Kaatuneitten muistopäivän aattona on lippu puolitangossa ikkunaani näkyvän talon katolla. Pitää tarkistaa kaikki 5 tankoa, onko niissäkin suruliputus. Tangot ovat tyhjät. Joku on kuollut taloyhtiössä ja hänen päiväänsä juhlistetaan.
Uusi tarkistus, kun lippu on kokotangossa. Muistaako lipunnostaja aikaisempaa käytäntöä kaatuneitten muistopäivän liputuksessa. Aloitetaan puolitangosta ja päädytään kokotankoon. Huomenna se varsinainen liputuspäivä on.
Aamun ajatus bloggerin ruumiinavauspäivänä
Se että kykenee tarkastelemaan
mennyttä elämäänsä tyytyväisyydellä,
on sama kuin eläisi kahdesti.
-Markus Valerius Martial
Konekielinen ilmoitus bloggerilta ruumiinavauspäivästä ei valaissut asiaa perusteellisesti kohteesta ja tekijästä. Bloggerko avattiin vai bloggerko avasi kaikkien blogspottien blogit. Oli se kuitenkin epämiellyttävää, kun mikään ei auennut ja tekstit kuvineen hävisivät. Samaan vireeseen ei pääse uudelleen kirjoittaessaan. Tätä epävireyttä on kestänyt vaalivalvojaisista lähtien. Pettymys on nielty, nyt jännitetään ministerivalintoja. Edunvalvojan ja kehonrakentajan ministeriys palauttaa vanhoja muistoja mieleen. Elän kohtaamiset kadulla ja koulutuspäivillä uudestaan, siis kahdesti. Sitäkö se tarkoittaa "olen vain kahdesti nuori". Olen kirjoittanut unohtaakseni, mutta vanhoja asioita "puhutaan toista ja tehdään toisin" ei se miksikään muuta. Tarvitsisin jo aivopesua, ja tuskinpa nähty, kuultu miksikään muuttuisi.
Irtopäänä avantoon joutunut ei saanut kurkkia vedenhakijaa. Ei kestänyt katsetta, vaan työnteli sivuun aikansa. Samasta syystä en voi osallistua riemuylioppilaiden muistelujuhlaan. Muutaman vuoden vanhempi mies oli hankkiutunut opettajakoulutukseen ja törmäsin häneen kyläkoulun johtajaopettajana sinä vuonna, kun kansakouluntarkastaja piti mainitsemisen arvoisena antaessaan määräyskirjan toiseksi lukuvuodeksi.
- Nyt eläke alkaa karttua. Sitäkö minä olen ajatellut alusta lähtien?
Kevät tuli senkin lukuvuoden päätteeksi. Minulle haluttiin tehdä pahaa. Juopuneiden miesten päähänpistosta minut raahattiin lammelle ja heitettiin veteen. Oli paha paikka kertoa äidille seuraavana päivänä, mistä mustelmat olivat tulleet. Surmatyöntekijä joutui vankilaan. Pahoinpitelijä/opettaja on tehnyt elämäntyönsä lasten ja nuorten parissa. Tai mistä tuota tiedän, kuinka pitkä on ollut hänen tiensä kansakoulunopettajana. Viimeisestä tuomiosta 2006 vastaa lainsäädäntö esittelijän antamassa kirjallisessa vastineessa. Sen määrää EU rahoittajana.
- Olet ehdottoman yli-ikäinen, 61/64 vuottta. Sinulla ei ole työhistoriaa. Se karttuu vain palkkatyöstä. Näillä leuhkoilla eväillä ja työtodistuksilla lähdetään Brysseliin todistamaan kunniavelkaisen maan mainetta. Meillä on samat ihmisoikeusloukkaukset kuin massamurhamaissa. Omat valitukset jäävät paperipinojen alle vuosikausiksi odottamaan lukutaidottomien päätöksiä. Ja valitus uudelle kierrokselle. Näin niiden tölväistyjen ja tuupittujen uskotaan unohtavan, mitä ovat saaneet kärsiä. Olen oppinut elämään mustelmieni kanssa sovinnossa. Radiopsykiatrini sanoo:
- Mikä meidät tekee hulluksi. Siitä kasvaa draama. Ne ovat vielä kirjoittamattomia muistoja. Ajateltu on moneen kertaan tyytyväisyydellä. Minä selvisin siitä eikä niitä oppirahoja tarvitse maksaa toista kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti