Jos katson jotakin kilpailua, tiedän sen päättyvän paremman voittoon. Eikä tässä kultataistossa ollut mitään hävettävää. Mopo vain karkasi käsistä ennen kotiinpääsyä rauhanajan taistelusta. Viina vie, jos on viedäkseen. Liian paljon, liian varhain. Siitä on Nykäs-Matti hyvä esimerkki. Kuulin puolustajien ja panettelijoiden puheita, milloin Matti oli putkassa lapsellisista rötöksistä, kun häntä odotettiin esille mäkikotkana. Samasta asiasta on kyse "havuja perkele" vaatimuksia selvitellessä 10 vuoden jälkeen. Tänään mestareita, huomenna vanhoja mestareita pyyntöineen.
- On hyvä, kun et näe minua juuri nyt.
Kun se toistuu tarpeeksi monta kertaa, tulee mitta täyteen enkä halua nähdä enää koskaan. Nobelisti ei halunnut pyytää presidenttiä kuninkaallisiin juhliin. Hän puolusti lapsustaan.
- Minulle järjestetään juhlat kotona.
Nopeimpana kansana voitosta Häkkiskä arveli, millähän voittoa vielä palkitaan, kun on jo kaikkea. Senkin tarinan lopun tiedämme. Nopeat syövät hitaat ja viina vie viimeiset.
Äidit, nuo toivossa väkevät, tietävät lapsensa heikkoudet ja vahvuudet. Äiti ymmärsi Mattia ja toivoi hänen hoitoonpääsyä. Maailma hoitaa kovalla kädellä ja julma jumala vielä kovemmalla. Maine ja kunnia kestää aikansa. Sitten toilailut riittävät, ketään ei enää jaksa kiinnostaa. Kauniit ja Rohkeat saavat uudet Idolinsa tai vanhat kirjoittavat käsikirjoituksen uudesta näkökulmasta.
- Mitäs minä sanoin lankeemuksen edellä käyvän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti