Lähteminen kannattaa aina, kun tietää miksi lähtee. Matkapappi ja noutamansa vanha rouva tulivat samaan aikaan kuin minä. Valoisa srk-sali ja kourallinen ihmisiä paikalla. Olipa taas riemullista kuulla saksaa pitkästä aikaa.
Palaan Suomi-neidon 40 -vuotisaikaan. Suhtautuminen saksalaisiin yhteyksiin oli toinen kuin tänä päivänä. Sodasta oli vasta 20 vuotta.
Puhuttiin saksalaisesta jouluperinteestä. Kahvipöydässä ajattelin, että perinteet kuusineen olivat samat tiettömän taipaleen takana. Käytiin joulukirkossa eikä 7 km:n jäämatka ollut sen enempää este kuin talvikelissä matkapapille tulla Helsingistä ja kyyditä meidät kotiovelle tuulessa ja tuiskussa navigaattorin antamien ohjeiden mukaan. Ennen lähtöä tuntemani ahdistus oli poissa jo menomatkalla. Pappi teki tilaa sovitellen suuren lumilapion takakontiin. Kaikkeen on varauduttava talvitiellä.
Ajoradat ovat käyneet ahtaaksi keskustassa heti 1. Antti-myrskyn jälkeen. Odotettavissa on vanha, kunnon talvi kuin kuvan muistutus jouluista maalla.
Seitsemäs taivas ja Kruppin metallidynastian tragedia pitävät hereillä yli puolen yön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti