Katyusha - Kate

 

Kaunista, Kate!
Auringon aikataulu Utsjoella
5.22 - 21.00

Kelpaa mennyttä kesää, menneitä kesiä muistella. Tuleville tulkaa! Ci Ci, Wo Ai Ni Men.

Kallavesj

Lämmintä Voiton päivää veteraaneille toivottaa jokainen omista lähtökohdista. Vitas laulaa partisaaneista ja sodasta. Minun kohtaloni on kätketty Kallavesj -lauluun. Jokainen on oman elämänsä sankari.

Tämä ehto isänmaan arvon tunnustamisesta pitää suorittaa, vaikka tippa linssissä.

Starka Arvid

Starka Arvid on kadonnut jäljettömiin. Sen on korvannut sängynlaitaan kiinnitetty köysi. Meillä ei ollut käytössä apuvälineitä, olihan Arvid ollut vahva koko ikänsä. Torpparin pojasta, paimenpojaksi, 93- vuotiaana  vaihtoi maisemaa Tuonelan karjan kaitsijaksi.

- Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille.

Jatkaja oli paimentyttö, jolla on oma nimikkolaulunsa; Paimentytön sunnuntai. Hän on saanut olla sunnuntailapsi, olihan vallanvaihtumisenpäivä sunnuntai 6.2.2000. 

"Message in a Bottle"

(1999 directed by Luis Mandoki)

Pullopostia

Tänään on Arvidin päivä. Se tuo mieleen muistoja menneestä. Aamun uutiset vahvistavat näitä muistoja. Lepikon torppa ränsistyy rahan puutteesta. Kekkosen kuolemasta on 25 vuotta. Lapsuuskoti on ollut kylmillään talvet vuodesta 1979. Jätekukko kiekailee pihamaalla ja ulosotonuhalla maksattaa minulla jätemaksua. Maailmankirjat ovat sekaisin. 


En ole pystynyt keskittymään arkistojen aukaisemiseen. Kaikesta on kulunut salassapitoaika umpeen. Meneillään on valituskierros. Eilen sähköpostiviesti ilmoitti.
- Palataan alkuun.
Siltä osin on kulunut aikaa 14 vuotta. On uhattu tikulla silmään, jos vanhoja muistelen. Sen tökkäsyn nokkii vihanen kukko, joka aina tähtäsi nokkansa lapsen silmiin. Sokaistuna laulava slummien miljonääri olisi tuottavampi kerjäläinen lastenkodille kuin näkevänä. Pojat olivat kuulleet, mitä ystävällisestä kohtelusta seuraisi. He ottivat jalat alleen ja häipyivät. Niin tein minäkin. Jätin kuitenkin nykyisen olinpaikan osoitteen, johonka kirjatut laskut lähetettiin. Vieraiden miesten nimellä tulleista kirjeistä nostan suuren mekkalan, varsinkin Kelalle. Se saattaisi keksiä minulle naapurista parisuhdekumppanin. Sen jälkeen en olisi ramadania viettävä sinkku.


Hyvinvointivaltion kaatopaikan asukkailla on sama kohtalo kuin slummien monimiljoonaisilla kaatopaikoilla. Hyvinvoipa eliitti on kovin pieni pääluvun mukaan. Mutta sitä suuremman leiviskämäärän käyttäjä isännän uskoessa omaisuutensa palvelijoiden hoitoon. Itse lähti ulkomaille. Kansan opetukseksi otetut vertaukset ovat opettavaisia tänä päivänä. Oppi pitää kuitenkin ottaa kantapään kautta.

- Sinulle ei uskalla mitään puhua, kun sinä tiedät jo kaikki. Se oli murrosikäisen vastaus äidille, jonka piti olla isänäkin tarvittaessa. Oman isän käytöksen auheuttamaa häpeää pakoon olisivat tytöt lähteneet lastenkotiin. Ehtona oli.
- Jos sinä et lähde, me menemme. Ei tuota voi kukaan katsoa. Siitä alkoi isävieruukuuri. Ei isän tervehtymiseksi, vaan meidän perheen tie isättömäksi. Tästäkin on tökätty eronneena naisena ja isättöminä lapsina. Muistan kyllä, miten niitä lapsia tehdään luonnonmenetelmällä. Se oli äidinsukupolven ongelma, ettei lapsia syntyisi enempää, kuin jaksaa huolehtia. Tykinruuaksi heitä kuitenkaan ei olisi koskaan liian paljon. Olin 4 -vuotias, kun Hiroshima pommitettiin maailmankartalle.

Tänään on se päivä

In Land of Mangnolias

 

En veisaa enää itkuvirsiä enkä kaipaa Satumaahan. Tällä kertaa viivähdän hetken Mangnolian maassa. Englanninkielinen selkeä tekstitys avaa vähän lisää laulun sisältöä. Hiski Salomaasta tuntui jo savokin aika jämptiltä, kun eksyi Amerikkaan uudelle kielialueelle. Savonkielestä on sanottu, vastuu siirtyy kuulijalle. Se on hänen häpeänsä. Ja varsinkin tänä päivänä, kun meillä tulkitaan poliittisia toilailuja. Pitää olla sen tuhannen tulkkia pölöttämässä, mitä on kirjoitettu sennii seitsämässä keltaisessa lehdessä. 

Tätä minä uumoilin Munkkiklubilla, jota en toivo löytäväni miltään blogilistalta. En tule täyttämään hyvälle blogikirjoitukselle asetettuja tieteellisiä vaatimuksia. Uskontotieteet ovat oma lukunsa, mutta Raamattu on niin kuin piru sitä lukee ja sama koskee Suomen lakia. Onpa se sitten perustuslaki tai muu Suomi-neidon puhtauden turvaksi laadittu jätevesilaki. Olen muuntanut projektia ja noudatan Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia. Se toimii.

Hermoromahdus

Amicus nature

Sata ritariperhosen toukkaa -

vain yksi ritariperhonen.

Se on saatanallista, sanoi hän.

Sata ritariperhosen toukkaa -

ja yhdeksänkymmentäyhdeksän 

loispistiäistä,

vihonviimeistä hyönteismoukkaa,

raatokärpäsmäistä -

vain yksi ritariperhonen!

Ja maisteri pisti sen.  Lauri Viita

Palaan ajassa alkuun. Vitas tulee esiintymään velmuillen katseellaan. Mikä on laulun sisältö? Sanoilla ei muuten ole väliä, mutta ymmärtävätkö kielitaitoiset ilmeet ja sanat samaksi asiaksi vai ovatko ne ristiriidassa. Sanojen kaksoismerkityskin tekee hulluksi. Kukaan ei koskaan saanut tietää, mitä oppikouluvuodet minulle aiheuttivat. Podin hermoromahdusta ilman sairaalajaksoa ja avohoitoa. Alkoi kirjeenvaihto saksaksi. Luin kirjeet uudelleen ja aikajärjestyksessä odottavat koko sairauskertomukseni käsittelyä. Bergman meni vapaaehtoisesti mielisairaalaan. Itse hän sitä kuvasi. Ulkonaisesti tyynenä lääkehuuruissa, mutta sisältä riekaleina. 

- Ei, näin hän ei halunnut jatkaa. Hän suuttui ja poistui maasta. 

Minulle tarjottiin vaihtoehtoja lähteä kauas pois. Minulla ei ollut voimia muuhun kuin kulkea työn perässä yhä syvemmälle pimenevässä syntisenlaulunmaassa. Ulkonaisesti tyynenä, terveenä. Sisältä revittynä riekaleiksi. Kaukana kaikesta olivat ääriolosuhteet olemassa. En tuonut lisää ongelmia enkä ratkaissut entisiä. Minulle ruvettiin kasaamaan toisten ongelmia. Hermoromahdus sai jatkoa. Sitä on kestänyt nämä eletyt vuodet. Vaikenemista 50 -vuotiaaksi. Syyttämistä loput 20 vuotta. Hermoromahdusta koko elämä.  En palaa rikospaikoille, kun siellä olen saanut siipeeni. Sairauskertomukseni kirjeistä voin lukea uudelleen. Mikään ei mennyt jakeluun valmiista vaihtoehdoista. 

Muistamattomina vuosina ajattelin itsesuojeluvaiston pelastaneen minut omakohtaisilta kokemuksilta maahanmuuttajana vieraassa maassa, vieraalla kielellä. Uskonto oli meillä kuitenkin sama. Siitä ei meidän olisi tarvinnut olla erimieltä. Kulttuurishokki kuitenkin, sopeutumattomuus yhteen ja ero. Näiltä minä vältyin. Onhan joku kirjoittanut kirjoja kaikista henkilökohtaiseti kokemistaan vaiheista. Nainen yksinhuoltajana, nainen ottaa eron, mies ottaa eron, ikäeron tuoma kokemus eläkeläisestä ja vielä vanhuudenhöpertelystä. Näiltä minä halusin välttyä. Sain kirjeen, ettei vastauksia viesteihini enää tule. Hoitokoti huolehtisi hänen sairausajan hoidosta, kun kotonahoito ei enää onnistunut lasten eikä järjestetyllä hoitoavulla. Näiltä minä säästyin kaukonäköisyyttäni. Sellaista elämä on.

Kaikki Vitas'in laulut tuon blogiin englanniksi tekstitettynä. Ymmärrän toki satakielen laulua tekstittämättä, mutta jos se selventäisi suomeksi ilman mandariinikiinan kielitaitoa, mitä merkitsee suurin rakkaus; Wo Ai Ni Men. Tämän pidemmälle en ole päässyt. 

PS. Toistamiseen huomaan luki-häiriöni. Harjoittelemalla valmistuin hierojaksi. Pitää käyttää molempia käsiä samanaikaisesti. Olen oikeakätinen, vasemman ottaminen mukaan aiheutti jonkinasteisen puhehäiriön. Se oli ihan vaivaksi asti, ryhdynkö änkyttämään? Verkkokirjoittaminen on myös 10 -sormijärjestelmän käyttöä. Tulee virheitä, joita pitää korjata jälkikäteen. Voisi se olla myös punkin aiheuttama neurologinen "aivotauti". Enemmän pidän sitä kuitenkin tulkkausvirheenä, kun kaikista selvistä päätöksistä pitää valittaa enkä ole oppinut oikeesti valittamaan tai kantelemaan. Välittämisestä on tullut loputonta valittamista. Kenenkä tulkkausvirheestä on kysymys? Otetaan ½ litraa kokista! Sitä on ääkkösetön konekieli.

Niin kaunis on maa

Utsjoella jatkuu pimeys vielä elinkellon soidessa. Jos aikarauta ei vielä ole neljää, menen takaisin peiton alle. Muussa tapauksessa nousen ylös. Kompastun pimeässä kenkiin, nehän jäivät illalla matolle toinen eteen ja toinen taakse pyörähdyksen jälkeen. Ne olivat toiset kengät siististi vierekkäin, joihin kompastuin. Lamput kattoon ovat vielä kaupassa, ei muista päivän aikaan illan pimenemistä. Likainen sukka lattialla viestitti loppuunpalamisesta. Eihän se voi kohdata omaishoitajaa, ei ainakaan minun tapauksessa. Pitihän opetella nukkumaan sängyssä kymmenen vuoden jälkeen. Ei ollut tilaa omaan sänkyyn. Patja lattialle yöksi ja aamulla rullalle kaappiin. Masennuksen lisääntyessä ei jaksa kannatella edes korviaan saati päätänsä. On paras jäädä sänkyyn aamusta. Illalla sitten virkistyy kukkuakseen koko yön. Tämä on useimpien rytmi elää ja poliitikoilla vielä kiireempi kuin kauppamatkustajilla rajuina rakastajina. 

Kello on puoli viisi. On aika nousta, unihiekka on valunut loppuun tiimalasissa. Tänään on toiset laulut aamusta iltaan ja illasta elämän iltaan. Irene aiheuttaa tuhoa voimistuessaan. Onneksi ehdin Irenen laulun kirjoittaa muistiin rakkauslauluna. Niitä osuu kohdalle silloin tällöin. Helisevän vasken ja kilisevän kulkusen ääntä osaan jo varoa. Picatsu sai kaulaansa kissankellon, tiukuna varoittaa pikkulintuja kissan äänettömästä vaanimisesta.

Koulutusrahastoa koskeva laki ammattitutkinnosta suoritetusta stipendistä vapauttaa minut yrittämästä. Eikä yrittäminen ole ollut mistään kotoisin koko elämäni aikana. Se ei ole kerryttänyt työhistoriaa. Olen vapaa tulemaan ja menemään. Muistinsa menettäneellä komukilla on toisin. Mihinkä lähtisi tänä päivänä ruokittavaksi? Olisiko muistinmenetys puolustusmekanismi, kun menopaikoista on puute ikäihmisillä. Kauppiksen markkinatanssitkin ovat loppuneet. Tehobaarin kynnysmattokin riitti tilaksi ottaa pyörähdykset kotimatkalla, jos päässä vähän polkatti.

Päivitän lööpit, toisilla on rahat loppu, toisten on helppo hymyillä jytkyn jälkeen. Tulee joka tuutista vaalimenestyksen mukaan, mutta The Finns ei koskaan ollut edes elävissä kuvissa potin korjaaja. Vaalirahaa, puoluetukea olisi pienennetty hyvissä ajoin, jos The Finns jonakin päivänä olisi voittaja. Nyt on myöhäistä, kun vahinko on tapahtunut ja koko Suomi ryömii lutakossa tukipaketteineen. Sitä saa, mitä tilaa. Takana 70 vuotta, edessä tuntematon tulevaisuus. Siskosta tädiksi kesti hautajaisten yli. Isotätinä aika jäi lyhyeksi, mummokommuuni ei saanut kannatusta. Suku käy pieneksi, elossa yksi täti, meitä on kolme samalla oksalla, sitten lapset ja lapsenlapset. Oikeastaan tunnen huojentumista, kun vuorovaikutussuhteet ovat minimissä. Juristit ja hallinto-oikeus valvovat vastapuolen etuja, minä kysyn oikeudenmukaisuutta, en kohtuullistamista perinnön tasaamiseksi. INTRUM JUSTITIA valvoo ISOVELI-asenteella. Ei tarvitse lähteä Siperiaan opintomatkalle. Sinne Fortum piilottaa liikoja rahoja, etteivät liiketoimet herätä kysymään.

- Kuinka tässä näin kävi?

Goodbye

Elämäni elokuvasta

Est tardi ja lähtemisen vaikeus

              Nyt on paras poistua tältä areenalta.

Placido Domingo tulee elokuussa Helsinkiin. Nyt olisi mahdollisuus nähdä maestro livenä. En tee kuitenkaan mitään lähdön eteen. Ohi, aina vain ohi. Tammikuussa juhlin hänen 70 -kymppisiä teeveessä, areenalla ja youtubessa, että tiedän mitä on olla 70 v juhlakaluna. En silloin tiennyt, minkä tapahtuman varjossa vietän omia 7 -kymppisiä. 

Onnettomuudet eivät tulleet kello kaulassa kilkattaen. Mummoystävä jalka naulattuna sairaalan sängyssä. Juhlatunnelmissa vielä Utöyan saaren verilöyly ja Norjan suru. Olenko minä pahanilman lintu, siltä alkaa tuntua.

Kantapöytäillan jätän väliin. Soitan kutsujalle sen ilmoittaakseni, ettei minua tarvitse odottaa.

- Miksi et tule?

- Olen alamaissa vetämättömissä. Jos nyt potkaiset, niin saan itseni liikkeelle. Hän lupasi vastakin niin tehdä. Hyvissä ajoin olen keskustan kadulla. Tilaan pullon mietoa olutta, alkoholitonta vai lightia. Ei ole väliä, paljonko promilleja, mutta maistuu ohraselle Lapin kullalle. Sitten alkukeitto ja pala leipää. En ollut lähtenyt syömään enkä juomaan, vaan tapaamaan ystäviä Domingon laulaessa livenä Areenalla. Yllätyksenä poismuuttanut vetäjä poikkeaa meitä katsomaan. Meillä on keskenjääneitä projekteja, jotka viemme loppuun kun on sen aika.

Poikkean kauppaaan hakemaan raidia, joka tappaa talossa ja puutarhassa. Etsin sitä turhaan, mutta kukkien tarvikkeista se löytyy. Banaanikärpäset saavat tappavan suihkun kotona. Pikkukärpäset olivat hävinneet sillä aikaa. Jäljellä oli vai pussiin vangitut, ovat vielä elossa. Katson kuinka kauan ne elävät. Samaistun vahvemman rooliin myrkytysvimmassa. 

Ovatko voimasuhteet tasavertaiset kuin kaksintaisteluun osallistujilla? Pyssyt tarkistetaan, välimatka mitataan ja pam. Taistelu on ratkennut. Tämä on minun mallini ratkaista asioita. Suomi-neito on pakotettu säätämään lait vahvemman voitoksi. Siihen perustui puheet HYVINVOINTIVALTIOsta. Ja mihinkä se hupeni vaalien jälkeen? Jäljellä on hyvinvoivien elintaso ja HYVINVOINTIVALTIOn kaatopaikka. On ja ei kaksintaistelu kahden kerroksen väen välillä. Meille ei vain anneta aseita puolustautua. On tyydyttävä siihen, mitä ministerit sanovat. On sellaiset pelisäännöt.

Kutsu 10 -vuotisjuhlaan huipentuu ansioituneiden toimijoiden palkitsemiseen.

- Olisit pysynyt yhdistyksessä maksavana jäsenenä, niin olisit saanut pinssin omaishoitajana tehdystä työstä.

Se ei ollut minun motiivini tulla palkituksi.

- Kuoltua tulee havuseppele haudalle sotaan osallistumisesta.

- Ehtiihän tuon sittenkin, sanoi 93 -vuotias isäni syntyperänsä mukaan. Hänen veljensä oli menettänyt henkensä 29 -vuotiaana pyrkiessään käsityöllään elättämään itsensä. Talolliset, sijoittajat, valkoiset jokainen vuorollaan on palkitsemassa. Ensiksi itselle ja sitten "lapsille, kun loppuu".

Iloitsen anopinhampaan uudesta alusta. Alkukevät meni pölyä niellessä enkä enää toistamiseen jaksanut ajatella kesää parvekkeella. Mikä on seuraava remontin kohde, joka pienentää elintilaa entisestään. Katsoin kenkiä matolla, toinen eteen, toinen taakse. On se ollut aikamoinen pyörähdys lätti-syntyisen oopperan tahtiin, kun kengätkin putosivat jaloista.

- Sprichst du deutsch?

- Nein, ich spreche nicht, ich nur schreibe. Kaiku vastaa samoin kuin huudetaan, mutta kielillä puhumaan ei opi kuulematta puhetta. Saksa puhelimessa kuulosti Itävallan kyläpääskysen liverrykseltä. Kuultuaan kuka soittaa hän hidastaa puhetta, että minä jotakin ymmärtäisin. Siinä yksi syy oppia verkkokirjoitustaito. Valitettavasti vain 50 vuotta liin myöhään. Est tardi.

 

3. kerta toden sanoo.

Juhlat Rannalla

 

Kesäloma on pidetty.

- Oletko ollut ulkomailla, kun olet niin ruskettunut?

- En, olen ollut ulkona paljon ja uinut kirkkaissa vesissä. Minulla on kaksi evää selässä.

- Onneksi ne eivät näy.

Se on mennyttä kesää kauan sitten, kun palasin Vihtaniemelle kesälomilla. Sitten tulevat sijoittajat rannalle. Mittailevat Pinoccion nenillään matkaa uimarannasta mökkiin. Se sinulle riittää, me otamme rannan omaan käyttöön. Siitä toimituksesta maksan kulut ja sen kauemmaksi siirtyy unelma paluusta maalle. Sijoittajat viettävät vapaa-aikaansa viihteellä. Heidän suurin huvinsa on vallata meidän rannat tekaistuilla syillä. Minä varaan muukalaisille hautausmaan. Näin kirjoitukset käyvät toteen.

Eipä käy katteeks. Kesä on mennyt.

 

Kävellään sillalla edestakaisin

Kansallinen etätyöpäivä Markku Heikkisen kanssa

Aamun sanomalehtisilmäys luotaa puolueiden kutistumista pieniksi. Sehän on oikea suunta henkilökohtaisesti. Lapsuudessa syksyin keväin piti olla koulukorteerissa, kun koulumatkalla oli rospuutto. Järvi oli jäätymässä, mutta se ei tapahtunut yhdessä yössä. Keväällä oli taas sulamisen vuoro. Kaksi mantereen naapurista olivat oman puolueensa kannattajia. Toinen huusi vuoren päältä korsimoa, toinen vannoi puustainpuolueen nimiin. Mihinkä väliin lapsi asettuu kahden voiman välissä Ei kenenkään puolesta eikä ketään vastaan, olivathan he naapureiden nuoria emäntiä. Sama ikäero on meillä tänä päivänä. En kummankaan puolesta enkä kumpaakaan vastaan. Ovat jo muistinsa menettäneitä kumpikin.

Otin ja lähdin suureen maailmaan. Talollisen mielestä olin liian suureen oppinut, kun tulin vanhempieni omaishoitajaksi. Siihen ei ollut lapsettomalla naapurilla mahdollisuutta, eikä talollisen 14:sta lapsesta kenenkään tarvinnut ottaa sitä tehtävää. Jatkaja tilalle kuitenkin löytyi. Kirkonkylän osakkeen kautta laitospaikka huolehtii vanhuuden hoidosta.

Oma tieni oli yksinäinen täynnä paremmin minun asioista perilläolevien varassa. Itse tunnen tieni alusta loppuun ja valitsen löytämäni matkakaverin kertomaan kuvin ja lauluin, kuinka olen tänä aamuna kuuntelemassa valtion budjetin puolustajia ja tietoyhteiskunnan kehittämisen ja purkamisen pohtijoita. Minulle se on ihan sama. Otetaan yksi askel eteen ja hujahdetaan 1900 -luvun alkuun.

YEAT:n näyttökansiossa on lopputyö sukupolvenvaihdoksesta ja projektiraportti inhimillisten voimavarojen kehittämisestä. Saatesanat kirjoitti kuitenkin "Maailman ihanin tyttö" -kirjan nuori opettaja. Hän teki työnsä lastenkotityttöjen parissa. Me kaikki tarvitsemme hyväksynnän maailman ihanimpina ihmisinä. The Book näyttää tämän päivän kuvan kohtaamisesta kaivolla. Viimeistä tutkittua tietoa odotellessa, työrauhan takaamiseksi on kaikki yhteydet väliaikaisesti poissa käytöstä. Pitää huutaa kovaa, jos kaiku kuitenkin vastaisi. Nikolai kuuli huudon ja yhdessä esitetään samaa laulua notkein polvin nuoremmuutta. Sen voit katsoa viedeon alussa.

Joko noutaja saapuu vai onko kerrostalo tulessa? Ikkunan takana on keltaisen nosturin nokassa mies. On varmaankin tekemässä kesällä tehdyn julkisivuremontin lopputarkastusta. Otan kuvia ja näen alhaalla taloyhtiön asioista vastaavan 5 -miehisen tarkastuskomission. Miehiseen ryhmään kuuluu yksi nainen. Onko komissio miehinen vahvistettuna yhdellä naisella? Politiikassa on tärkeätä valtasuhteet. Eilen suurta tänään pientä. SAK arvostelee hallitusta sisältäpäin. Aikaisemmin keikutti venettä ulkopuolisena edunvalvojien hoitaessa pisteet SAK:n rahoilla omaan pussiin.  Kuuntelen "Puhdistuksen" kolmannen kerran ja roolitan elämäni uudelleen. Kenelle lapsuuskoti kuuluu, kuka siitä rahastaa? Puhdistus jatkuu velattomassa kunnassa suljetun yhteiskunnan säännöin.

Ilotulitusta

Vitas - 7th Element. Romania

Helppoa kun sen osaa. Mitä en ole osannut olen opetellut. Se on ollut ihan välttämättömyys. Muutenhan kirjurit kirjoittaisivat väärin ja tulkit tulkkaisivat vielä vääremmin. Käytän sanoja, joita en aikoihin ole taivutellut, sitten -sairas -sairaampi -kuollut -sanan jälkeen. Kun en kuollut, vaikka siitä suuri haloo nousikin, iloitsen tästä Vitas -videosta. Taustalla on tietokonetodennus, kuinka verenkierto vilkastuu aivoissa ja saa aikaan hallitun ilotulituksen, jos osaa katsoa. Väriterapia on tehokkaampaa rentoutusta kuin nauruterapia. Pitää pyytää kuin mustalaispoika itkun alkua hautajaisissa. (Video on poistettu, korvaan sen toisella.)

Taustatiimin työskentelystä on video, jossa ainoa nainen kirjoittaa nuotteja viivastolle. Ketjukirjeen kirjoittajat kirjoittivat käsin osuutensa ja lähettivät kirjeet eteenpäin. Projektikoulutusten loppuraportteja piti laatia tietotekniikkataitoja hyväksi käyttäen. Oli opittava verkkokirjoitustaito pystyäkseen itse tekemään lopputyönsä. Koulutusta koskeva laki rahalla mitattuna teki tyhjäksi uuden kirjoitustaidon oppimisen. Siitä Risto Ahti puhui haastattelussa. Ketään ei voi opettaa opettamalla omaishoitajaksi tai fyysikoksi. Kissan voi opettaa sisäsiistiksi vanhalla menetelmällä, mutta ihmiselle siitä tulee traumoja.

Aikuisopiskelussa on etunsa eikä ikä ole mikään miinus, jos haluan tietää enemmän. Siinä suhteessa ikä lasketaan ikälisäksi hiljaisena tietona. 

Mottoni:

• Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän muistan.
• Mitä enemmän katson, sitä enemmän näen.
• Mitä enemmän kuuntelen, sitä enemmän kuulen.

Kirjoittaminen on jäsentänyt ajatuksiani. Luin eilen "Runoista rakkaimmat" -kirjaa. On ollut minulla kauan. Erikoisesti minua viehättää jo kannen kauniit vanamot. Kääntelin ja katsoin takakantta. 

"Kannen maalaus: Helene Scherfbeck

Vanamoita,1886, öljymaalaus kankaalle 10 x 35,

yksityskokoelma, Suomi.

Kannen suunnittelu: Anna Lehtonen"

Se siitä katsomisesta tarkemmin, niin näkee enemmän. Minullakin on Scherfbeckin vanamot. Itse taiteilijan omakuvan näen painetussa silkkiliinassa tietystä kulmasta katsoessa. Jokainen katsoo taidetta omilla silmillään enkä kenellekään tulkitse, mitä minä näen  Korpilammella elämäntarinan kirjoittajakursilla painetussa silkkiliinassa. Lopputulos ei ollut sellainen, jota olin kuvitellut. Se on enemmän ja muuntuu mielialojen mukaan.

Tänä aamuna heräsin kello 4.00. Vielä kaksi tuntia, sitten nousisin ylös. Aukaisen radion yöklassisen soidessa. Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kuin: Oi, Suomi, katso, sinun päiväs koittaa. Kuuluttaja kertoo musiikin olevan 1600 -luvulta. 

Ohjelmatiedoista tarkistan: 4.34 

Barokkimusiikkia Alankomaista

säv. Kempis, Huygens, Norcombe, Hove, Eyck

(Marion Verbruggen, nokkahuilut ja The Newberry Consort)

Kaunista nokkahuiluilla. Löytyisikö kappale näillä tiedoilla toivekonsertissa soitettavaksi. Sen enempää en tiedä kuulemastani enkä haluaisi jaaritella toimittajan kanssa puhelimessa tietämättömyydestäni enkä tunteistani. En ole asiantuntija millään alalla. Meillä on asiantuntijoita varsinkin poliittisen puolensa valinneita asiassa kuin asiassa. Sillä valinnalla pääsee pitkälle eläkevirkaa odotellessa. Ihmisten puolue ja varsinkin pienen ihmisen puolesta Sasi tekee etupainotteisia esityksiä. 

Nyt on banaanikärpäsille sodanjulistus. Pyydystin niitä hedelmäpussiin ylätyssulkeisilla. Toisen joukon suljin pikariin ja avasin sen veden alla. Kaikki hukkuivat. Lopuille lähden hakemaan raidia, joka tappaa talossa ja puutarhassa. Lapin äidin kehtolaulu herättää kouluajan uinuvia muistoja. Kontion soitto ne avaa kysymällä.

- Muistatko minut?

-Muistan, leikimmehän lappalaisia valokuvassa kauan sitten. Hänelläkin oli sama kuva tallessa kuin minulla. Kaikki on järjestyksessä filminauhalla, johon ei ole katselulaitetta muilla. On vain sielunsilmät ja sielunveljet. Nyt on sama, mikä on kieli ja mikä on maa. On asioita joita ei muuksi muuta, vaikka kuinka halutaan muttaa. Suomi-neidon historia on lyhyt, mutta on aikoja, joista lapsille on valehdeltu tai vaiettu häpeätahrana kiillotetussa julkisivussa. Meillä on suljetun yhteiskunnan säännöt.

Tunnelma tiivistyy

Minua on hemmoteltu kaikilla mausteilla musiikin siivin. Oikeastaan helmenkalastajat eivät ole tuhlanneet helmiä sijoille enemmänkin ruutia harakoihin. Näistä levyistä en luovu viikko sitten lauantaina ja uusinta sunnuntaiaamuna heti luonnon äänien jälkeen. Elina Karjalaisen haastattelussa 3. kerta. Eilen ja tänä aamuna uudelleen kiemurtelen koti-ikävissäni "Kallavesj" laulun myötä. Elettyä ja koettua sana sanalta tunneäidinkielellä Matti Lehtisen laulamana. Käenpesän ylilento on selvittänyt kaipuun pesäpuuhun. Koti on paikka sydämessäni, jota kannan aina mukanani. Pesäpuu itkee, mutta pesänryöstöstä huolimatta, siellä näin päivänvalon.

Luovuttamattomia levyjä soitteli latinisti. Elvistä  ja rockia latinaksi ja Paaville lähetetty tervehdys latinaksi. Ei tullut paavibullaa vaan kiitoskirje siunauksin. Pidin latinaa kaiken kielenopiskelun perusrunkona. Mutta saksaa savoksi ja latinaa Felix onnellisen opettamana en päässyt puusta pitkälle. Kolme kertaa koko elämän aikana puhuin saksalaisen kanssa saksaksi. Olen jäänyt lankkimutinisti -asteelle sen ajan kielenopetuksella. Enemmän jäi mieleen se kengän kärjen aaltomaisena etenevä naputus kuin puhuttu saksa savoksi. Näin hän pesi kätensä oppimistuloksesta yo-kirjoituksia odotellessa. Minulle on tärkeätä nähdä ja kuulla. Tarkistaa vielä kuulemisensa katsomalla, kuinka kuullun olen ymmärtänyt. Vysotski sen lauloi punaisessa heinäkuussa. Sanoja en ymmärtänyt, mutta sisällön kuitenkin. I thank you.


Illalla huonossa valaistuksessa kuuntelin Latvian satakieltä Viron juhliessa 20 -vuotiasta uusitsenäisyyttä. Meillä miehitys jatkuu suljetun yhteiskunnan säännöillä. Niitä sääntöjä pitää noudattaa, vaikka olemme vajoamassa yhä syvemmälle. I thank you! Pitäisikö levyssä olla englanninkielinen tekstitys. Yritän siirtää videon Munkkiklubille siinä onnistumatta. Videota ei löydy. Aamulla auringon noustua Utsjoella klo 4.37 olen tietoinen. Tänään on sunnuntai. Valitukset on tehty. Rästityöt saavat odottaa huomiseen. Otan yhden lääkärin määräämän pillerin. Keitän aamukahvit, laitan voileivän, juon lasin piimää viilin korvikkeena ja lasin rypälemehua alentamaan kolesterolia. Näin yksinkertaista, voiko päivän edes ihanammin alkaa.


Poplaritanssin kautta etenen youtubeen. Löydän I thank you venäjäksi tekstitettynä "Jes". Minulla ei ole vielä venäläisiä kirjaimia koneella. Mutta tekstityksestä se löytyy. Tekstin luku- ja ääntämisharjoitukset venäjäksi jatkuvat. Näin vanhaksi on pitänyt elää, että voi kuunnella musiikkia, kenenkään kääntämättä kanavaa. Ei tarvitse olla kenellekään pakkopullana ei edes paaville. Jonakin päivänä olen saanut takaisin leipomishalun. Sekin on taidetta ihan itse leipoa pullansa. Sitten hyvin on pullat uunissa valmiissa maailmassa. 


Toistaiseksi säilytettävät paperit pinoan päällekkäin kattoon asti. Viereen teen uuden pinon, jos tarve vaatii. Tähän asti paperit on ollut levällään lattialla, vie paljon tilaa ja vaikeuttaa asioiden hoitoa. Siksi on pitänyt tutunkin aina  ilmoittaa tulostaan hyvissä ajoin, että ehdin raivata paperit uuteen piiloon vanhan piilon viereen. 
- "I thank You" vinkistä, vaikka se ei ollutkaan ohjeeksi annettu. Otin vain opikseni.

Tiimityötä tulevaisuuden hyväksi & lisäys 29.8.2011

Kokemus on ollut ankara opettaja. Se on pitänyt kokeet ennen ensimmäistä oppituntia. Suomi-neito on vallanvaihdoksen edessä. Moni havittelee Presidentin linnan, Mäntyniemen ja Kultarannan isännyyttä tai emännyyttä. Onpa joku ehdokas minulle ennennäkemätön valinta. Onhan sellaisesta tehty teevee-esitys. Naisen kanssa kuitenkin pitää perijä hankkia. Ruotsissa eletään odotustunnelmissa. On ja ei kruunupäillä omat ongelmansa. Meidän ongelmat ovat eri maata mutta samaa ihmisten sukua.

6.2.2000 en tiennyt tiimityöstä valitun hyväksi mitään. Isäkin vielä ehti äänestää sairaalan sängyssä. Käytin oman ilmaisen äänen tietäen, että vallanvaihto tapahtuu tässä ja nyt. Isä kuolee, naispresidentti jatkaa. Neljääs ukkaasi velvoittaa kunnioittamista ja tottelemista. Ylin johto kunnioittaa läsnäolollaan jopa Jumalaa tai vain jumalanpalvelusta julkisesti. On unohdettu kumota vanhantunut asetus, onhan meillä uusi markkinavoimien epäjumala.

Katson tämän videon aina uudelleen ajatellen, kuinka taustatyötä tehdään. Äänestäjänä en tarvitse korostaa omaa arvoani. Se on yhden ilmaisen äänen arvoinen muiden äänten joukossa. Ääntenkalastelupaikat kierrän kaukaa, siellä on kyse rahastamisesta. Osallistumisesta vaalikeskusteluun sain kiitokset tiimiltä hopealle jääneen allekirjoituksella. Siinä on painoarvoa enemmän kuin maksettavaksi lähetetyissä arvoissa. Mielenterveysseura otti pisteet itselleen. Huh, huh ja vielä kerran huhhuh. Minä en jaksa.
Fanitus on aika kova juttu, se kantaa siivin voimallisin läpi ilmojen häikäiseväin. Tuhat aurinkokuntaa kiersin joka ainoan tähden näin.

Palaan luottavaisesti myöhempään aikaan ja kerron, mitä ajatuksia videon tiimityö minussa herättää. Iloitsen onnistumisesta siirtää video juuri tähän ajankohtaan, kun tietokoneyhteydet pätkii ja koneita rekisteritietoineen löytyy ojista ja likaviemäreistä. Sillä koneella en halua tulla nähdyksi, olenhan Verkkokirjoittajan talossa Munkkiklubilla. Tutkin Vysotskin kieltä ja käyn kiertueella Vitas'in kanssa. Kielellä ja kielellä on suuri ero, vaikka kumpikaan taiteilija ei käytä kapulakieltä. Toinen ottaa kantaa lauluissaan yhteiskunnan epäkohtiin, toinen laulaa rakkaudesta. Tunteena sama kielellä kuin kielellä. 
Meillä rakkaus on ruma sana. Se on kirjain kirjaimelta heitetty siihen kaikkien huulilla pyörivään paikkaan. Kiinaksi kaunis; Wo Ai Ni Men. Yhtään kirjainta en vaihtaisi ärrään enkä koohon.
Tuuspellon piilipuussa harakat opettivat venäjää krah, rah-rah-rah-maninov. Piilipuu on kaadettu ja tilalle on tullut Latvian satakieli.  Mummon orava näyttäytyy joskus kerrostalon pihassa ja unessa.

Van Gogh katukahvilassa

Taivaalle syttyvät ensimmäiset tähdet. Se antaa valomerkin katukahvilassa lähteä kotiin, jos aamulla on herättävä kukonlaulun aikaan. Minulla ei ole mihinkään kiirettä, ei nukkumaan eikä aikaista herätystä. Olen omalla kottoopoestumisluvalla lähtenyt iltarimpsalle. Osaisinpa sitä käyttää useammin. 

- Millä sinä saat aikasi kulumaan, kun ei ole enää ketään hoidettavaa?

Ohitan kysymyksen olankohautuksella ja tokkopa tuo edes kysyjää kiinnostaa, kuinka selvitään uupumuksesta. Lääketieteelliset burnout-tapaukset on kirjoissa ja kansissa. Ovat tarvinneet lääkärin apua. Siitä tarjotusta avusta olen kieltäytynyt pakkohoitona, enkä vielä ole väkisin kiinniotettu. Olen kuitenkin joutunut perumaan minulle varattuja aikoja. Sieltä huonosuomikielipuoli vastaa puhelimeen ja ottaa vastaan perutukseni psykiatrisena sairaanhoitajana. Näkemättä hoitajaa kuullun perusteella meidän henkilökemiat eivät olisi kohdanneet.

Katukahvila on hyvä tarkkailupaikka omille mielikuville. Katson mitä haluan nähdä. Tai oikeastaan haistan mitä haluan. Tuoksuu hyvälle ja kukkien tuoksusta on eletty tähän päivään.

Minulla on aika silmälääkärille. Sieltä hän tulee tuoden mukanaan vastaanottonsa. Tyhjiä huoneita on julkisten yritysten joka nurkassa. Lääkäri tulee aulan läpi keinuvin askelin. Sitä oli ilo katsoa. Tiesin hänen kilpatanssiharrastuksesta. Meillä synkkasi keskustelussa ja silmälasit tulisivat aikanaan postissa.

Uotinenkin intoutui arkipäivästä. Esitti poplarissa harjanvarsi kaverina tanssinsa. Muistan sen aina, kun itse tulin herätetyksi uudessa rivitalossa tupatarkastusta varten. Sieppasin poplarin naulakosta ja päästin 5 ukkoa sisälle. Mitä he näkivät eivät noteeranneet.

- Ostatko sinä tämän asunnon?

- En osta, nämähän ovat kaupungin vuokrataloja. Haka rakentajana on mainittu monta kertaa epäselvyyksistä ja loppujen lopuksi konkurssistaa Muistoihin jäi poplaritanssi aamutuimaan.

Kottoopoestumisluvalla seurasin Vitas'ta kaikkialle. Venäjän teeveetä varten piti hänen esittää Elvistä. Elvistelyksihän se meni matkiessa. Vitas hallitsee oman tyylinsä ja se on minun mieleen. Kokonaisvaltainen liike ilman turhaa juputusta. Se oli vain kertansa, housunpuntitkin olivat liian pitkät. Kaikki nämä yhdessä tekivät Vitas'ista sätkyukon. Tämä video liittää meidät poplaritanssijat yhteen jokainen omalla versiollaan esiintymisasuna, milloin käytämme poplaria.


Nuori nainen oli muuttanut syrjäkylältä keskustaan. Lammen rannassa oli uimapaikka. Hän lähti sinne katsomaan kesäpäivänä poplari niskassa. Siinäkin on opetus. Viimeistään hissin ovella tarkastan, olenko asiallisesti pukeutunut kävelläkseni asfaltilla. Kadulla tuulee, asfaltti kiiltää eikä ole kumisaappaita jalassa. Niitä tarvitaan metsäretkillä ja joskus kaupungissa. Pitää olla viimeistä huutoa kukkineen ja marimekkoineen.

Tuttu poplari näkyy ulko-ovella. Naapuri nojaa keppiin ja yrittää pysyä pystyssä. Hän on ottamassa ovesta huoltomiehen puhelinnumeroa kynällä paperilappuun. 
- Saanko tehdä sen puolestasi?
Kynä vaihtuu minun käteen ja siinä hän kertoilee, miksi emme olleet nähneet aikoihin, vaikka olemme naapureita. Tarjoan käsikynkkää tueksi, tulemme hissiin ja omaan kerrokseen. Jatkamme vielä ovella, kuinka hän oli järjestänyt olemisensa turvapuhelimessa olevan avun varassa. Hän on toiveikas, että saisi vielä lääkäriapua tasapainohäiriöön. 
Oma tasapainoharjoitus on tuottanut tulosta. Vitas määrää tahdin eteen, taakse ja sivulle. En paljon ole uskaltanut ottaa sivuaskeleita, jouduinhan pyytämään ambulanssin ja heittoistuimen päästäkseni lääkärin vastaanotolle.


- Mikä, mikä, kuului isän kysyvä ääni. Äiti tuli käytävää pitkin rallatellen tuttua masurkkaa rollaattorin kanssa. Se olisi ollut terapeuttista tehdä rytmiharjoituksia, halvaantunut jalka mukana. Siitä käskyt aivoista olisivat voimistuneet ja kävelyyn tullut normaali rytmi. Sitten loppui verenkierto jaloista ja se oli kivuliasta menoa. Mikä on kaiken tarkoitus passivoida vai kannustaa.
- Et sinä tuota enää tarvitse. Olet jo yli-ikäinen ja koko elämän ajan tehdystä työstä ei ole mainittavaa työhistoriassa. Pitää päästä pitkälle, että uskaltaa sanoa joskus seurustelleensa satamajätkän kanssa. Kun ei muista nuoruuttaan eikä tunne kanssakulkijoita on tullut komukiksi. Hän oli opettaja, joka eläkkeellä kiersi entisten oppilaittensa kotona ruoka-aikoina. Se oli alkua tälle kehitykselle, jota vievät eteenpäin uudet komukit.

Taivaalle on syttynyt useita tähtiä, yö heittää tummuvat varjot taustalle. Katukahvilassa on työvuoro lopussa. Enää pöytien tyhjentäminen ja tuolien kasaaminen. Monena iltana oli minulla kiitollisia apulaisia. He tulivat mikä mistäkin. Kävivät pöydät järjestelmällisesti läpi ja söivät tähteet lautasilta. Ehkä survoivat taskuihinsa, että ehtisi koko alueen tarkastaa. Sitten he kumosivat tuolit pöytiä vasten. Muistan aina nuo miesten alistuneet katseet. Olen niitä kohdannut joskus myöhemminkin. Pitäisikö kadulla kerjäävällä olla jo kauppojen höyläyslaite, että voisi pyydetyn summan maksaa kortilla. Se olisi kännykkäkolehtiin verrattava maksutapaetu. Jos ei olisi rahaa, kenelläkään ei olisi velkaa. Poliitikotkaan eivät voisi pelata velkarahalla tulevien sukupolvien maksettavaksi. Teit' isäin astumaan.

Tankit tulivat

Kondiittorilla on ollut kiireitä tänä kesänä.

Tankit tulivat  20V sitten

                                                                 

Prinsessakakkua eilen

70. syntymäpäivä

Missä on ihmiset?
Toinen Mantelipuumetsikön vihreistä papukaijoista.

Unohtumaton iltapäivä

Lisäkaiuttimet

 

Odottavan aika on pitkä. Hiljaisuus ympäröi joka puolelta. Vitas huutaa kuiskaten. Miltä tuntuu olla satavuotias? Satavuotias pyytää aivan tosissaan.

- Ammu minut! Se ei voi olla vihapuhetta, kun pyytää itselleen viimeistä palvelusta. Näin uskon monen 100 -vuotiaan ilmaisevan viimeisen tahtonsa. Nuoret päättävät päivänsä omaehtoisesti. Syynä tähän on vastausten puute kysymykseen.

- Miksi?

Ruotsinkielisessä vanhainkodissa järjestettiin 100 -vuotiaalle syntymäpäiviä. Päivänsankari itse osallistui valmisteluihin leipomisessa. Kävi kampaajalla, valitsi juhlapuvun ja kertoili ruotsiksi elämästään. Juhla-aamuna sai hoitajilta helmikorvakorut. Suomeksi hän huokasi syvään.

- Saatana, kun 100 -vuotiaana pitää olla kaunis.

Näin minäkin loppuun asti nautin, mikä maailmassa kaunista on ja ihanaa. Siksi tarvitsisin lisäkaiuttimet kuullakseni korkealta ja kovaa Latvian satakieltä. Muuhun meteliin olen kyllästynyt, ulosotolla uhkailuihin ja sanojen, puheiden kaksoismerkityksiin. Se tekee minut hulluksi. Hulluksi ovat tulleet sanojatkin, kun vaativat valittamalla asioiden oikaisemista. Näinhän se pitää olla, sillä voima tulee täyteen heikkoudessa.

Lausutaan runoja kansainvälisesti, ei saunanlauteilla savolaisittain

 

Odotan vaalikiertueen alkamista palaamalla viime vaalien lopputulokseen. 6.2.2000 tapahtui minun elämässäni todellinen vallanvaihto. Presidentti tuli valituksi ilman suurempaa hässäkkää. Odotin vain lopputulosta sairaalan 10 huoneessa isäni viimeisenä eloniltana. Olin puutunut epämukavassa tuolissa istumisesta. Riitta pyytää jäämään yöksi, mutta halusin oikaista selkäni lattialle levitetyllä patjalla isän kotona. Isälle oli tuotu happipullo kouristuksia helpottamaan. Sinne kaikki jäi entiselleen. Eläköön uusi presidentti! Nukuin yön sikeästi. Kello viiden kieppeillä aamulla soi puhelin. Ystävällinen Paula ilmoitti:

- Isä on kuollut.

Näitä muistoja aina kertaan, kun presidentti on vaihtumassa tai saamassa jatkoaikaa. 2000 en ollut vielä verkkokirjoitustaitonen. Olin kuitenkin hankkinut luku- ja kirjoitustaidon aikanaan ja myös käyttänyt niitä omassa elämässä ajattelun ilmaisussa. 1991 ryhtyessäni omaishoitajaksi oli yhteinen keskustelukieli alkutekijöissään. Tilalle oli tullut ahneudenkieli ja kuolleitten sielujen metsästys. Isän kuoleman jälkeen oli vapaa lähtemään naispresidentin suojeluksessa. Luovuttaja lähti toteuttamaan itseään ja teki alamaisensa yli-ikäisiksi ja luusereiksi. Oli opittava verkkokirjoitustaito. Sen kautta voin osallistua nettikeskusteluun presidentinvaalien edellä. Jatkajan puolesta lähetettiin minulle rahapyyntö juhlia varten. Toiseksi jäänyt muisti kohteliaalla kiitoskirjeellä, jollaisia olin saanut kouluajoista lähtien vieraalla kielellä. Se sulatti sydämeni ja nyt todella toivon, että lausumalla runoja voi auttaa presidentin valinnassa.

Ihminen on taideteos ja hyvyydellä voi saada ihmeitä aikaan. Jään odottamaan Wo Ai Ni Men -korvaushoidolla ihmeitä tapahtuvaksi. Ruotsissa ollaan siirtymässä kouluissa mandariinikiinan opetukseen. Olemme jääneet jälkeen puhuessamme pakkåruotsista. Mitään hyvää ei pakolla eikä rahalla saada aikaan. Kaatopaikkakansa odottaa luku- ja kirjoitustaitoa meillä ja muualla.

Internet 13.8.2011 on mahdollisuus

Tästä uumoiltiin jo 1961, kun reenperään piti kiinnittää jotakin viisasta penkkariajelua varten.

- Jos olisi elektroniaivot, olisi menestystä.

Riemuylioppilaat ovat muistelleet tuota aikaa kokoontumalla entiselle koululle. Kunniakäynnit sen ajan rehtorin haudalla puheineen ja muistelulehdossa keskuudestamme poistuneita muistaen. Toisaalta tapaaminen oli päivitys itsekunkin kohdalla.

- Mitä heistä oli tullut oppiarvoltaan.

Vitas - Opera#2

Vitas on kulkenut edelläni kauan mustaan viittaan pukeutuneena. Vysotskin kautta hänet löysin, kun muistelin punaista heinäkuuta. Heinäkuu on minun nimikkokuukausi ensimmäisestä syntymäpäivästä lähtien v. 1941. Siitä on kulunut aikaa 70 vuotta. Hiroshiman äänet ovat saaneet kilpavarustelijat odottavalle kannalle. Berliinin muuri kohosi 50 vuotta sitten estämään itä-saksalaisten pakoa. On ollut kauhuntasapaino asevarustelussa, huumekauppaa ei hillitse mikään ja naiskaupasta tiedän sen olevan rahakasta puuhaa.

Video Vitas - Opera#2 on viimeinen noteeraus tänä päivänä. Rahoista, velkarahoista ei enää ymmärrä kukaan mitään. Nollia nollien perään lisääjät ovat itsekin muuttumassa (000001) merkityksettömiksi ykkösen edessä. On sama kuka ottaa paikkansa nollana ennen ykköstä. Näin helppoa se on. 

Tämä video on ensimmäinen tuttavuuteni laulajaan. Nuori mies harppoo pitkin askelin estraadille. Ei ollut vielä tekstitystä venäjäksi eikä kiinaksi. Se video on loppuun kulunut ja minun mahdollisuus on opetella venäjän aakkoset ja laulaa mukana.

- Ota alempaa, sanoo Kalle Kehveli Loviisalle. Loviisa laulaa o sole mio'a peitellessään Kehveliään nukkumaan. Kalle on Loviisan aviomies, Kehveleitä kumpikin. Parisuhteessa elävät kuin Viivi ja Wagner, tuo sika Viivin rinnalla.

Tänään on päiväntasaajan aika. Pieni tyttö sanoi, etteivät vanhemmat käyttäneet sellaista sanaa eikä siksi tiennyt sen merkitystä. Jonkun lapsen mielestä se oli pyykkinaru. Tällaisten tietojen varassa olen elänyt  koulumaailmassa. Loppulausunnon kirjasi allekirjoituksellaan lakiin rauhanruhtinas.

- Yrittäjänä, maatalousyrittänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittu aika kerrytä työhistoriaa. Tästä oli Venäjän presidentti huolissaan. Nuorisoa ei kiinnosta yrittäjyys eikä työnteko. Pitää päästä valtion virkaan palkattuna. Korruptiolla voi kasvattaa tulojaan miljonääriksi ja sijoittajaksi. Kuuntelen jokaisen Blogini oopperan uudelleen. Opera 2 videoversiona niin monta kertaa, kuin youtubesta niitä löytyy. Turkulaisesta heinäkuusta ei jäänyt mitään mukana kuljetettavaa. Muinaismummonpuku Turusta ei liity mitenkään turkulaiseen heinäkuuhun. 

Minua ei tarvitse toisten vyöttää:

- työstä palkaksi vanhoja vaatteita,

- anopin vanha palttoo, mahtuuko sinulle.

- vuokraemännän pettymys, kun en ottanut hänen poikansa sadevaatteita,

- kirkon linttaanastuttuja kenkiä,

- kumisaappaita talvipakkaseen työmatkalle.

Olen osannut perata hauen ennen kotitalousopetusta oppikoulussa. Osasin neuloa puikoilla jo kymmenvuotiaana. Käsityönopettajaksi vaatimuksena olla vanhapiika, vanhapiikaopettajan mielestä. Samoin sairaanhoitajaksi liian vanha, sopimaton luonne ja kaksi lasta. Olin myöhäsyntyinen ammattia ajatellessa. Vitas on kaikkea tätä ollut alusta lähtien. Hän on hyvä esimerkki lahjojen käytöstä kaikilla elämän alueilla 40 vuotta myöhemmin. Suomi on tuhlannut monta elämää. Miksi saunakansasta on tullut alastomuudesta kiinnostunut suomalainen. Vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki sukupuolten välillä.

Matkakaveri kaukaa - Opera

Familjesaken

  

St. Petersburg / Victory Day 2011 /Part 1

2011.05.09

 

Victory Day / Part 2

Kohteliaimmin  siis kautta rantain on minulta tiedusteltu Vitas'in konsertista lähialueella. Nyt voin perheasiana kertoa olleeni juuri Pietarissa toritansseissa. Vitas esiintyi vanhassa puvussa, nuorten konsertissa oli uusi kiiltävä puku. Hyvin kelpasi, sillä puku, sen hinta, ja tekijä ei näissä juhlissa ollut pääasia. Otan oppia kaiken kansan juhlimisesta ilman pukukoodia ja jäykkää niskanikamaa, mikä kertoo ylemmyydestä, että on saanut kutsun linnan juhlaan. 

Olemmeko edellä vai jäljessä naapurimaista juhliessamme. Olemme väliinpudonneita, kun poliiseja täytyy olla järjestystä valvomassa yhtä paljon kuin juhlijoitakin. Pienemmistä pippaloista yksin kotiin lähtenyttä tyttöä etsitään turhaan. Saattaa olla kadonnut ikiajoiksi. Koulunalku ja loppu ovatkin kaikkein kavalinta, kun lapset vaeltelevat rannoilla viinakasseineen. Mitä pitäisi tehdä, mistä pitäisi varoittaa. Pitää näyttää hyvää esimerkkiä kuinka juhlitaan. 

Viimeinen valokuvakirja kertoo sisarusten parin löytymisestä. Siihen loppuu yhdessä juhliminen. Sen jälkeen olen kutsuttu ihan omiin juhliin, joihin en koskaa osannut edes kuvitella tulevani kutsutuksi. Niistä ei ole videoita, on vai juhlakutsut ja ohjelmat. Uusin ilmoitus presidenttikisaan muistuttaa olleeni Saulin kanssa samoissa pippaloissa, joissa Nord Stream esitteli simultaanitulkin välityksellä kaasuputkihanketta. Loppariksi sen toteuttamiseen värväytyi IsoPaavo. Saa nähdä juhlapuhujan ja lobbarin vaalin tulosta, kun ei voi molemmat tulla valituksi. Maan äideistä on kuitenkin kysymys. Jos ihan muilla ansioilla kuin äidin poliittisilla tulisi presidenttipari valituksi.  Pidän peukkuja pystyssä ja kuuntelen tarkalla korvalla, mitä löpinöitä ja piirakan rypytyksiä media järjestää. Kansanjuhla voiton päivänä ja sotilasparaatit ovat kaksi eri tapahtumaa, kuka mitäkin pitää tärkeimpänä. Pelolla vai rakkaudella, kummalla meitä kuritetaan seuraavat 6 vuotta. 

Villa Vitas

 

Ei Luoja kiellä suurista aatoksista. Voimauttavat valokuvat saivat monen albumit soimaan. Katsottiin vain kuitenkin kuvia datatykillä tai albumeissa. Ainakin Leenassa herätti hilpeyttä nähtyään esitykseni. Villa Mairea lehden tyhjällä sivulla, jossa oli ympäröitynä mökki ja teksti. 

- Oletko nähnyt tätä mökkiä?

Pitäisi katsoa lehteä uudestaan ja kertoa tarkemmin tietoja. Historiasta tiedän sen verran, että isovanhempani aloittivat kunnan mökissä mäkitupalaisena v. 1900. Isäni syntyi v. 1906 ja kuoli v. 2000. Nämä 11 vuotta on perinnöstä riidelty, vaikka sisarukset saivat osansa jakajan käden kautta. Jakaja osoittautui kuitenkin kaksinaamaiseksi, esitti minulle yhtä paperilla vahvistettuna. Mutta esitti toista kunnan, tiekunnan ja mökkiläisten eduksi. Olen ollut kuin löyhässä hirressä, mutta nyt katson loppuun savolaisen ajatusmallin. 

Villa Vitas on viinitila etelän lämmössä. Valamo keksi tulolähteeksi viinin valmistuksen. Tohmajärvellä uskotaan mahlan voimaan. Vanhempani viljelivät maata ja hoitivat lehmiä. Kalastivat kesällä, keräsivät marjat ja sienet. Tehtiin työtä suuren perheen elättämiseksi luontaistaloudessa tiettömän taipaleen takana. Ylimääräiset perunat ja kalat vietiin naapureille, joilla ei ollut viljelymaata eivätkä kalastaneet kesällä. Oli vain kunnan alkeelliset mökit ja pirttiviljely tuotti lähes 20 lasta niissä oloissa. He jatkoivat sukua kesät talvet. Jos oli yksi viinapullo, sitä piti piilotella pöydän alla. Siitä köyhyydestä ja lapsirikkaudesta kerron nähtyäni viinikellarin ja 27 000 viinipulloa kypsymässä. Minulla on lapsuuskodista onnelliset muistot 12 -vuotiaaksi.

Samaistun kuitenkin Villa Vitas -unelmaan. Miksi minun sukupolvenvaihdos ei voisi Mansikkapaikalla toteutua. Ainakin sitä jarruttaa velaton kunta, Tuusniemi, onhan se myynyt rantansa sijoittajille. Norja on öljystä omavarainen ja kuitenkin joku sekosi ja järjesti massamurhan omilleen. Sama on tapahtunut  meillä köyhien ja talollisten välillä 1918. Nyt riittää lomakiinteistö ja huvilapläntti merkiksi ylemmyydestä. Eihän siellä kunnassa ollut omaishoitajallekaan tasavertaista keskustelukumppania. Sosiaalijohtajan isäkään ei tarvinnut hoitajaa, miksi minun piti tulla omaishoitajaksi. Siinäpä kaksi pulmaa ratkaisematta ; omaishoitaja kunnassa ja omaisuuden hoitaja, jonka perintöä jokainen havittelee. Poliisi sanoi varkauden kohteelle.

- Sinulta saakin varastaa, kun et osaa pitää huolta rahoistasi. Varas otti pankkikirjan ja nosti tilin tyhjäksi. Kuka rahoista vastasi, pankkiko vai tallettaja? Pankki oli huono talletuspaikka silloin ja vielä huonompi tänään Kataisen mielestä. Pankeilla on niukasti rahaa luotottaa yrityksiä ja elvytysvara on olematon hitaan kasvun kautena.

Puolustan meidän perinnön omistusoikeutta, saihan nainen ja maaton mies oikeuden hallita omia rahoja. Jos tämä laki on kumottu, minulle pitää siitä ilmoittaa henkilökohtaisesti eikä ulosottomiehen eikä ulkolaisen perintätoimiston kautta. 

Yhtä varmasti täsmätietona, mitä minun pitää tietää kuin kissan  kuolemasta, jota en lue lööpeistä.

Ave Maria

Kirkastussunnuntai valkenee harmaana. Sade on muotoillut Kaupungintalon puiston vihreyden uuteen uskoon. Vihreys ei enää ole läpipääsemätön seinä. Oksat erottuvat toisistaan kirjoittaen päivän tekstin taivaalle. Enkeli ilmestyy näkyviin, kun pysähdyn katsomaan runon tekstiä.

Enkeli on vihreässä asussa, pää painunut tervehdykseen meille maanmatosille, siivet levitettyinä siunaukseen. Kurottaudun katsomaan hiukan alemmaksi katon tasolta. Pitkän vihreän puvun helmassa on kultaa, syksyn ruskan sävynä. Minun enkelini kulkee edellä ja kirkastuu minulle kirkastussunnuntaina. Se on ilmestys. On hyvä, että olemme täällä.

 

Vuosia sitten Aitoon kirkastusjuhlat olivat maallinen rieha. Lehti-imoitus oli ainoa kanava siitä tiedottaa. Jo silloin tietoni Kirkastusjuhlasta ja rock-tapahtumasta olivat ristiriitaiset. Nyt sen ymmärrän. Iloitse iloitsevien kanssa. Kyllä murheetkin tulevat aikanaan valaistuneellekin.

Enkeli puistossa ilmoittaa tulevista tapahtumista. Vitas on saanut pitkän valkoisen kaulahuivin ihailijoiltaan. Pitkänä ei hyvä. Taittaa sen kahtia ja ja pujoittaa pään silmukan läpi. Sen on hänen tapansa muodikkaasti. Fanina en osallistu itse kohteen stailaamiseen. Hyvä kun ehdin itseni pyntätä juhlakuntoon. Kolmenvartin kirkko ei kutsu seurakuntalaisia näkemään esitystä. Radiojumalanpalvelus vapautta kädet tekemään hyödyllistä kuuntelemisen aikana. Se auttaa keskittymään, mutta ei samalla rokkaamaan. Vitas pitää siitä huolen ja villitsee yleisönsä, seppelöidyn fanimummon mukaanlukien.

Suureen tottunut

 

Öllin isä ei tiennyt sanoessaan, mitä vielä on tulossa hänelle ison talon vanhalle isännälle ja mitä minulle, heilläkin renkinä ja piikana palvelleiden vanhempieni tyttärelle. Siinä sanonnassa on kalvavan kateuden perintöriita ja perimä. Puupää periytyy, puujalka ei. Hänen poikansa nimi on Olli, jolla on lääkäriystävä. Isäntä itse halusi tulla huomatuksi, tilasi ajan pojan lääkäriystävältä. Ensitöikseen kierrellen, kaarrellen esitteli itsensä. Sitten lääkäri tunnistaa ja antaa identiteetin isännälle.

- Mutta sehän on ÖLLI:in ISÄ.

Kuinka riemullisesti isäntä kertoi minulle "kaikki vokaalit umlauttina" lääkäritunnistuksesta.

En sotkeutunut lillukanvarsiin lapsena juostessani käpykankaita ja muurahaisenpolkuja avojaloin. Niin kuin kerran tieni aloin. Olimme kaikki tottuneet Öllin isän puhetyyliin, mutta se herätti vain hilpeyttä ja harmitonta hauskaa. Kolille kapuamisesta ja alastulosta kuulin jonkun Öllin isän sanoneen.

- Kyllähän tässä ÄLÄMÄKKEEN männä käpyttellöö. Niin runollista kulkea takaisin alas Kolin huipulta.

Opettajaminiä oli toinen ylpeilyn aihe. Siinä tulee perimä vastaan. Öllin isän pojanpoika on autistinen. En koskaan tavannut, mutta kylällä kerrottiin. Poikaa viedään Kuopioon taksilla erityisluokkaan saamaan opetusta oppivelvollisuusikään asti. Pidin sitä henkilökohtaisena loukkauksena, kun Öllin isä tenttasi minua.

- Miksi sinusta ei tullut opettajaa? Juuri siellä naapurikunnassa, missä vierailulla sukulaisissa oli paljastunut, että opettajana on naapurin tyttö. Siellä minut yritettiin hukuttaa. Asialla oli suutari-Jussin poika ja saman oppikoulun kasvatti johtajaopettajana. Höyhenestä kasvoi viisi kanaa juoruina, mutta tästä pahoinpitelystä en tehnyt poliisiasiaa. Miesopettaja on ollut ikänsä lasten parissa, on jo eläkkellä, jos on vielä elossa. Muistoa kunnioittaen jompsin kumpsin elossa tai kuollut.

Siitä vuodesta alkoi eläke minulle karttua. Törmäsin kansakouluntarkastajan ominaisuudessa lausuntoon myöhemmin tohtorinväitöstilaisuudessa vastavättäjänä tohtoroitavalle loppuunväsyneelle, masentuneelle omaishoitajalle. Upseerina hän väitteli ja väitöskirja hyväksyttiin. Komukki on yleisnimitys jokaiselle muistinsamenettäneelle kansakoulunopettajalle, joka kiertää lentäen maasta toiseen. Hän ei enää muista, miksi hän lentää. 

Maamyyrä toteaa kolostaan kuullessaan leivosen laulavan.

- Kuinka mieletöntä on lentää ja laulaa.

Minut on lytätty julkisesti, face to face, yön tunteina soitolla "Ellin boksiin" ja lakiin kirjattuna. Uskon pienen minäni vähemmälläkin, olen tulossa aina vain pienemmäksi. Aikanaan tuli lähdetty, että voin osallistua maailmankiertueeseen Latvian satakieltä kuunnellen. Omaishoitajalle mahdollista kohota arjen yläpuolelle suureen tottuneena, kun aikaa on vain viisi viimeistä minuuttia. Toisille on siunaantunut aikaa lomailuun, ajantappamiseen ja yhtä aikaa palkkaa eläkkeestä ja työstä. Silloin on osannut laskelmoida aikansa oikein isän opastuksella.

Ota ystävääsi kädestä silloin...

kun hänen omat siipensä eivät enää kanna.

Lennetään ja lauletaan yhdessä.

Menneen maailman kuninkaalliset

Blogger touhuaa omiaan ja minä omiani.

Paremmalla onnella ensi kerran.

Posti tuo Lidl'in mainoksen, se riittää tälle päivälle.

 

Puu-ukkokokoelma ja JäteKukko

Vaahteramäen Eemil on ollut muka pahanteossa tehdessään hyvää. Niin minäkin. Äiti ei enää lennätä kiireesti liiteriin puu-ukkoja vuolemaan. Saan itse tehdä, mitä haluan. Ja tätä minä haluan aina uudelleen kuulla ja nähdä. Välillä vaaditaan antamaan vastinetta uusista rahastuskohteista. JäteKukko on omitunen kolmivarvas kukonaskelia jättäessään. Runon autiossa talossa kehräsi lukki, mutta kukaan ei vaatinut lukkia liittymään tiekimpan jätekeräykseen. Meiltä puuttuu johtaja, jonka puoleen voisi kääntyä henkitoreissaan korisevissa kunnissa kysymään. Kuuluu vain korinaa. Yritän vielä kerran.

Tämä on viimeinen Vitas ja Wo Ai Ni Men! En osaa kuvitella Suomi-neidon lähitulevaisuutta, kun en tiedä itsestänikään kuin maksamani laskut, joita INTRUM JUSTITIA ulosotossa karhuaa. Se teetättää paljon työtä; etsiä lasku, verrata tiliotteeseen ja soittaa laskun perintään lähettäneelle maksunsaajalle. Tätä isäni tarkoitti, kun tulee selvitettäviä kyselyjä. 

- Olisi hyvä, jos joku lähtisi puolesta selvittämään. Onhan meillä edunvalvojia, jotka hoitavat etujamme oman etunsa nimissä. Jopa oikeusaputoimiston apu kääntyy poikkeuksetta avunpyytäjää vastaan. Monta pahojenpäivienpuuta on pitänyt koristella toivomusruseteilla, että tuomionpäivät olisi takana ja elämä edessä syyttömänä rikosrekisterin merkinnästä huolimatta. Mitä on joutua luottotietorekisteriin jonkun maksun harhaillessa maailmalla? Kello käy ja kukko kiekuu.

Nyt vähäksi aikaa on virtaa tehdä rästitöitä. Vitas jatkaa laulamista. Tätäkään onnea en tiennyt kohtaavani ennen heinäkuuta 2011. Väärinymmärtäjät hautaan eroottiseen hautausmaahan, jota ymmärtäjä pappina sanoi kukkapenkiksi. Sitä hautausmaata ei ole siunattu kirkollisin menoin ja tokkopa tuota tarvitaan vihkiäkään käyttöönsä. Eihän punaiset mestatutkaan saaneet hautaansiunaamista, kun papilla ei ollut asenteet kohdallaan Jumalan edessä. He valitsivat puolensa valkoisten mukaan. 

Voi, pappiparat viimeisellä tuomiolla. Ei edes oikealla ryövärinä vaan vasemmalla. Siinä on oikeiston ja vasemmiston ero ja minä olen puoleni valinnut pyytäessäni siirtoa toiseen evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Siinäkin on ero, kun Porvoon sopimusta ei saksalainen kirkko ole allekirjoittanut. Maistraatti asialle ja erottamaan kirkosta muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Herra hyvästi meitä kaikkia siunatkoon. Kirkoissa käyvät enää pakosta valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksissa kunnioittamassa läsnäolollaan. Voi, parannuskokouksien uudelleen elpymistä. Eihän se minua koske, kun olen pakana avionrikkojan mielestä enkä lähtenyt parannuskokoukseen.

Blogger vahtii jo sisältöäkin. Muistuttaa ristiriitaisista muokkauksista eikä vastaa pyyntöön. Pitäsikö tutkituttaa oma pää vai virtuaalinen Isoveli?