Huutavan ääni keskellä kylää

Minulle riittää! Olen saanut tarpeekseni! Taloyhtiössä ja kunnan varastotalolla olivat sotkeutuneet säikeisiinsä perusteellisesti. Kauppassa annoin vuoron kiireiselle perhepäivähoitajalle ja kuuntelin mitä hänellä oli kerrattavaa meidän asioista. Tirskui kuin paskaharakka keikuttaen pyrstöään. Sanoin vuorollani myyjälle, mistä tässä oli kyse. Ulos päästyäni annoin kaiken sisälle patoutuneen kaikua niin suurella volyymilla huutoa, että Munk'in taulu vastasi kaikuna. En tarkoittanut purkausta yksilöidysti kenellekään, vaan koko kylä sai kuulla:
- Minulle riittää. 
Sosiaalijohtaja ilmestyi kuin tyhjästä vierelleni, olinhan hänelle tietokonevirhe. Hän oli tehnyt päätöksen maksaa minulle kotihoidontukea äidin kotona hoitamisesta. Elimme aikaa, jolloin kunnan tehtäviin kuului järjestää sosiaalipoliittisin keinoin sairaiden hoitoa. Valtiovalta antaa asetuksen omaishoidontuesta ja kunta saa tilaisuuden 1. kerran tarkistaa, olinko saanut liikaa keskeyttäessäni työni ja viipyessäni vielä syöpäsairaan isän hoitajana. Kuulen äänen vierelläni. 
- Älähän nyt! Jospa työntäisit isäsi veteraanikuntoutukseen fysikaaliseen hoitolaitokseen. 
Samalla hän melkein silitti päätä kuin koiraa silitetään. Kovemman rapsutuksen olisin tulkinnut kähminnäksi. Olin hämmästynyt, kun ääni kellossa oli muuttunut. Kysyin tutulta isolta, kiltiltä mieheltä, onko hän koskaan korottanut ääntänsä sanojensa vakuudeksi. Hän oli valtuustossa kristillisten edustajana. Ei ollut uskaltanut, kun koko ikänsä on asunut Tuusniemellä. Hän vielä lisäsi, että on mieli tehnyt monta kertaa olla oikean asian takana, mutta yksinkertainen enemmistö oli aina vaientanut terveen järjen.

Kaikkia älyttömyyksiä kritisoin oman ymmärryksen mukaan; 

• - Veteraanien havuseppele kuoltua haudalle. (En pyytänyt.)
• - Hoitojen ja kivunlievityksen lopettaminen. (Tilasin kuolintodistuksen hautaamista varten.) 
• - Ehyet avannepussit. (Jos sairaanhoitajan työ on tarpeellisen apuvälineen rikkoutumisen tähden pestä potilas kokonaan, vaihtaa vaatteet ja petivaatteet tyynyliinoja myöten, on minun arvostus kahden sairaanhoitajan työstä/vahinko mennyttä. Siltä turhalta työltä halusin välttyä kotonakin.) 
• - Potilaan makuuttaminen alasti keinokuitulakanan alla vaipan tulviessa yli. 
• (Sodassa simputtivat ukot, nyt simputtavat akat.) 

Listaa voisin jatkaa laiminlyönteineen edelleen, mutta eiköhän siitä virinnyttä keskustelua ole käyty 10 vuotta 6.2.2000 lähtien. Sosiaalijohtaja myi osakkeensa, asui vuokralla loppuajan kunnan homekerrostalossa. Muutti pois eläkkeelle jäätyään. Kuinka monta pilvilinnaa itsekenenkin omistamista taloista ja rannoista ehti hän kuvitella omakseen luvatessaan työtä kunnassa, jos saisi rantaa itselleen. 
Minun kohdalla on prosessi vielä vaiheessa, kun halkomistoimituksessa pelastin muille perintöosansa. Minulle jäi velka ja vastuu puolustaa isän miljoonaperintöä. Kuntatasolla kävin läpi riistoa. Sitten siirryn valtion tasolle. Tukijoukot lähettivät arvat maksettavaksi juhliakseen presidentin uudelleen valintaa. Ja kaaos vain syvenee vaalirahasotkujen selvittelyssä. Jostakin runosta olen lukenut. Kun hormoonit vähenee, niin kaulaliinat saavat lisää pituutta. Hiihdossa se on toisinpäin, mitä enemmän dopinkia, sitä syvempi tappionkierre. Mittani on täynnä. Minulle riittää, huudan hiljaa, niin hiljaa. Borrelia Burgdorferie saa vapaasti naamioitua kaikilla tasoilla tuhotöissään. Sen arvoitusta ei vielä ole ratkaistu. Tämän päivän pelastus on polttohautaus. Siihen ei loppuneet juutalaisetkaan yrityksestä huolimatta eikä huuto erämaassa.