Minä katson

Katson puuta
Katson kalliota
Katson meren aaltoja.
Mitä enemmän minä katson
kesän vihreää puuta,
halkeilevaa kalliota,
meren huokaavaa aaltoa,
sitä enemmän ne ovat
puu, kallio, aalto.
Ja sitä enemmän
ne ovat. Tommy Tabermann

Voiko kaikesta kuulemastaan sanoa. Mitä enemmän minä kuulen, sitä enemmän se on poliittista puppua. Puheet vellovat kuin Itämeren saastuneet aallot. Siitä todistaa Estonian uppoaminen. Pysyy merenpohjassa eikä ole selvinnyt lopullinen uppoamisen syy. Samoin WTC seisoi 11.9.01 aamulla pystyssä. Palomiehen tutustumispäivä tulevaan työhönsä opetti tuhonpäivänä enemmän kuin koulutus olisi kuukausissa tai vuosissa pystynyt koskaan opettamaan palomiehen työstä. Sen tiedämme, minkä opin se antoi maailmalle. Minulle "oppia ikä kaikki" on tullut vanhan kertaukseksi. Alkuräjähdyksestä oli tarkoitukseni selvitä voittajana syntyäkseni tähän maailmaan sodan aikana. Henkien taistelu jatkuu kansainvälisesti, hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan. 

Hyvät ihmiset tekevät työtä omassa elinpiirissään. Pahat kiertävät maailmalla kaupaten niin ihmisiä kuin luontoarvoja rahasta halukkaille ostajille. Orjakaupasta on meillä muistutuksena Amerikan musta väestö ja intiaanien reservaatit. Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan, se jää seuraavan hallituksen päänvaivaksi. Pesäpuun muistan aikani, meren aallon tunnen ihollani ja nojaan viimeiseksi kallioon. Kuka keksii kestävän selityksen olemassaololle tänä päivänä? Vai katsonko vain puuta, meren aaltoja ja kalliota ja tunnen selvemmin. Ne ovat.