Korupoikia

 

Liputuspäivät seuraavat toisiaan. Tänään juhlistetaan eurooppalaisuutta eilen äitejä. Olen jo jonkin aikaa vieraillut Kreikan rannoilla muistaen rikasta laivanvarustaaja, joka otti ja jätti Kennedyn lesken ja pysyi uskollisena Marialleen. Teeveetarjonta meille Suomi -rouville äitienpäiväillan viihteeksi on kaksi poliisisarjaa murhineen, hyväksikäyttöineen ja muine kauheuksineen verissäpäin. Sairaala- ja poliisisarjoista ei saa viihdettä edes vääntämällä rautalankamallista. Politiikassa kuitenkin on näitä piirteitä kankikaikkosineen ja vauhdittamaan puheenjohtajavalintaa daamin kautta. Berlusconi kelpaa vain siivittäjäksi samoja aatteita edistäville kultalusikka suussa syntyneille. 

Zorba Kreikan: Wikipedia

Quotes; antaa koneen ajatella

"Meidän molempien on nälkä, koska olemme jatkuvasti johti kierroksen ruoka.

- Mikä on lempiruokasi, ukki?

- Kaikki ne, poikani. On suuri synti sanoa. Tämä on hyvä ja se on huono.

- Miksi? Emmekö voi tehdä valinnan?

- Ei tietenkään emme voi.

- Miksi ei?

- Koska ihmiset ovat nälkäisiä.

Olin hiljaa häpeä. Sydämeni ei ole koskaan päässyt, että korkeus aateliston ja myötätuntoa.

Tunsin jälleen, kuinka yksikertainen asia on onnellisuus: lasillinen viiniä, paisti kastanja, kurja vähän hiilipannu, äänen mereen.

Mikään muu. Ja kaikki tämä mitä tarvitaan on sitä mieltä, että tässä ja nyt onni yksinkertainen, niukka sydän."

Korupojalle autiolla rannalla leppilampilaisittain oppitunti kohtaamisesta oivallus käyttää jalkoja eikä aina nyrkit ojossa; onnea vaan ja turpiin. Tähän ollaan menossa Suomen juhliessa sotimalla saavutettua itsenäisyyttä, juhliin vain korupoikia ja kreikkalaista tanssia. Jäykkyys ja tönöttäminen häviää.

Siitä nälästä tuohtui isäni sotamuistoissa Hän sai paketin kotoa, jossa oli puhtaat alusvaatteet. Hän odotti ruokaa äidin paistamaa leipää ja kirnuvoita rintamalle. Oli juuri kumonnut maahan vastenmielisenä kokonaisista vehnänjyvistä keitettyä vetistä puuroa. Samaa nälkää kuvataan Leninin testamentin vankileirillä, Tuntemattomassa sotilaassa ja keskitysleirillä erikoisoloissa seisoa alasti nääntymäisillään janoon, nälkää ei enää tuntenut.

Samasta nälästä on kyse tämän päivän leipäjonoissa. Hurstin pitää siirtää ruokajakelu pois. Herättää inhoa hyväosaisten herkässä hipiässä nähdä nälkäisiä omassa yltäkylläisyydessä.

- Sinulla on ollut joskus nälkä, sanoin mummon luokse äitienpäivänä tulleelle miehelle. Tiesin heidän tulevan. Varasin ruokaa kaikille syödä yhdessä. Odotetaan ja viimein syödään jokapäiväinen leipä hiljaisuuden vallitessa.

He tulevat pauhulla sisälle perheenpään selittäessä myöhästymisen syyn.

- Kierrettiin mutkan kautta. Käytiin syömässä. Oli hirveeen hyvää ruokaa.

Miksi hän sitä kertomista piti niin tärkeänä vanhempieni luona juhlapäivänä? Lapsena hän oli joutunut näkemään nälkää. Hän puhui kuin lapsi, vaikka oli aikuinen mies, kolmen pojan isä. Tässä yksi syy katsoa kateellisena osaani ja aiheuttaa paljon eripuraa sisarusten välille. On myöhäistä odottaa muutosta, kun elämä on mennyt omissa ongelmissa pyöriessä.

Tästä on kyse saada Suomi-neito vastuuseen yhteistyökumppaneiden erilaisesta elämäntavasta. Tai sehän on rahamaailman pakkosyöttöä houkutella elämään yli varojen. Pankit ovat hätää kärsimässä ja meille lankeaa maksumiehen rooli. Se on poliittinen tahtotila järjestetty ylhäältä pelotteluin kurista ja herrannuhteesta. Onneksi en tarvitse tehdä suuria päätöksiä pelastaessani oman nahkani, vaikka suljetun yhteiskunnan säännöt ovat sitoneet käteni paketoimalla pellot ja sulkemalla rannat venepakolaisilta. Nyt on se perinnönjako ja sukupolvenvaihdoksen aika. Jokamiehen oikeus ei anna sijoittajille valtaa käyttää toisten omistamaa maata omaan bisnestoimintaan. Joka päivä opitaan uutta, mutta lainsäädäntö tulee jälkijunassa, jos sittenkään. Kenelläkään ei ole aikaa pysähtyä pomimaan marjaa maasta eikä ihailemaan luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta.