Testamentti pojalleni
Ladattu 16.5.2010
Kaatuneiden muistolle ja heidän uhrauksiaan kunnioittaen.
Kaatuneiden muistopäivä on kaikissa Suomen aluetta ja/tai suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, rauhanturvaamistehtävissä kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeenkin kuolleiden, kuten teloitettujen ja vankileireillä menehtyneiden muistoksi vietettävä päivä: puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940 toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettävän "nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä".
Kaatuneiden muistopäivä on kaikissa Suomen aluetta ja/tai suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, rauhanturvaamistehtävissä kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeenkin kuolleiden, kuten teloitettujen ja vankileireillä menehtyneiden muistoksi vietettävä päivä: puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940 toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettävän "nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä".
Kirje isältä on kellarissa sellaisten papereiden joukossa, joita ei tarvitse joka päivä. Se on vain tänään niin ajankohtainen Pietarin lähettäessä takaisin pesänjakajan taivaanportilta. Sotakirjenippu on poltettu, mutta se ei saa tehtyä tekemättömäksi, olinhan 1/8 vanhempieni kahdeksasta lapsesta. Uudelleen 1/8 aloittaessani omaishoitajana. Tämän päivän kirje on tuolta ajalta, kun kaikki tahot ryhtyivät jakamaan isän eläessä hänen elämäntyötään. Kiekossa ilmaveivaus sai pelin pysähtymään ja pelaajat katsoivat huuli pyöreänä, että maalin voi tehdä kiepauttamalla.
- Minä tulen, oli samanlainen kiepautus 1990 -luvulla sukuunkuulumattomien, kunnan virkamiesten ja ministerien mielestä. Jään varmasti historiaan kiepautuksesta, jonka juhlinta ei mennyt överiksi. Koulunlopettajaisjuhlintaa varaudutaan miehitystä lisäämällä, ettei mopo karkaa käsistä ja kaikki menee överiksi.
Tänään on virkkuukoukku kateissa. Sitä etsiessä löytyy monta kadottamaani esinettä. Ne ovat olleet yläkaapeissa, joiden tarkastelua varten pitäisi nousta tuolille. Nousinkin, mutta en kerro minkä opetuksen sain äitienpäivän edellä. Kirjeessä on isän henkilöhistorian merkittävät päivät, 12v veljen vangitseminen syntyperän tähden. Sitten Suur-Suomen valtausyritys käskystä. Kolmantena sairauden aiheuttama avuntarve ja vanhustenhoito.
- Kyllä se kuoloo, nyt isketään. Kuoli kuitenkin myöhemmin kuin Herra HiiHoo. Tästä minun pitää kirjoittaa ainakin niille, jotka luulevat tarkoitusperiensä olleen oikeutettuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti