Eilen oli huippuhyvä päivä. Viimeinen mopoautokyyti asemalta lumisateessa. Tie oli auraamatta ja risteyksessä tie hävisi kokonaan. Olisiko ollut syvä oja, jos olisimme pudonneet tieltä pois?. Olisi, vahvistaa tytön isä. Juhlan jälkeen otetaan auto kyditsemään takaisin asemalle. Z-juna on ajassa. Istun pienen tytön viereen. Hän esittelee piirustuslevyä. Kuvia voi painaa tai piirtää levylle. Sitten kammesta kääntämällä levy puhdistuu. 3-vuotias jaksaa toistaa aina uudelleen. On tosi ihana tyttö ja tytön äiti.
Hissillä alas kainalosauvojakäyttävän naisen ja kahden miehen kanssa.
- Joko kaikki on kyydissä? kysyn ja painan nappia. Miksi kysyin? Siksi, kun minua on opetettu, ettei niin nopeasti saa painaa ja hyvä ettei tullut turpiin. Miehet vetävät suuria matkalaukkujaan hissille.
- Rouva, tilattiin jo hissi valmiiksi. Kiitän ja sitten valitaan taas, mihin olemme menossa, tunneli, 1 vai asema. Tiesin mihin minä olin menossa, miehet olisivat palanneet ykköseen. Hekin olivat tulossa parkkialueelle ja jäivät odottamaan noutajaa.
Kuva kalenterissa on lapsuudesta lumisine kuusineen, umpihanki eikä hiirenhyppyä lumessa. Tämän päivän ja yön kulkijat ovat eksyksissä. En ole tien vanki, vapaa on ollut vain umpihanki. Oli turha odottaa aura-autoa tekemään tietä suoraksi. Tienteko-ohje on kotisivun sisällysluettelossa Verkkokirjoittajan talossa.
Vihtaniemi vaihtui Lauttasaaren Vattuniemeen.
Vertaisohjaaja"Tie tehkää suoraksi, te laaksot, notkot nouskaa,
te vuoret vaipukaatte tasaisiks' sileiksi."
* * *
ATK-taidot
Tietoyhteiskunta kaikille
Päivitetty 17.12.2012 Jyväskylässä päivä ei enää lyhenny illasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti