäkin oli selvittävä joulusta 1990 jouluun 2000. 

Äiti haettiin laitoksesta kotiin. Laitokseen jääneet vanhukset muistuttivat sängyn vahtina. Jos et nyt tule takaisin, sinun sänkysi annettaan toiselle tulijalle. Ikävöikö äiti takaisin, kun joulun jälkeen hän alkoi painostaa minua lähtemään pois? Käytiin keskustelu, että äidin pitää allekirjoittaa hakemuksensa itse. Minussa ei ollut voimaa sinetöidä äidin viimeisiä vuosia laitoksessa. Halvaantunut käsi ei enää tottelisi harjoittelusta huolimatta. Pitäisi olla pitkä paperi, että allekirjoitus mahtuisi kokonaan. Lupasin hankkia kokonaisen paperirullan.
- Sellainen oli sotajoulu, huokasi isä joulun jälkeen palatessaan pitkältä matkalta. Joulu 1991 oli heidän viimeinen yhteinen joulunsa. Elin omaa ensimmäistä jouluani, Holoppalan mummo kuoli 1941. Tätä joulua äiti muisteli laulamaalla "joka aamu on armo uus","pois pässi karsinan laidalta".

"Villiä melskettä, helinää helskettä pienten tiukujen, on korvia tassuja pulleita massuja häntiä vilisten." Joulun odotuksessa on suuren juhlan tuntua lapsille ja lapsenmielisille. 
Suomi siirtyi digi-aikaan. Yhteydet olivat puutteelliset. Digi-TV- laatikko saa toimia oman joulukalenterini taustana, olihan jonkun aikaa teeveeruutu pimeänä. 
Viestintävirasto lähettää viimeisen TV-lupamaksun vuoden loppuun. Kiittää 85 vuodesta, joiden aikana on kerätty erilaisia lupia radio- ja teeveelähetyksistä. 
Vuoden 2013 alusta tapahtuu uusi verollepano poliittisella päätöksellä. Kaikkien ihmisten on maksettava YLE-veroa. On palattu alkuun. Tapahtui n. 2000 vuotta sitten, kaikkien oli lähdettävä verollepantaviksi. Hyvä niin, aloitetaan alusta luukkujen avaaminen.