Lipputanko on tyhjä kerrostalon katolla. Vastapäätä olevaa tiiliseinää on saumattu vedenpitäväksi. Kaupungintalon puiston kolme mustarunkoista puuta heräävät vähitellen elämään. Karjalan kunnailla lehtii puu, sen tiedän iki-ihanasta Anna Mutasen laulusta. Vihtaniemellä aamu alkoi auringon nousun aikoihin lapsuuskodissa.
Koti-ikäväänikö täällä poden vai mikä minut saa etsimään youtubesta lauluja lapsuuskodista. Videokuvan venettä ei vedetty pihamaalle. Naapuri ihmetteli, miksi heidän veneensä oli noussut kuivalle rinteelle yön aikana. Vetäjä ilmoittautui aamulla, mitä nuoruus ja hulluus yhdessä oli teetättänyt yöllä. Se sama on tapahtunut minun lapsuuskodissani sijoittajien toimesta. Heillä on parempaa käyttöä uimarannallemme EU:n luvalla. Sitä lähdetään valtiovallan taholta lupaamaan eurooppalaisille tai muuten meidät hukka perii.
Minun aikani alkoi sotakesänä. Kaikki minulle kuuluvat oikeudet olen joutunut hankkimaan pidemmän kaavan mukaan. Välillä kömpimällä vedestä kuiville kuin yhdeksän henkeä omaava kissa. Kaikkea tätä maallista hyvää riittää loppuelämäni ajaksi. Vihtaniemen lapsuuskoti on pelastettu.
Ei kuitenkaan sisarusten kokoontumispaikaksi, mummokommuuniksi, siitä pitävät huolen pesänjakajat. He ovat kateellisia huomaamattaan. Toteutuu tämän päivän itsekkyys; minulle kaikki ja heti, vaikka eivät ole tarvinneet pistää tikkua ristiin asian puolesta. Meitä on joka junaan ja jäämään vielä asemallekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti