Ilotulitusta

Vitas - 7th Element. Romania

Helppoa kun sen osaa. Mitä en ole osannut olen opetellut. Se on ollut ihan välttämättömyys. Muutenhan kirjurit kirjoittaisivat väärin ja tulkit tulkkaisivat vielä vääremmin. Käytän sanoja, joita en aikoihin ole taivutellut, sitten -sairas -sairaampi -kuollut -sanan jälkeen. Kun en kuollut, vaikka siitä suuri haloo nousikin, iloitsen tästä Vitas -videosta. Taustalla on tietokonetodennus, kuinka verenkierto vilkastuu aivoissa ja saa aikaan hallitun ilotulituksen, jos osaa katsoa. Väriterapia on tehokkaampaa rentoutusta kuin nauruterapia. Pitää pyytää kuin mustalaispoika itkun alkua hautajaisissa. (Video on poistettu, korvaan sen toisella.)

Taustatiimin työskentelystä on video, jossa ainoa nainen kirjoittaa nuotteja viivastolle. Ketjukirjeen kirjoittajat kirjoittivat käsin osuutensa ja lähettivät kirjeet eteenpäin. Projektikoulutusten loppuraportteja piti laatia tietotekniikkataitoja hyväksi käyttäen. Oli opittava verkkokirjoitustaito pystyäkseen itse tekemään lopputyönsä. Koulutusta koskeva laki rahalla mitattuna teki tyhjäksi uuden kirjoitustaidon oppimisen. Siitä Risto Ahti puhui haastattelussa. Ketään ei voi opettaa opettamalla omaishoitajaksi tai fyysikoksi. Kissan voi opettaa sisäsiistiksi vanhalla menetelmällä, mutta ihmiselle siitä tulee traumoja.

Aikuisopiskelussa on etunsa eikä ikä ole mikään miinus, jos haluan tietää enemmän. Siinä suhteessa ikä lasketaan ikälisäksi hiljaisena tietona. 

Mottoni:

• Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän muistan.
• Mitä enemmän katson, sitä enemmän näen.
• Mitä enemmän kuuntelen, sitä enemmän kuulen.

Kirjoittaminen on jäsentänyt ajatuksiani. Luin eilen "Runoista rakkaimmat" -kirjaa. On ollut minulla kauan. Erikoisesti minua viehättää jo kannen kauniit vanamot. Kääntelin ja katsoin takakantta. 

"Kannen maalaus: Helene Scherfbeck

Vanamoita,1886, öljymaalaus kankaalle 10 x 35,

yksityskokoelma, Suomi.

Kannen suunnittelu: Anna Lehtonen"

Se siitä katsomisesta tarkemmin, niin näkee enemmän. Minullakin on Scherfbeckin vanamot. Itse taiteilijan omakuvan näen painetussa silkkiliinassa tietystä kulmasta katsoessa. Jokainen katsoo taidetta omilla silmillään enkä kenellekään tulkitse, mitä minä näen  Korpilammella elämäntarinan kirjoittajakursilla painetussa silkkiliinassa. Lopputulos ei ollut sellainen, jota olin kuvitellut. Se on enemmän ja muuntuu mielialojen mukaan.

Tänä aamuna heräsin kello 4.00. Vielä kaksi tuntia, sitten nousisin ylös. Aukaisen radion yöklassisen soidessa. Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kuin: Oi, Suomi, katso, sinun päiväs koittaa. Kuuluttaja kertoo musiikin olevan 1600 -luvulta. 

Ohjelmatiedoista tarkistan: 4.34 

Barokkimusiikkia Alankomaista

säv. Kempis, Huygens, Norcombe, Hove, Eyck

(Marion Verbruggen, nokkahuilut ja The Newberry Consort)

Kaunista nokkahuiluilla. Löytyisikö kappale näillä tiedoilla toivekonsertissa soitettavaksi. Sen enempää en tiedä kuulemastani enkä haluaisi jaaritella toimittajan kanssa puhelimessa tietämättömyydestäni enkä tunteistani. En ole asiantuntija millään alalla. Meillä on asiantuntijoita varsinkin poliittisen puolensa valinneita asiassa kuin asiassa. Sillä valinnalla pääsee pitkälle eläkevirkaa odotellessa. Ihmisten puolue ja varsinkin pienen ihmisen puolesta Sasi tekee etupainotteisia esityksiä. 

Nyt on banaanikärpäsille sodanjulistus. Pyydystin niitä hedelmäpussiin ylätyssulkeisilla. Toisen joukon suljin pikariin ja avasin sen veden alla. Kaikki hukkuivat. Lopuille lähden hakemaan raidia, joka tappaa talossa ja puutarhassa. Lapin äidin kehtolaulu herättää kouluajan uinuvia muistoja. Kontion soitto ne avaa kysymällä.

- Muistatko minut?

-Muistan, leikimmehän lappalaisia valokuvassa kauan sitten. Hänelläkin oli sama kuva tallessa kuin minulla. Kaikki on järjestyksessä filminauhalla, johon ei ole katselulaitetta muilla. On vain sielunsilmät ja sielunveljet. Nyt on sama, mikä on kieli ja mikä on maa. On asioita joita ei muuksi muuta, vaikka kuinka halutaan muttaa. Suomi-neidon historia on lyhyt, mutta on aikoja, joista lapsille on valehdeltu tai vaiettu häpeätahrana kiillotetussa julkisivussa. Meillä on suljetun yhteiskunnan säännöt.