Hermoromahdus

Amicus nature

Sata ritariperhosen toukkaa -

vain yksi ritariperhonen.

Se on saatanallista, sanoi hän.

Sata ritariperhosen toukkaa -

ja yhdeksänkymmentäyhdeksän 

loispistiäistä,

vihonviimeistä hyönteismoukkaa,

raatokärpäsmäistä -

vain yksi ritariperhonen!

Ja maisteri pisti sen.  Lauri Viita

Palaan ajassa alkuun. Vitas tulee esiintymään velmuillen katseellaan. Mikä on laulun sisältö? Sanoilla ei muuten ole väliä, mutta ymmärtävätkö kielitaitoiset ilmeet ja sanat samaksi asiaksi vai ovatko ne ristiriidassa. Sanojen kaksoismerkityskin tekee hulluksi. Kukaan ei koskaan saanut tietää, mitä oppikouluvuodet minulle aiheuttivat. Podin hermoromahdusta ilman sairaalajaksoa ja avohoitoa. Alkoi kirjeenvaihto saksaksi. Luin kirjeet uudelleen ja aikajärjestyksessä odottavat koko sairauskertomukseni käsittelyä. Bergman meni vapaaehtoisesti mielisairaalaan. Itse hän sitä kuvasi. Ulkonaisesti tyynenä lääkehuuruissa, mutta sisältä riekaleina. 

- Ei, näin hän ei halunnut jatkaa. Hän suuttui ja poistui maasta. 

Minulle tarjottiin vaihtoehtoja lähteä kauas pois. Minulla ei ollut voimia muuhun kuin kulkea työn perässä yhä syvemmälle pimenevässä syntisenlaulunmaassa. Ulkonaisesti tyynenä, terveenä. Sisältä revittynä riekaleiksi. Kaukana kaikesta olivat ääriolosuhteet olemassa. En tuonut lisää ongelmia enkä ratkaissut entisiä. Minulle ruvettiin kasaamaan toisten ongelmia. Hermoromahdus sai jatkoa. Sitä on kestänyt nämä eletyt vuodet. Vaikenemista 50 -vuotiaaksi. Syyttämistä loput 20 vuotta. Hermoromahdusta koko elämä.  En palaa rikospaikoille, kun siellä olen saanut siipeeni. Sairauskertomukseni kirjeistä voin lukea uudelleen. Mikään ei mennyt jakeluun valmiista vaihtoehdoista. 

Muistamattomina vuosina ajattelin itsesuojeluvaiston pelastaneen minut omakohtaisilta kokemuksilta maahanmuuttajana vieraassa maassa, vieraalla kielellä. Uskonto oli meillä kuitenkin sama. Siitä ei meidän olisi tarvinnut olla erimieltä. Kulttuurishokki kuitenkin, sopeutumattomuus yhteen ja ero. Näiltä minä vältyin. Onhan joku kirjoittanut kirjoja kaikista henkilökohtaiseti kokemistaan vaiheista. Nainen yksinhuoltajana, nainen ottaa eron, mies ottaa eron, ikäeron tuoma kokemus eläkeläisestä ja vielä vanhuudenhöpertelystä. Näiltä minä halusin välttyä. Sain kirjeen, ettei vastauksia viesteihini enää tule. Hoitokoti huolehtisi hänen sairausajan hoidosta, kun kotonahoito ei enää onnistunut lasten eikä järjestetyllä hoitoavulla. Näiltä minä säästyin kaukonäköisyyttäni. Sellaista elämä on.

Kaikki Vitas'in laulut tuon blogiin englanniksi tekstitettynä. Ymmärrän toki satakielen laulua tekstittämättä, mutta jos se selventäisi suomeksi ilman mandariinikiinan kielitaitoa, mitä merkitsee suurin rakkaus; Wo Ai Ni Men. Tämän pidemmälle en ole päässyt. 

PS. Toistamiseen huomaan luki-häiriöni. Harjoittelemalla valmistuin hierojaksi. Pitää käyttää molempia käsiä samanaikaisesti. Olen oikeakätinen, vasemman ottaminen mukaan aiheutti jonkinasteisen puhehäiriön. Se oli ihan vaivaksi asti, ryhdynkö änkyttämään? Verkkokirjoittaminen on myös 10 -sormijärjestelmän käyttöä. Tulee virheitä, joita pitää korjata jälkikäteen. Voisi se olla myös punkin aiheuttama neurologinen "aivotauti". Enemmän pidän sitä kuitenkin tulkkausvirheenä, kun kaikista selvistä päätöksistä pitää valittaa enkä ole oppinut oikeesti valittamaan tai kantelemaan. Välittämisestä on tullut loputonta valittamista. Kenenkä tulkkausvirheestä on kysymys? Otetaan ½ litraa kokista! Sitä on ääkkösetön konekieli.