lauantai 20. elokuuta 2011

Tiimityötä tulevaisuuden hyväksi & lisäys 29.8.2011


Kokemus on ollut ankara opettaja. Se on pitänyt kokeet ennen ensimmäistä oppituntia. Suomi-neito on vallanvaihdoksen edessä. Moni havittelee Presidentin linnan, Mäntyniemen ja Kultarannan isännyyttä tai emännyyttä. Onpa joku ehdokas minulle ennennäkemätön valinta. Onhan sellaisesta tehty teevee-esitys. Naisen kanssa kuitenkin pitää perijä hankkia. Ruotsissa eletään odotustunnelmissa. On ja ei kruunupäillä omat ongelmansa. Meidän ongelmat ovat eri maata mutta samaa ihmisten sukua.

6.2.2000 en tiennyt tiimityöstä valitun hyväksi mitään. Isäkin vielä ehti äänestää sairaalan sängyssä. Käytin oman ilmaisen äänen tietäen, että vallanvaihto tapahtuu tässä ja nyt. Isä kuolee, naispresidentti jatkaa. Neljääs ukkaasi velvoittaa kunnioittamista ja tottelemista. Ylin johto kunnioittaa läsnäolollaan jopa Jumalaa tai vain jumalanpalvelusta julkisesti. On unohdettu kumota vanhantunut asetus, onhan meillä uusi markkinavoimien epäjumala.

Katson tämän videon aina uudelleen ajatellen, kuinka taustatyötä tehdään. Äänestäjänä en tarvitse korostaa omaa arvoani. Se on yhden ilmaisen äänen arvoinen muiden äänten joukossa. Ääntenkalastelupaikat kierrän kaukaa, siellä on kyse rahastamisesta. Osallistumisesta vaalikeskusteluun sain kiitokset tiimiltä hopealle jääneen allekirjoituksella. Siinä on painoarvoa enemmän kuin maksettavaksi lähetetyissä arvoissa. Mielenterveysseura otti pisteet itselleen. Huh, huh ja vielä kerran huhhuh. Minä en jaksa.
Fanitus on aika kova juttu, se kantaa siivin voimallisin läpi ilmojen häikäiseväin. Tuhat aurinkokuntaa kiersin joka ainoan tähden näin.

Palaan luottavaisesti myöhempään aikaan ja kerron, mitä ajatuksia videon tiimityö minussa herättää. Iloitsen onnistumisesta siirtää video juuri tähän ajankohtaan, kun tietokoneyhteydet pätkii ja koneita rekisteritietoineen löytyy ojista ja likaviemäreistä. Sillä koneella en halua tulla nähdyksi, olenhan Verkkokirjoittajan talossa Munkkiklubilla. Tutkin Vysotskin kieltä ja käyn kiertueella Vitas'in kanssa. Kielellä ja kielellä on suuri ero, vaikka kumpikaan taiteilija ei käytä kapulakieltä. Toinen ottaa kantaa lauluissaan yhteiskunnan epäkohtiin, toinen laulaa rakkaudesta. Tunteena sama kielellä kuin kielellä. 
Meillä rakkaus on ruma sana. Se on kirjain kirjaimelta heitetty siihen kaikkien huulilla pyörivään paikkaan. Kiinaksi kaunis; Wo Ai Ni Men. Yhtään kirjainta en vaihtaisi ärrään enkä koohon.
Tuuspellon piilipuussa harakat opettivat venäjää krah, rah-rah-rah-maninov. Piilipuu on kaadettu ja tilalle on tullut Latvian satakieli.  Mummon orava näyttäytyy joskus kerrostalon pihassa ja unessa.


Ei kommentteja: