Bocelli's Lullabye to Elmo
Punahilkka on tullut vanhaksi. Ystävät ovat jo kuolleet. Kenelläkään ei ole aikaa käydä Punahilkkaa tervehtimässä. On muisteltava menneitä, kun on mitä muistella.
Turhuuden turhuus on kaikki tämä poliittinen lätinä. Ovat kuitenkin oppineet madaltamaan ääntä melkein kuiskaukseksi. Ennen vaaleja puhuttiin korkealta ja kovaa hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä. Vaalien jälkeen on huoli, kuinka päästään edes sille tasolle, jolla jokainen kehui kiireitään, ettei ehdi asioita hoitamaan. Rotat jättävät hukkuvan laivan.
Minulle tässä ei ole mitään uutta. Ei ole edes tasokorotusta. Pudotus luudan päältä lattialle ja kaupassa käydessä on aina uudet hinnat. Kohta pitää ottaa kriitinen piste tarkasteltavaksi.
- Kuinka paljon ostamista on vähennettävä, että eläke riittää kattamaan tärkeimmät elinkustannukset? Siihen jokapäiväiseen leipään kuuluu muutakin kuin pelkkä limppu, johon viittaa vertaus "iskee kiinni kuin sika limppuun". Luontaistaloudessa itsensä ja perheensä elättäneet vanhemmat tietävät, että se kelpaisi kaupungin herroillekin, juuri pyydetyt kalat, kotonapaistettu leipä, itsepoimitut metsämarjat ja oman peruna - ja juuresmaan valmistuva sato.
Kuntien rahanahneus toi sijoittajat rannoille. Heille luvattiin etuja alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Neljännesvuosisata on tätä etujen ristiriitaa viety läpi pakolla leuhkoin eväin "Tiekarttana Länsirannalla". Obamalla on ehdotus, joka sopisi minullekin. Jätetään lapsuuskodin uimaranta rauhaan. Meidät on saarrettu tien ja rannan väliin. Siihen en suostu enkä palaa takaisin. Jotakin tuttua tuutulaulu tuo mieleen ja hartauspuhujat sen kertaavat aina uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti