St. Petersburg / Victory Day 2011 /Part 1
2011.05.09
Victory Day / Part 2
Kohteliaimmin siis kautta rantain on minulta tiedusteltu Vitas'in konsertista lähialueella. Nyt voin perheasiana kertoa olleeni juuri Pietarissa toritansseissa. Vitas esiintyi vanhassa puvussa, nuorten konsertissa oli uusi kiiltävä puku. Hyvin kelpasi, sillä puku, sen hinta, ja tekijä ei näissä juhlissa ollut pääasia. Otan oppia kaiken kansan juhlimisesta ilman pukukoodia ja jäykkää niskanikamaa, mikä kertoo ylemmyydestä, että on saanut kutsun linnan juhlaan.
Olemmeko edellä vai jäljessä naapurimaista juhliessamme. Olemme väliinpudonneita, kun poliiseja täytyy olla järjestystä valvomassa yhtä paljon kuin juhlijoitakin. Pienemmistä pippaloista yksin kotiin lähtenyttä tyttöä etsitään turhaan. Saattaa olla kadonnut ikiajoiksi. Koulunalku ja loppu ovatkin kaikkein kavalinta, kun lapset vaeltelevat rannoilla viinakasseineen. Mitä pitäisi tehdä, mistä pitäisi varoittaa. Pitää näyttää hyvää esimerkkiä kuinka juhlitaan.
Viimeinen valokuvakirja kertoo sisarusten parin löytymisestä. Siihen loppuu yhdessä juhliminen. Sen jälkeen olen kutsuttu ihan omiin juhliin, joihin en koskaa osannut edes kuvitella tulevani kutsutuksi. Niistä ei ole videoita, on vai juhlakutsut ja ohjelmat. Uusin ilmoitus presidenttikisaan muistuttaa olleeni Saulin kanssa samoissa pippaloissa, joissa Nord Stream esitteli simultaanitulkin välityksellä kaasuputkihanketta. Loppariksi sen toteuttamiseen värväytyi IsoPaavo. Saa nähdä juhlapuhujan ja lobbarin vaalin tulosta, kun ei voi molemmat tulla valituksi. Maan äideistä on kuitenkin kysymys. Jos ihan muilla ansioilla kuin äidin poliittisilla tulisi presidenttipari valituksi. Pidän peukkuja pystyssä ja kuuntelen tarkalla korvalla, mitä löpinöitä ja piirakan rypytyksiä media järjestää. Kansanjuhla voiton päivänä ja sotilasparaatit ovat kaksi eri tapahtumaa, kuka mitäkin pitää tärkeimpänä. Pelolla vai rakkaudella, kummalla meitä kuritetaan seuraavat 6 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti