- Pitääkö sitä aina niin tunteella suhtautua asiaan kuin asiaan?
- Pitää. Aina.
Musiikki on sanojen jatke. Tämän päivän auringon nousu jatkuu 15. päivään heinäkuuta. Mitä päivät tuovat tullessaan, sen tiedän vasta elettyäni ne. Onko mikään asia viety päätökseen? Ei hyvältä näytä. Tuppisuusta on minulla joku taikatemppu. Suljetaan koirankuono kämmenen sisään ja loksautetaan toisella kämmenellä satuttamatta. Kaikille koirille ei voi sormista tehdä tötteröä, kun on leveäleukaisia koirarotuja. Mossekin säästyy pakkoliikkeeltä. Siksi se lipaisee kielellä kämmenselkää, kun tervehdyskierros on lopuillaan.
Elän kesäaikaa kuunnellen musiikkia ylen ykköseltä. Poliittisilta uutisilta suljen korvat. Tämä blogikirjoittaminen ei ole pakkomielle. On vain ilo kirjoittaa.
vvvvvvvvv vvvvv vvvvv vvvvvvvvvvv vvvvv vv vvvvvvvvvvv vvvvvv vvvvvvv vvvv vvvvv vvvvv vvvvvvvv vvvvvvv vvvvvvv vvvvvvvvv vvv vvvvvvv vvvvvv vvvvvvv vvvvvvvvv vvvv
Pieni tyttö kirjoitti mummille onnittelukorttia. Taitavasti hän piirsi sahakuviota eripituisina sanoina. Kortti oli täynnä tekstiä ja osoiterivi oikein. Tytön äiti pyytää korttia kirjoittaakseen mummin nimen. Tyttö katsoo pitkään äitiään ja sanoo.
- Minä kirjoitin jo.
Minäkin kirjoitin, minkä kirjoitin. Uudelleen luettuna voin tekstejä zoomata eri kulmista, lähentää tai loitontaa. En etsi ana(n)lyysiä. Äikänmaikka luovutti tutkimuskohteen aiheen - "leivonen" esiintyminen kirjallisuudessa - vapaasti käytettäväksi. Lopetti opiskelun yliopistossa, perusti perheen ja otti äidinkielenopettajanviran. Onneksi otti, jotakin opetti, nyt on jo kuollut. Samoin uskonnonopettajastani tuli piispa, joka on minulle piispan esikuva. Enhän näin lukeneessa seurassa ole ollut sen jälkeen omalla nimellä läsnä.
Nimettömänä kuitenkin istuin seminaarissa opetustilanteessa. On ammatillisen esittelyn vuoro. Sanon kuka olen, mitä olin tehnyt (omaishoitajana) ja mitä teen työkseni.
- Haa, nyt nuorten naisten joukosta kuuluu kummaa kohinaa. Kaikki ovat fysioterapeutteja.
- Eihän hieronnasta tule kuin hyvä olo.
Ohjelma jatkuu taukojumppaan. Pitäisi nousta seisomaan. Jään istumaan paikalleni. Kehoitus kuuluu nousta.
- Olen niin kännissä, etten pysy pystyssä.
Siinä he ojentelevat raajojaan ja pyörittelevät päätään. Viestini meni perille, ohjaaja tulee halaamaan ja antaa ilmaiseksi kirjan itsensä liikuttamisesta. Kerrankin känniviesti meni perille.
Pitäisinkö pitkän kirjoitustauon, ettei kenenkään mieli järky minun kokemuksista. Minulle merkitsee kaikkea isovanhempieni hautakiveen kiinnitetty muistolaatta setäni nimellä. Kuoli vankileiriltä palattuaan nälkään ja sairauteen 29-vuotiaana. Oli vaatturinopin käynyt torpparinpoika. Siinä minun pohjanoteeraus pörssikurssien sahatessa ylös alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti