Seuraan mandariinisorsan matkassa vuoden kiertoa Japanissa. Talvi on tullut helmikuussa. Mandariinisorsat eivät ole muuttolintuja, vaan talvehtivat asuinalueellaan. Kirsikankukat ovat kevään ja kesän merkki. Mandariinisorsat ruokailevat vetisillä riisipelloilla. Koirailla on sulkasato ja naaraat etsivät pesäkolon puusta, munivat munat, hautovat poikaset. Emo peittää untuvillaan munat poistuessaan ruokailemaan läheselle lammelle. Poikaset kuoriutuvat muutaman tunnin sisällä. Kenellä onnea kahdeksan kenellä vähemmän yhden poikasen verran. Emo ei ruoki poikasia pesään, vaan ne hyppäävät alas pesäkolosta ja emo johdattaa ne lammelle ruokailemaan ja suojaan. Koiraat ovat saaneet värikkäät soidinpuvut ja menot jatkuvat oman parin kanssa vuodesta toiseen pörhistelyineen ja juomarituaalein. Yksinäinen koiras yrittää saada naaraan huomion, mutta koiras puolustaa valittuaan. Mandariinisorsat eivät ole uhanalainen laji, jos elinympäristöt säilyvät entisellään.
Minun maailmani on muuttunut niin monen muun suomalaisen maailman kanssa. Emme enää tunnista toisiamme suomalaisiksi. Jokainen vetää omaan suuntaansa. Se johtuu yksilöllisestä posttraumaattisesta stressireaktiosta sotakokemusten ja köyhyyden jälkeen. Olen tavannut harvoja isäni sotakavereita, jotka tunnistan puheista kuin mandariinisorsat värikkäästä höyhenpuvustaan. Rumat ankanpoikaset pysyvät rumina puheiltaan ja ulkomuodoltaan omassa itsenäisessä isänmaassa. He ovat enemmistönä kaikkialla. Siksi en enää hae uusia ympäristöjä. Vanha pitäisi olla kunnossa, mutta löydän itseni vieraalta foorumilta kaupungissa.
Maaseutupolitiikka on vienyt maan perikatoon. Sosiaalijohtaja kävi ihmisten kimppuun ja rouva maatalouslomittajien johtajana hämmenteli työllänsä maalla elättävien ihmisten asioita. Toivotin heille molemmille rahakkaita bisneksiä ja pitkää ikää viedä hankkeensa loppuun. Jos meidän selviämisemme olisi mandariinisorsan tasolla, ei olisi niin monta tilannetta, jotka pienentävät ja muuttavat elinympäristöämme. Siihen ei auta henkilökohtaiset idolsavut eikä rinnan ympärysmitat. Minulla on onnen ja uskollisuuden symboli värikkäässä, japanilaisessa mandariinisorsassa kirsikankukista kirsikankukkiin.
Tietoyhteiskunta sisältää monia turva-aukkoja, onhan koko tietokonemaailma ihmisten aikaansaannosta. Omistajat ja ohjelmat vanhenevat. Minä muodistan vaatteita kuin 90-vuotias Elli keväisin. Eli 40 viimeistä vuotta yksin, mutta ei ollut yksinäinen. Nuoremmat pyytävät ulvoen jättämistä yksin ja sama määrä ulvoo yksinäisyyttään. Onnea heille molemmille onnettomuuden jatkumiseksi. Sitähän riittää, kunnes kuolema heidän ongelmansa ratkaisee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti